Mitä ajattelet pika-avioliitoista?

[nyt harmaana]

Tuossa sormusketjussa on vähän sivuttu aihetta ja puheeksi ovat tulleet lyhyet (n. vuoden) kestäneet liitot. Eli mitä niistä ajattelet? Oletko itse kokenut tai tunnetko jonkun joka on kokenut? Hyväksytkö? Ja montako vuotta kestänyt liitto ei enää ole pika-avioliitto?

Itse en varmaankaan kehtaisi erota alle vuoden kestäneestä avioliitosta vaikka menisi kuinka huonosti. En edes tajua miksi ajattelen näin, sillä monissa tapauksissa puoliso tosiaan muuttuu esim. väkivaltaiseksi papin aamenen jälkeen. Ja silloin tosiaan ero on aiheellinen!

Oma ajattelu voi tietysti johtua myös siitä, että meillä on miehen kanssa ollut hieman vaikeaa sopeutua avioliittoon vaikkei mitään näkyvää vikaa olekaan. Olemme avioituneet alle vuosi sitten. Ero pyörii välillä mielessä, mutten tosiaan oikeasti kehtaisi liitosta mihinkään lähteä.

Mitä mieltä muut?

 

[Palstan KAUNOTAR]

En erityisempiä ajattele. Me mentiin 3kk seurusetlun jälkeen kihloihin ja siitä 9kk päästä vihille..

Hyvin menee

 

[Nannanapa]

Tietysti hyväksyisin. Sehän on sen parin oma asia.
Eihän siinä auttaisi tehä muuta ku tukea vaan siinä vaikeassa tilanteessa, ku toinen on just eronnu ja muut vielä mollaa. Eipä olisi kiva olla siinä tilanteessa.

Tunnen parin jolle käynyt noin, itse erosin kolmen vuoden kuluttua häistä.

 

[Kowalski]

Mä en tajua, miksi joku menee naimisiin vaikka suhde on muutenkin huono. Ja sitten erotaan pari kuukautta häistä. Ei sitä surkeaa suhdetta papin aamen pelasta...

Voihan hyvä suhdekin muuttua huonoksi yhtäkkiä, tai puoliso voi esim. pettää ja siitä seuraa ero, mutta kaikki mun tietämät pika-avioliitot on kyllä olleet toisenlaisia tarinoita. Sellaisia, missä pari on ollut yhdessä iät ajat, ihan teinistä saakka, huonosti on mennyt jo pitkään mutta silti mennään naimisiin, ja sitten erotaan ennen 1 v hääpäivää. Sitä en tajua.

Me mentiin pikaisesti naimisiin, 9 kk seurustelun jälkeen, ja reilu 6 v ollaan jo naimisissa oltu. Yhdessä 7 vuotta ja hyvin pyyhkii.

 

[vieras]

En erityisempiä ajattele. Me mentiin 3kk seurusetlun jälkeen kihloihin ja siitä 9kk päästä vihille..

Hyvin menee

Kauan olette olleet nyt yhdessä?

Me mentiin 8kk tapaamisesta kihloihin ja naimisiin 11kk tapaamisesta. Nyt ollaan oltu yhdessä 1,5v ja yksi lapsikin on jo. Ja todella hyvin menee ja rakkaus kukoistaa. Olemme niin onnellisia <3

 

[vieras]

En erityisempiä ajattele. Me mentiin 3kk seurusetlun jälkeen kihloihin ja siitä 9kk päästä vihille..

Hyvin menee

Kauan olette olleet nyt yhdessä?

Me mentiin 8kk tapaamisesta kihloihin ja naimisiin 11kk tapaamisesta. Nyt ollaan oltu yhdessä 1,5v ja yksi lapsikin on jo. Ja todella hyvin menee ja rakkaus kukoistaa. Olemme niin onnellisia <3

Ei kun siis ollaan oltu nyt yhdessä 2,5v

 

[Turkilmas]

Mun tuttavapiirissäni on peräti 3 pariskuntaa jotka kaikki ovat eronneet n. vuoden naimisissaolon jälkeen. Mun suhtautuminen on vähän kakspiippuista. En usko että heistä yksikään on eronnut heppoisin perustein, vaan että ongelmat ovat olleet olemassa jo ennen avioliittoa. Kovin vaikea päätös ero on, mutta jos on seinä vastassa, niin miksi jatkaa?

Se mikä mua taas ihmetyttää, on lähinnä se että uskon näiden parien elätelleen toiveita että avioliitto muuttaisi jotain. Se on ollut ehkä se viimeinen oljenkorsi jo ongelmaisessa suhteessa. Miksi ihmeessä mennä naimisiin jos suhde on jo rikki?

Toisilla taas saattaa olla jotkut ihan muut syyt. Se on paha lähteä tuomitsemaan asiaa joka on itselle vieras. Ja kukaan ei voi tietää mitä suhteessa tapahtuu tai jää tapahtumatta. Siksi on mielestäni myös turha lähteä jeesustelemaan toisten valintoja tai ratkaisuja.

 

[Rukoilijasirkka]

No on ihan oikeasti ihmisiä, joissa avioliittoon meno laukaisee pahimmansortin käytöshäiriöitä, esim. itsemurhalla uhkailua, toisen pakottamista, alistamista, simputtamista... no esimerkkinä vaikka niin, että mukava mies muuttuu koneella yöt istuvaksi mörökölliksi, joka ei anna purkaa muuttolaatikoitaan, jotka ovat olohuoneen lattialla vuoden päivät. vaimo ei saa meikata, mies syö vain valmisruokia ja limsaa, joita vaimo sitten joutuu kantamaan kotiin. mies suuttuu naiselle, kun tämä on jättänyt auton istuimen itselleen sopivaan kohtaan säädetyksi, joten mies kieltää rangaistukseksi naista ajamasta autolla viikkoon.

Ei kauheen kivalta kuulosta, eikä ehkä ollut ennakoitavissa tuollainen käytös.

Aika tyhmää jäädä huonoon elämään sen takia, ettei kehtaa erota. Vaikeuksia on kaikilla, mutta käytöshäiriöt on kyllä aisa erikseen.

 

[vieras]

me mentiin 11kk:n tuntemisen jälkeen naimisiin. nyt on oltu naimissa 20vuotta. välillä on ylämäkeä ja välillä alamäkeä, mutta ei pettämistä, alkoholismia tai väkivaltaisuutta. eli ihan tavallista arkea ja perhe-elämää. tuttua ja turvallista.

noista sun tarkottamista pika-avioliitoista en osaa sanoa muuta kun että mun mielestä arvostelu on turhaa, koska ei kukaan voi tietää tarkalleen toisen liiton vahvuuksia tai heikkouksia.

eihän se tietty hyvälle kuulosta jos kovin pian liiton solmimisen jälkeen alkaa jo eroajatukset, mutta ei ole tosiaan mun asia arvostella, kun en tiedä kaikkea asiaan liittyvää. eikä mun tarvi tietääkään.

 

[Palstan KAUNOTAR]

En erityisempiä ajattele. Me mentiin 3kk seurusetlun jälkeen kihloihin ja siitä 9kk päästä vihille..

Hyvin menee

Kauan olette olleet nyt yhdessä?

Me mentiin 8kk tapaamisesta kihloihin ja naimisiin 11kk tapaamisesta. Nyt ollaan oltu yhdessä 1,5v ja yksi lapsikin on jo. Ja todella hyvin menee ja rakkaus kukoistaa. Olemme niin onnellisia <3

vuodesta 1998 ollaan oltu yhdessä :heart: :heart:

 

[Estu]

Me oltiin tunnettu vajaa vuosi, kun naimisiin mentiin, yhdessäoloa pian 6v, naimisissa pian 5v.

Kannattaako sitä olla eroamatta huonosta suhteesta vaan sen takia, että ei kehtaa? Joidenkin ihmisten kohdalla on hyväksi ajatella naimsiinmenoa ihan todella. Ei se huonoa suhdetta pelasta.

 

[Kyy]

No on ihan oikeasti ihmisiä, joissa avioliittoon meno laukaisee pahimmansortin käytöshäiriöitä, esim. itsemurhalla uhkailua, toisen pakottamista, alistamista, simputtamista... no esimerkkinä vaikka niin, että mukava mies muuttuu koneella yöt istuvaksi mörökölliksi, joka ei anna purkaa muuttolaatikoitaan, jotka ovat olohuoneen lattialla vuoden päivät. vaimo ei saa meikata, mies syö vain valmisruokia ja limsaa, joita vaimo sitten joutuu kantamaan kotiin. mies suuttuu naiselle, kun tämä on jättänyt auton istuimen itselleen sopivaan kohtaan säädetyksi, joten mies kieltää rangaistukseksi naista ajamasta autolla viikkoon.

Ei kauheen kivalta kuulosta, eikä ehkä ollut ennakoitavissa tuollainen käytös.

Aika tyhmää jäädä huonoon elämään sen takia, ettei kehtaa erota. Vaikeuksia on kaikilla, mutta käytöshäiriöt on kyllä aisa erikseen.

Mä peesaan tätä! Käytöshäiriöt ja väkivalta on erittäin hyviä syitä erota vaikka päivän avioliiton jälkeen.

Mutta sitä en itsekään tajua, että miten jotkut jo valmiiksi huonossa suhteessa olevat menee naimisiin?

Tietenkään todellisuutta ei tiedä kukaan muu kun suhteessa olevat eli esim. jos itsellä vaikka ois kuva että ystävällä on ihan kamala suhde miehensä kanssa, niin enhän tosiaan voi tietää onko se sitä aina vai purkaako se ystävä vaan sen pahan olonsa jonkun riidan jälkeen mulle, kun oon sen uskottu.

 

[ääh]

Jos huomaa, että on tullut valittua väärin, niin parempi on erota heti eikä vasta myöhemmin. Jos on kerran ollut pika-avioliitossa, niin ei se tarkoita, etteikö voisi onnistua paremmin toisella kertaa. Yksi tuttava mies seurusteli vuosikausia, mutta avioliitto kesti vain vuoden verran. Toisella kertaa asiat menikin sitten eri tyyliin. Lyhyehkö seurustelu ja sen jälkeen avioliitto, joka on kestänyt jo pitkälti toistakymmentä vuotta.

Tietysti kannattaa muistaa, että liiton alussa ei ole helppoa, kun on erilaiset tavat ja tottumukset eikä ajatukset mene yksiin. Helpolla ei pidä erota, olipa sitten lyhyt tai pitkä liitto takana. Mutta väkisinkään ei pidä olla yhdessä, jos koko ajan tuntuu pahalta.

 

[Nannanapa]

Onhan muuten olemassa sellaisiakin suhteita, että pari seurustellut 8-15 vuotta, mennyt naimisiin ja eronnut alle vuoden sisällä. Näitäkin löytyy mun tuttavapiiristä muutamia.

 

[Kowalski]

No on ihan oikeasti ihmisiä, joissa avioliittoon meno laukaisee pahimmansortin käytöshäiriöitä, esim. itsemurhalla uhkailua, toisen pakottamista, alistamista, simputtamista... no esimerkkinä vaikka niin, että mukava mies muuttuu koneella yöt istuvaksi mörökölliksi, joka ei anna purkaa muuttolaatikoitaan, jotka ovat olohuoneen lattialla vuoden päivät. vaimo ei saa meikata, mies syö vain valmisruokia ja limsaa, joita vaimo sitten joutuu kantamaan kotiin. mies suuttuu naiselle, kun tämä on jättänyt auton istuimen itselleen sopivaan kohtaan säädetyksi, joten mies kieltää rangaistukseksi naista ajamasta autolla viikkoon.

Ei kauheen kivalta kuulosta, eikä ehkä ollut ennakoitavissa tuollainen käytös.

Aika outoa, jos mitkään noista piirteistä ei tule esiin seurustelu- ja avoliittoaikana...eli sinä aikana, kun toiseen tutustutaan ja päätetään halutaanko naimisiin vai ei.

 

[Asian vierestä]

Ja minä en tajua ihmisiä jotka ovat asuneet saman katon alla 10, 15 tai jopa 20 vuotta ja paukahtavat vasta sitten avioon. Miks ihmeessä enää siinä vaiheessa.. ja en ainakaan isoja prinsessahäitä enää siinä vaiheessa kehtais...

 

[Rukoilijasirkka]

No on ihan oikeasti ihmisiä, joissa avioliittoon meno laukaisee pahimmansortin käytöshäiriöitä, esim. itsemurhalla uhkailua, toisen pakottamista, alistamista, simputtamista... no esimerkkinä vaikka niin, että mukava mies muuttuu koneella yöt istuvaksi mörökölliksi, joka ei anna purkaa muuttolaatikoitaan, jotka ovat olohuoneen lattialla vuoden päivät. vaimo ei saa meikata, mies syö vain valmisruokia ja limsaa, joita vaimo sitten joutuu kantamaan kotiin. mies suuttuu naiselle, kun tämä on jättänyt auton istuimen itselleen sopivaan kohtaan säädetyksi, joten mies kieltää rangaistukseksi naista ajamasta autolla viikkoon.

Ei kauheen kivalta kuulosta, eikä ehkä ollut ennakoitavissa tuollainen käytös.

Aika outoa, jos mitkään noista piirteistä ei tule esiin seurustelu- ja avoliittoaikana...eli sinä aikana, kun toiseen tutustutaan ja päätetään halutaanko naimisiin vai ei.

Kaikki ei asu seurusteluaikana yhdessä. Ja vaikka asuisi, niin näitä on tapahtunut, että naimisiinmenon jälkeen toinen muuttuu.

 

[Kyy]

No on ihan oikeasti ihmisiä, joissa avioliittoon meno laukaisee pahimmansortin käytöshäiriöitä, esim. itsemurhalla uhkailua, toisen pakottamista, alistamista, simputtamista... no esimerkkinä vaikka niin, että mukava mies muuttuu koneella yöt istuvaksi mörökölliksi, joka ei anna purkaa muuttolaatikoitaan, jotka ovat olohuoneen lattialla vuoden päivät. vaimo ei saa meikata, mies syö vain valmisruokia ja limsaa, joita vaimo sitten joutuu kantamaan kotiin. mies suuttuu naiselle, kun tämä on jättänyt auton istuimen itselleen sopivaan kohtaan säädetyksi, joten mies kieltää rangaistukseksi naista ajamasta autolla viikkoon.

Ei kauheen kivalta kuulosta, eikä ehkä ollut ennakoitavissa tuollainen käytös.

Aika outoa, jos mitkään noista piirteistä ei tule esiin seurustelu- ja avoliittoaikana...eli sinä aikana, kun toiseen tutustutaan ja päätetään halutaanko naimisiin vai ei.

Toiset osaa oikeesti salata sen todellisen luonteensa hyvinkin pitkään. Esim. oma äiti on ollut nuorena puoli vuotta naimisissa. Olivat pitkään yhdessä ennen avioliittoa, asuivatkin yhdessä (eli arki oli jo vastassa). Heti papin aamenen jälkeen tää mies muuttu täysin ja alkoi todella väkivaltaiseksi.

Että ei tosiaan aina tiedä mitä saa vaikka kuinka luulis toisen tuntevan.

 

[Kyy]

Ja minä en tajua ihmisiä jotka ovat asuneet saman katon alla 10, 15 tai jopa 20 vuotta ja paukahtavat vasta sitten avioon. Miks ihmeessä enää siinä vaiheessa.. ja en ainakaan isoja prinsessahäitä enää siinä vaiheessa kehtais...

Peesaan tätäkin! Vaikkei se avioliitto sitä suhdetta muuta (tai ainakaan pitäisi), niin mitä järkeä siinä on 15 yhteisen vuoden jälkeen?

 

[vieras]

Ja minä en tajua ihmisiä jotka ovat asuneet saman katon alla 10, 15 tai jopa 20 vuotta ja paukahtavat vasta sitten avioon. Miks ihmeessä enää siinä vaiheessa.. ja en ainakaan isoja prinsessahäitä enää siinä vaiheessa kehtais...

Peesaan tätäkin! Vaikkei se avioliitto sitä suhdetta muuta (tai ainakaan pitäisi), niin mitä järkeä siinä on 15 yhteisen vuoden jälkeen?

Voi olla hyvinkin järkevää... Jos ero tai kuolema tulee, niin avioliitossa omaisuus jaetaan eri tavalla kuin avoliitossa.

 

[HelloShitty]

mä olin ollu naimisissa ex:n kaa vähän päälle vuoden ku hain avioeroo.

ei kaikki aina mee niinkuin suunnittelee.

 

[Ultramariini]

Itse olen aikoinani mennyt hyvin pikaisesti naimisiin. Olin nuori ja naiivi. Ja uskon, että jos olisin seurustellut kauemmin- en olisi naimsiin ko.miehen kanssa mennytkään.
Mutta se oli aikaa, jolloin olin vielä untuvikko ja unelmoija ja samalla kai halusin katkoa napanuoraani.
Se liitto oli tuhoon tuomittu jo ennalta, mutta minun piti se kantapän kautta kokea.
Liitto rakoili jo muutaman kk jälkeen. Mutta en minä sitä katua osaa, se oli silloisen minäni silloinen valinta. Ja jos en olisi niin valinnut, olisi ehkä ehkä koko suhde jäänyt enemmän mieleeni kummitelemaan.
Ero oli silti yksi viisaimmista valinnoistani.

 

[Kyy]

Ja minä en tajua ihmisiä jotka ovat asuneet saman katon alla 10, 15 tai jopa 20 vuotta ja paukahtavat vasta sitten avioon. Miks ihmeessä enää siinä vaiheessa.. ja en ainakaan isoja prinsessahäitä enää siinä vaiheessa kehtais...

Peesaan tätäkin! Vaikkei se avioliitto sitä suhdetta muuta (tai ainakaan pitäisi), niin mitä järkeä siinä on 15 yhteisen vuoden jälkeen?

Voi olla hyvinkin järkevää... Jos ero tai kuolema tulee, niin avioliitossa omaisuus jaetaan eri tavalla kuin avoliitossa.

No tuolta kannalta ajateltuna joo, mutta kuka menee naimisiin rahan takia?

 

[PikkuPossu]

Ja minä en tajua ihmisiä jotka ovat asuneet saman katon alla 10, 15 tai jopa 20 vuotta ja paukahtavat vasta sitten avioon. Miks ihmeessä enää siinä vaiheessa.. ja en ainakaan isoja prinsessahäitä enää siinä vaiheessa kehtais...

Peesaan tätäkin! Vaikkei se avioliitto sitä suhdetta muuta (tai ainakaan pitäisi), niin mitä järkeä siinä on 15 yhteisen vuoden jälkeen?

Voi olla hyvinkin järkevää... Jos ero tai kuolema tulee, niin avioliitossa omaisuus jaetaan eri tavalla kuin avoliitossa.

Niin, tuo on vain 1 vastaus. Mutta jotkut avioituu vain sen vuoksi, että jotain säpinää kaipaavat siihen tappavan tasaseen arkeen. Kun ei muuta keksitä, niin ne kermakakkuhäät muine kotkotuksineen juolahtaa mieleen.

 

[pienenhetken]

Ja minä en tajua ihmisiä jotka ovat asuneet saman katon alla 10, 15 tai jopa 20 vuotta ja paukahtavat vasta sitten avioon. Miks ihmeessä enää siinä vaiheessa.. ja en ainakaan isoja prinsessahäitä enää siinä vaiheessa kehtais...

no sanos muuta. me on oltu yhdessä 9vuotta, kolme lasta saatu ja kaikki mitä meillä on,on yhteistä kun niin nuoresta on yhdessä oltu. en ymmärrä miksi kaikki kyselee millon mennään naimisiin,kun ei se muuttais mitään jos erotaan niin kaikki menee tasan,jos ollaan yhdessä niin mikään ei muutu.
jos naimisiin mentäis niin pitäisin varmaan oman sukunimen,eli sekään ei voi ollla se "syy"