Mitä ajattelet mun vanhemmuudesta?

[kukkaketo]

Mulla on siis kaksi lasta. 3 ja 6 vuotiaat. Oon lasten kanssa yksin. Lasten isä jätti mut kun nuorimmainen syntyi. Olin täysin loppu n.vuosi sitten kun olin tän pienimmän kanssa kaksin kotona päivät. Lapsen täytettyä kolme, hain hälle päiväkotipaikkaa, koska itse siirryin työttömäksi työnhakijaksi. Töitä en ole saanut, mutta molemmat lapset olen pitänyt kokopäivähoidossa. Musta vaan tuntuu että näin on meille oikein. Ok, tiedän että moni ajattelee musta kaikenlaista, mutta mä en vaan jaksa. Olin ihan rikkipoikkirättiväsynyt kun lapset ei ollut hoidossa. Ja minne meninkin, mulla oli aina lapset mukana. Nyt on ollut jopa vaikea liikkua ihmisten ilmoilla kun ei ole ollut lapsia mukana. Mä huomasin että jollain tapaa liikuin paikasta toiseen täysin lasten ehdoilla ja samalla "sulkeuduin" niiden taakse. Nyt on ollut ihan outoa käydä vaikka kaupassa, kun ei ole ollut lapset siinä mukana. Tuntuu että mä olen viimeisen 6vuotta ollut kahlittuna jollain lailla ja nyt saan vapautta, jotenkin että on helpompi hoitaa asioita kun ei ole koko ajan lapset roikkumassa käsivarsilla. No niin.. siis ennen en jaksanut leikkiä lasten kanssa, olin koko ajan pahalla päällä jne. Nyt musta tuntuu että tartten tän suojaverkon, että lapset on päiväkodissa päivän ja mä saan tehdä rauhassa kotihommat ja kun haen lapset kotiin, olen tehny heille ruoan ja loppupäivä on leppoisaa mukavaa yhessäoloa eikä tartte siivota ja stressata kun tiedän että taas huomenna lapset menevät hoitoon, niin mulla on aikaa. Ja jotenkin muutenkin jaksan lapsien kanssa puuhata kaiken laista, mitä ennen en jaksanut. Nyt taas viikonlopun jälkeen mun äidilliset voimavarat on täysin loppu ja odotan että laitan lapset taas päiväkotiin, että saan ladattua akkuja. Onko tää oikein? Mä tunnen ajoittain tästä syyllisyyttä, mutta kuitenkin koen että ilman päiväkotia mä en pärjää enkä jaksa. Ja että tää ratkaisu on meille oikein. Mä en kaipaa kiitos vaan saarnaa, kuinka ois jaksettava kun on lapset tehnyt jne jne jne..oikeestaan en edes tiedä miksi kirjoitin tänne..ehkä halusin jollekkin kertoa tämän

 

[astrolabe]

Lasten isä on paska vanhempi ainakin. Sinusta mietin, että kolmessa vuodessa ois varmaan jotenkin voinut joko hoitaa asiansa kuntoon tai jotain. Kotihommat kun on kaikkien tehtävä, mutta niistä voi karsia aika paljon. Arjen täytynee pyöriä, kun lapset menevät kouluun ja mites toi oma työllisyystilantees? Lasten kannalta olisi parempi hakeutua töihin. Paikkakuntaakin ehdit vielä vaihtaa ennen lasten kouluunmenoa. Jos jaksamattomuus johtuu mielialahäiriöstä niin sitäkin ois oitkät pätkät hoitanut jo ja itse en usko, että masennuksen paras lääke on jäädä kotiin.

Summa summarum: ymmärrän väliaikaisena ratkaisuna, mutta pitkällä aikavälillä pitäs kehittää jotain toimivampaa.

 

["mamselli"]

Hieno homma, että päivähoito toimii riittävänä tukitoimena! Kuulostaa hyvältä ratkaisulta teidän perheen tarpeisiin.

 

[Tepadj]

No oliko pakko pukata niitä lapsia?

 

[kukkaketo]

Lasten isä on paska vanhempi ainakin. Sinusta mietin, että kolmessa vuodessa ois varmaan jotenkin voinut joko hoitaa asiansa kuntoon tai jotain. Kotihommat kun on kaikkien tehtävä, mutta niistä voi karsia aika paljon. Arjen täytynee pyöriä, kun lapset menevät kouluun ja mites toi oma työllisyystilantees? Lasten kannalta olisi parempi hakeutua töihin. Paikkakuntaakin ehdit vielä vaihtaa ennen lasten kouluunmenoa. Jos jaksamattomuus johtuu mielialahäiriöstä niin sitäkin ois oitkät pätkät hoitanut jo ja itse en usko, että masennuksen paras lääke on jäädä kotiin.

Summa summarum: ymmärrän väliaikaisena ratkaisuna, mutta pitkällä aikavälillä pitäs kehittää jotain toimivampaa.

Ei mulla oo mitään mielenterveyshäiriöitä..ainakaan todettu 8) Olen siis yrittäny työllistyä, mutta mahdotonta tällä hetkellä. Kouluun pitäs hakea nyt helmikuussa, eli näin mennään sinne syksyyn asti, ellei ihmettä tapahdu.

 

[jhj]

Kykysi toimia vanhempana on puutteellinen. Tämä on valitettavaa lastesi kannalta, sillä päivähoito on vain lääke tähän. Lapset tulevat tavalla tai toisella kärsimään aina riittämättömästä vanhemmuudesta. Ominaisuutesi ei poistu sillä, että lapset ovat poissa, päivähoidossa tai koulussa jne.

 

["blaah"]

Siis tosi hyvä että pärjäät noin! Hyvin voiva äiti lapsilla iltaisin ja hyvä hoito päivisin niin mikä sen parempaa <3 Varaudu siihen hyvissä ajoin jos sulla alkaa koulu tai työt että siitä tulee rankkaa.Enkä tarkota pahalla. voimia!

 

[Lunatic]

Ihan oikein toimit ja järkevästi.

 

[Maine Coon/]

Kirjoittamasi perusteella vaikuttaa siltä että olet tehnyt teidän perhettä koskevan oikean ja järkevän ratkaisun

 

[Minni:)]

Ihmiset jaksavat luonnostaan eri tavalla. Ihan varmasti yksin kahden alle koluikäsen kanssa väsyykin. On luonnollista et lasten isän lähdön jälkeen olet ollut kuitti. Ja eihän siinä kunnolla mitään eroprosessiakaan ehdi käymään läpi kun pitää huolehtia kahesta pienestä lapsesta. Toi opiskelu on hyvä juttu jos ei nyt töitä löydy. Jotain aktiivista työnhakua tai opiskelua kyllä kannattaisi puuhailla sinne syksyynkin asti. Omaa aikaa on joskus repästävä sieltä mistä voi, mutta ei ole myöskään hyvä tottua siihen et joka päivä on tuntitolkulla omaa aikaa. Musta tota jaksamista kannattaisi lähteä hoitamaan mieluummin muulla tavoin. Lapsetkin voi toki päivähoidossa olla, mutta lyhyempää päivää vaikka parina kolmena päivänä viikossa.

Muoks. Korostan vielä tota tottumisjuttua. Ihan hyvä on ottaa vähän toipumislomaa, mut arki iskee naamaan ja lujaa siinä vaiheessa kun opiskelut/työt alkavat. Miten sitten jaksat jos olet tottunut ruhtinaalliseen omaan aikaan? Eli itse kannustan ettimään semmosta kultaista keskitietä.

 

["Vieras"]

Sinulla ei ole todettu mielenterveyshäiriötä varmaan lähinnä sen vuoksi että et ole hakenut apua itsellesi. Jos kerta ei ole mitään turvaverkkoa, isovanhempia tai lasten isää joka lapsia voisi ottaa niin olisin laittanu lapset paljon aikaisemmin jo osapäiväsesti hoitoon tai sitten hakenu sossusta apua tms.

 

["piitu"]

astrolaben peesiin. Ehdottomasti ymmärrettävää väliaikaisratkaisuna. En usko, että 3v ja 6v enää erityisemmin kärsivät siitä, että ovat päivät muualla kun ovat sitten muutoin sinun kanssasi aika pitkälti kokoajan.

Kuitenkin olisi mielenterveytesi ja lastesi tulevaisuuden kannalta hyvä, jos pikkuhiljaa löytäisit töitä (mieluiten ehkä osa-aika töitä, esim 30h viikossa) ja loistavaa olisi tietysti myös se, että isä kantaisi oman vastuunsa ja osallistuisi lastenhoitoon ja -kasvatukseen omalta osaltaan, mutta sitähän sinä et voi hänen puolestaan päättää.

Hoida itseäsi! Sinä olet perheesi kantava voima, ainoa pylväs. Mutta kotiin ei kannata jäädä iäisyydeksi, sillä se kostautuu.

 

["Lettu"]

Vanhemmuus on paljon muutakin kuin tekoja ja valintoja. Kirjoituksesi perusteella olet tehnyt itsellesi ja perheellesi sopivat ratkaisut. Selvästi tarvitset itsellesi aikaa palautua ja kerätä voimia. Lapset hyötyvät eniten hyvin voivasta vanhemmasta.

Mitä muuta vanhemmuutesi on? Miten kohtelet lapsiasi? Oletko läsnä? Millainen kiintymyssuhde lapsilla on?