K
kukkaketo
Vieras
Mulla on siis kaksi lasta. 3 ja 6 vuotiaat. Oon lasten kanssa yksin. Lasten isä jätti mut kun nuorimmainen syntyi. Olin täysin loppu n.vuosi sitten kun olin tän pienimmän kanssa kaksin kotona päivät. Lapsen täytettyä kolme, hain hälle päiväkotipaikkaa, koska itse siirryin työttömäksi työnhakijaksi. Töitä en ole saanut, mutta molemmat lapset olen pitänyt kokopäivähoidossa. Musta vaan tuntuu että näin on meille oikein. Ok, tiedän että moni ajattelee musta kaikenlaista, mutta mä en vaan jaksa. Olin ihan rikkipoikkirättiväsynyt kun lapset ei ollut hoidossa. Ja minne meninkin, mulla oli aina lapset mukana. Nyt on ollut jopa vaikea liikkua ihmisten ilmoilla kun ei ole ollut lapsia mukana. Mä huomasin että jollain tapaa liikuin paikasta toiseen täysin lasten ehdoilla ja samalla "sulkeuduin" niiden taakse. Nyt on ollut ihan outoa käydä vaikka kaupassa, kun ei ole ollut lapset siinä mukana. Tuntuu että mä olen viimeisen 6vuotta ollut kahlittuna jollain lailla ja nyt saan vapautta, jotenkin että on helpompi hoitaa asioita kun ei ole koko ajan lapset roikkumassa käsivarsilla. No niin.. siis ennen en jaksanut leikkiä lasten kanssa, olin koko ajan pahalla päällä jne. Nyt musta tuntuu että tartten tän suojaverkon, että lapset on päiväkodissa päivän ja mä saan tehdä rauhassa kotihommat ja kun haen lapset kotiin, olen tehny heille ruoan ja loppupäivä on leppoisaa mukavaa yhessäoloa eikä tartte siivota ja stressata kun tiedän että taas huomenna lapset menevät hoitoon, niin mulla on aikaa. Ja jotenkin muutenkin jaksan lapsien kanssa puuhata kaiken laista, mitä ennen en jaksanut. Nyt taas viikonlopun jälkeen mun äidilliset voimavarat on täysin loppu ja odotan että laitan lapset taas päiväkotiin, että saan ladattua akkuja. Onko tää oikein? Mä tunnen ajoittain tästä syyllisyyttä, mutta kuitenkin koen että ilman päiväkotia mä en pärjää enkä jaksa. Ja että tää ratkaisu on meille oikein. Mä en kaipaa kiitos vaan saarnaa, kuinka ois jaksettava kun on lapset tehnyt jne jne jne..oikeestaan en edes tiedä miksi kirjoitin tänne..ehkä halusin jollekkin kertoa tämän 