Mitä ajatella ystävästä?

[Milla]

Olemme olleet ystäviä lapsuudesta lähtien. Muutama vuosi sitten hän lähti toiselle paikkakunnalle ja sen jälkeen olen kuullut hänestä vähemmän ja vähemmän. Viime keväänä näin hänet yhteisen tuttavamme luona ja hän hädin tuskin puhui minulle.

Tämän jälkeen olemme vaihtaneet pari sähköpostia ja lähetin hänelle hääkutsun. Polttareihini hän ei tullu. Tähän kaupunkiin hän ei halua tulla, liian ahdistavaa. Hän on katkaissut välinsä perheeseensä ja kaikkea.

Hän ei vastannut hääkutsuun mitään ja eilen sitten kyselin viestillä perään, mielestäni ihan iloisesti että "Heippa! En ole kuullut teistä mitään häiden suhteen ja pian pitäisi ilmoittaa pitopalvelulle henkilömäärä. Laskenko teidät mukaan?" Vastaus oli mielestäni aika tyly: "En pääse". Ei muuta.

Minulle tuli todella paha mieli. Ei kai ystäviä näin hylätä? Tai jätetä, en tiedä. Mitä ajattelisit tilanteessani?

 

[Borkku]

Kai sitä ystävälläsikin voi olla huonoja päiviä ja yleensä ystävät ymmärtävät myös sen

 

[ap]

Kai sitä ystävälläsikin voi olla huonoja päiviä ja yleensä ystävät ymmärtävät myös sen

Niin siis ymmärrän tämän hyvin mutta kyse on vähän pidemmästä ajasta kuin vain eilisesta vastauksesta. En kuule hänestä mitään juurikaan, mietin että onko mut nyt lempattu ystävän toimesta. Kuulunko minäkin siihen ahdistavaan menneisyyteen?

 

[Sapfo]

Ei ystävyyttä voi pakottaa ja joskus ystävyys kuihtuu pois molempien tai vain toisen tahdosta. Näyttää siltä että ystäväsi ei oikein halua kanssasi ainakaan aktiivista ystävyyttä. Sinuna antaisin olla.

 

[=(]

Ystävyytenne on loppunut. Se on surullista mutta sinun täytyy anta hänen mennä.

 

[Maira]

Niin ootko ite yrittäny olla yhteydessä sitä paria s.postia ja hääkutsua lukuunottamatta?

 

[Harmaus]

Kai sitä ystävälläsikin voi olla huonoja päiviä ja yleensä ystävät ymmärtävät myös sen

No jo on aika monta huonoa päivää.


Mulle on käynyt ihan samoin, ystävyys tai loppua kohden kaveruus päättyi kuin seinään. Mitään selitystä ei kuulunut, ei tilanteita joissa olisin tehnyt/sanonut jotain väärin...

Pahaltahan se tuntuu, mutta minkäs teet

 

[vieras]

Mitenkäs sinä olet pitänyt häneen yhteyttä?

 

[ap]

Niin ootko ite yrittäny olla yhteydessä sitä paria s.postia ja hääkutsua lukuunottamatta?

Olen lähetellyt viestejä, kortteja, sähköpostia. En nyt viikottain edes mutta olen kuitenkin.

 

[omena]

Kai sitä ystävälläsikin voi olla huonoja päiviä ja yleensä ystävät ymmärtävät myös sen

Niin siis ymmärrän tämän hyvin mutta kyse on vähän pidemmästä ajasta kuin vain eilisesta vastauksesta. En kuule hänestä mitään juurikaan, mietin että onko mut nyt lempattu ystävän toimesta. Kuulunko minäkin siihen ahdistavaan menneisyyteen?

Sinuna kysyisin suoraan, mistä kiikastaa. Jos hän ei halua selvittää asiaa niin anna olla.

 

[Horuksen silmä]

Vaikuttaa siltä että olette vieraantuneet toisistanne. Elämässä nyt vaan käy välillä niin.

 

[ap]

Vaikuttaa siltä että olette vieraantuneet toisistanne. Elämässä nyt vaan käy välillä niin.

Saako se tuntua pahalta?

 

[joku]

Vaikuttaa siltä että olette vieraantuneet toisistanne. Elämässä nyt vaan käy välillä niin.

Saako se tuntua pahalta?

Saa toki. Itse halusin vieraantua omasta kauan tuntemastani ystävästä, koska tuntui että kasvoimme erilaisiksi. Oli todella hallitseva, ja alkoi olemaan välillä ilkeä niin katsoin parhaaksi ottaa välimatkaa. Sekin tuntuu pahalta, mutta en voi olla hänen kanssaan koska saa oloni pahaksi.

 

[Moet]

Yleensä kun muuttaa toiselle paikkakunnalle tai vaikka toiseen maahan niin nopeasit huomaa ketke niitä oikeita ystäviä ovat. On niitä jotka lupaavat tulla käymään ja lupaavat soitella ja sitten on niitä jotka tulevat käymään ja pitävät oikeasti yhteyttä.

 

[ap]

Yleensä kun muuttaa toiselle paikkakunnalle tai vaikka toiseen maahan niin nopeasit huomaa ketke niitä oikeita ystäviä ovat. On niitä jotka lupaavat tulla käymään ja lupaavat soitella ja sitten on niitä jotka tulevat käymään ja pitävät oikeasti yhteyttä.

Niin. Minä aloin odottaa esikoistani kun ystävä muutti. Kävin hänen luonaan 35okm päässä kerran ennen lapsen syntymää. Sitten kun lapsi on maailmassa, ei ihan heti tullut lähdettyä. Mutta jos on ystävä, luulisi että ymmärtää. Lapsi nyt vuoden ja hänet voisin jättää isänsä kanssa yöksi hyvinkin. Mutta ei sitten.

 

[Micosa]

Olisiko tapahtunut jotain miksi haluaa kaiken entisen jättää taakseen?
En siis tarkoita että teidän kahden välillä,vaan kun ei halua tulla entiseen kaupunkiin takaisin eikä pidä perheeseensä yhteyttä.

 

[Ambrosia85]

Noin siinä joskus tuppaa käymään jos muuttaa kauemmaksi tai syistä tai toisista ei enää yhteyttä pidä. Varsinkin muutto muualle on sellanen elämänmuutos. Saa uuden ympäristön, uudet ihmiset ja virikkeet. Vanhat jää ja varsinkin jos vanhaan kotikaupunkin liittyy ikäviäkin muistoja.
Itselleni käynyt noin. Kyllä mä nykyään lämmöllä muistelen vanhoja ystäviä ja yritän sillointällöin nähdäkin. Monta vuotta oli kyllä niin ettei juurikaan yhteyksiä pidelty. Nyt taas "lämmitellään" suhteita takaisin

Mutta niin se on, näillä kavereilla alko vaihtarivuodet ja yliopisto-opiskelut ja itse muutin muualle. Vähissä/olematonta oli yhteydenpito sen 5vuotta.

Kyllä se musta tuntu pahalta, välillä tuli tosi pahjoa "angesteja" että oli kaverit "hylännyt". Kun ne pyysi kotikaupunkiin juhlimaan tai istumaan iltaa ja ilmotin aina että oon joko töissä tai muuten vaan estynyt tulemaan (huvittavinta että olen samassa kaupungissa töissä, eikä välimatkaa muutenkaan ole kuin 20km kaupunkien välillä) :ashamed:

 

[Muumi]

Kyllä mäkin loukkaantuisin moisesta, anna "kaverisi" olla ja mennä, ei sellaisessa kaveruudessa ole mitään mieltä josta tulee vain paha mieli. Jos itsellä (siis hänellä) on huolia, vaikeaa, masennusta tms. ei se saa olla syy siihen, että silloin saa olla kaikille epäystävällinen. Haluaako huomiota sitten tuollatapaa, onko sulle kateellinen tai kriisi itsensä kanssa.
Mulla on kaveruudet pariin otteeseen katkenneet tuollaisen takia, en ole jaksanut raahata perässäni vanhan kaveruuden raatoa, joka ei enää elä nykyhetkessä. Ihmisetkin muuttuu, tilanteet muuttuu...anna olla.

 

[PipariSuu]

Yleensä kun muuttaa toiselle paikkakunnalle tai vaikka toiseen maahan niin nopeasit huomaa ketke niitä oikeita ystäviä ovat. On niitä jotka lupaavat tulla käymään ja lupaavat soitella ja sitten on niitä jotka tulevat käymään ja pitävät oikeasti yhteyttä.

Ja on myös sellasia ystäviä, jotka kuvittelevat, että ystävyyssuhde pysyy pitkään vain yksipuoleisena eli sillain, että ne "tosi ystävät" vain soittelevat jne, mutta itse ei vaivaannu kertaakaan ottaa puhelinta kouraan ja soittaa takaisin päin. Eli vanhan paikkakunnan ystävien kannalta ajateltuna ei se muuttanut ystävä olekaan ystävä, kun ei vaivaannu yhtään pitää yhteyttä vanhoihin ystäviinsä.

Parhaiten saa ystävyyssuhteensa katki sillä, että ei itse pidä yhteyttä ollenkaan heihin. Vaikeat elämäntilanteet on toki eri, mutta jos vaikeat elämäntilanteet kestävät vuosi tolkulla, niin kyllä siinä jo ehtii vieraantuun ystävistään, valitettavasti.

 

[Ambrosia85]

Masennus ei saa olla syy että on kaikille epäystävällinen, mutta oikea ystävä kyllä huomaa jos toisella on paha olla ja toivottavasti on kärsivällisyyttä antaa "aikaa".

Jos ystävä on masentunut, niin kyllä se ystäviään kaipaa, mutta apua ei välttämättä osaa pyytää. Silti vähän samalla kantilla oon että AP anna ystävälles aikaa.. Älä unohda tai katkeroideu, jatka eteenpäin. Uskon kyllä että ystäväs joskus ottaa yhteyttä :hug:

 

[PipariSuu]

Itse aloittajalle neuvoisin, että anna toisen olla vaan. Jos hän ei pidä yhteyttä, kiitä kutsusta edes niin oikeastaan voisit tehdä kahdella tavalla. Kysyä onko hänellä nyt vaikea elämäntilanne tjms. (eli etsi syytä, miksi toinen käyttäytyy noin), kysyä suoraan haluaako jatkaa ystävyyttä tai anna vaan asian olla ja ystävyyden katkea. Ei sitä yksi ihminen ystävyyttä pidä, siinä tarvitaan kaksi ihmistä.

Monesti vanhat ystävät tulee uudelleen ystäviksi vielä vuosien jälkeenkin, jos tapaa yllättäen esim. kaupassa ja sopiikin tapaamispäivän tjms.

 

[No]

Hän varmaan muistaa sinusta ahdistavan menneisyytensä.

 

[Miuski harmailee]

Minäkin ajattelisin, että ystävällesi ei tällä hetkellä riitä paukkuja teidän ystävyyden hoitoon. Antaisin asian olla, mutta en kuitenkaan polttaisin siltoja takana. Joskus myöhemmin hän voi taas muistaa sinut ja ottaa uudestaan yhteyttä. Laittaisin siis jonkun sortin tekstiviestin, että toivottavasti voitte hyvin ja hyvää jatkoa jne.

 

[ystävän menettänyt myös]

Mulla oli ystävä joka kertoi minulle pian tutustumisemmme jälkeen esim hänen miehensä pahoinpitelevän häntä ja muutenkin mies käyttäytyi häntä kohtaan tosi hallitsevasti.He kutsuivat meidät häihinsä ja pyysivät kummiksi vauvalle(jota odottivat jo silloin kun tutustuttiin).Olimme lähdössä yhdessä reissuun mutta yhtäkkiä peruivat reissuun lähdön ja melkein päivittäinen yhteydenpitommekin loppui.Hääkutsu peruuntui,samoin kummius koska "ystäväni" ilmoitti että me ollaan liian erillaisia ja halusi lopettaa ystävyytemme.Ensin ajattelin et mies pisti sen viestin mun puhelimeen(jos oli vaik kuullu et mää tiiän niistä sen pahoinpitelyistä ja ei vaik halunnu et sen vaimo kertoo murheitaan mulle)mut kun pistin eri päivinä viestiä ja vastaukset oli samanlaisia uskoin et se ystäväni halus lopettaa ystävyyden.Ja vieläkään en tiiä MIKSI?!?? Tuntuu et se mies pakotii tai sit tää nainen halus "unohtaa" ukkonsa tekemät pahoinpitelyt ja alottaa muka puhtaalta pöydältä menemällä naimisiin ja pysymällä sen hullun ukon kans.Vuosia sitten näin niitä sen lapsensa kanssa ja kieltämättä mietin et miksi se hylkäs ystävyytemme missä tuimme toinen toistamme mieluummin ku sen ukon joka esim soitti vaimonsa keskellä päivää meiltä kotiin ku kahvittelimme ja ukko ite oli töissä.Se ukko ryyppäs,pahoinpiteli raskaana olevaa vaimoaan ja hallitsi vaimonsa kaikkia menoja ja ilmeisesti ystävyys suhteitakin Minä en koskaan kuullut syytä mutta toivon että sinä kuulet.Toivon myös että tuon entisen ystäväni elämä on parantunut.Ja vielä tosta ukosta sen verran et sen vaimon piti sen mielestä olla aina vaan kotona ja se ite lähti kysymättä kavereineen pelaamaan ja ryypiskelemään ja soitti vaimonsa yöllä hakemaan kännireissuiltaan.