Mitä 1,5v pitäs jo osata ja ymmärtää?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja stupidos
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
S

stupidos

Vieras
Mä oon pitäny meidän 1,5v vielä ihan lapsena, mut kaveri sit kommentoi, et ton ikäsen pitäis jo osata ja ymmärtää yhtä jos toista.

Ruokailutavat - pitääkö jo osata käyttää lusikkaa ja mukia? Mä syötän vielä, sormiruokaa natustelee itse, nokkamukista juo.

Käytöstavat - pitäiskö jo ymmärtää ja uskoa, kun käsketään tai kielletään? Esim jos lähtee juoksentelemaan ja huudan seis, ei saa mennä tielle, pysähtyy, vilkaisee, nauraa ja lähtee juoksemaan uudestaan. Ei ymmärrä, että on vaara.

Kyläpaikoissa kiertelen lapsen perässä ja nostelen kiellettyjä asioita pois ulottuvilta, ei usko, kun sanoo ei saa koskea.

Ei osaa liimailla tarroja (menee suuhun), ei osaa piirtää (menee suuhun, ei paperiin).

Onks meidän muksu oikeesti jotenkin normaalia "tyhmempi", muiden lapsetko osaa jo tuollaisia asioita?
 
ihan on normaali sinun lapsesi varmastikin,älä huoli. ainakaan kertomasi perusteella ei mitään pelkoa muuhun olisi :)
meillä on 1,5v ja syö itse lusikalla ,juo nokkamukista - kuppia ei hokaa oikein vielä vaikka hörppyytetäänkin.
tottelee vaihtelevasti kieltoja - josku nauraa vaan ja tekee kahta kauheemmin kiellettyä asiaa.piirtää osaa jos kynä pysyy oikein päin,mutta kivempi on sitä kyllä maistella.
 
Meillä osaa:
- Syödä lusikalla, tosin ei aina kiireessä muista eikä halua. Nokkamukista juo.
- Ymmärtää kyllä, kun kielletään ja käsketään, ei kuitenkaan tee pyydettyä kuin harvoin.
- Kyläpaikoissa useimmiten uskoo kun sanotaan ettei kosketa muiden tavaroihin.
- tarroja ei olla kokeiltu, kynällä on piirtänyt jo pari kuukautta.
 
olen mummi- ja pojanpoikani ymmärtää kun sanon ei - toki kokeilee..
yrittää syödä, mutta muki on ongelmallisempi..
ei voi vaatia liikaa
ja on tosi hyvin kehittynyt-
ELI KUTEN SINULLAKIN..
jätä höpinät omaan arvoonsa..

Alkuperäinen kirjoittaja stupidos:
Mä oon pitäny meidän 1,5v vielä ihan lapsena, mut kaveri sit kommentoi, et ton ikäsen pitäis jo osata ja ymmärtää yhtä jos toista.

Ruokailutavat - pitääkö jo osata käyttää lusikkaa ja mukia? Mä syötän vielä, sormiruokaa natustelee itse, nokkamukista juo.

Käytöstavat - pitäiskö jo ymmärtää ja uskoa, kun käsketään tai kielletään? Esim jos lähtee juoksentelemaan ja huudan seis, ei saa mennä tielle, pysähtyy, vilkaisee, nauraa ja lähtee juoksemaan uudestaan. Ei ymmärrä, että on vaara.

Kyläpaikoissa kiertelen lapsen perässä ja nostelen kiellettyjä asioita pois ulottuvilta, ei usko, kun sanoo ei saa koskea.

Ei osaa liimailla tarroja (menee suuhun), ei osaa piirtää (menee suuhun, ei paperiin).

Onks meidän muksu oikeesti jotenkin normaalia "tyhmempi", muiden lapsetko osaa jo tuollaisia asioita?

 
Ei ole normaalia tyhmempi:D Mulla on tuon ikäinen tyttö, eikä tosiaankaan tottele, kuin joskus toooosi harvoin jos oikein vihaisena kiellän. Tyttö tutkii kanssa kyläpaikoissa kaikkea mahdollista, joten menen aina hänen perässään, niin kuin myös ulkona. Tuo suuhun laittaminen on kai yksilöllistä, toiset tunkee kaikki ja toiset ei laita sinne mitään, meillä piirrellään joskus n. 2min. kun sitten sitä kynää onkin kivempi tunkea suuhun:D Ruokailukin on yksilöllistä, toiset syövät vallan itse jo tuossa iässä, toisia ei kiinnosta, meillä kyllä tyttö syö mielellään itse, varsinkin kun niin kehutaan siitä ja juo välillä mukista, mutta se menee usein leikkimiseksi, niin annan nokkamukista vielä. Eli sulla ei ole huolta, jos toisilla nuo asiat menevät jo hienosti, niin turhaa niistä on silti väitellä, että mitä pitää ja mitä ei osata. Inhoan tuollaisia äitejä, jotka vertailevat ja moittivat jos joku asia menee erilailla kuin heillä, mulla on kans meinaan yksi kaveri, joka tekee niin. Lapset ovat yksilöitä.
 
Meillä molemmat on 1.5 v:nä syöneet itse ja juoneet lasista/mukista. Lusikka annettiin käteen vuoden ikäisenä ja siitä lähtien ovat syöneet itse. Tarhassa kannustetaan myös itse syömiseen.

Kieltojen uskominen on aina välillä vähän mitä sattuu. Molemmat on olleet sen verran rauhallisia, että ei ole tarvinnut pelätä esim. autotielle ryntäämistä. Kotona tietyt asiat on olleet kiellettyjä ja niistä olen pitänyt tiukasti kiinni. Eli olen aina kieltänyt, vaikka se ei ole aina näyttänyt menevänkään jakeluun. Tavaroita ei juurikaan ole siirrelty ylemmäs ei kotona eikä kylässä.

Molemmat on piirtäneet paperille, kynät kyllä käyvät välillä suussakin.

Kaikkia noita edellä mainittuja pitää kyllä ihan tietoisestikin harjoitella. Siten se lapsi oppii :)
 
Alkuperäinen kirjoittaja stupidos:
Mä oon pitäny meidän 1,5v vielä ihan lapsena, mut kaveri sit kommentoi, et ton ikäsen pitäis jo osata ja ymmärtää yhtä jos toista.

Ruokailutavat - pitääkö jo osata käyttää lusikkaa ja mukia? Mä syötän vielä, sormiruokaa natustelee itse, nokkamukista juo.

Käytöstavat - pitäiskö jo ymmärtää ja uskoa, kun käsketään tai kielletään? Esim jos lähtee juoksentelemaan ja huudan seis, ei saa mennä tielle, pysähtyy, vilkaisee, nauraa ja lähtee juoksemaan uudestaan. Ei ymmärrä, että on vaara.

Kyläpaikoissa kiertelen lapsen perässä ja nostelen kiellettyjä asioita pois ulottuvilta, ei usko, kun sanoo ei saa koskea.

Ei osaa liimailla tarroja (menee suuhun), ei osaa piirtää (menee suuhun, ei paperiin).

Onks meidän muksu oikeesti jotenkin normaalia "tyhmempi", muiden lapsetko osaa jo tuollaisia asioita?

No varmaan aika yksilöllistä. Riippuu varmaan esim. siitäkin miten on oppinut vaikka kävelemään. Silloin jos aikaisin, on ehtinyt jo keskittyä muuhun.

Meillä käytetään haarukkaa, ja lusikkaa tilanteen mukaan, tavallisesta lasista juo.

Ymmärtää hyvin mitä saa tehdä ja mitä ei. Kielloista ei silti aina välitetä, se kuuluu ikään. Testaa vanhempiaan siis.

Tarroja liimailee nätisti, ehkä kuitenkin menee viellä osa väärinpäin, pää alaspäin. Piirtelee aina kun saa, osuu paperiinkin useimmiten. Ikinä ei suuhun laita kyniä.

Tuo kyläily menee samalla tavalla. Mutta onhan ne erilaiset asiat mielenkiintoisia, ja harva nostaa lapsia varten niitä automaattisesti ylös. Lienee normaalia.

Mä luulen että sun lapsesi on ihan normaali. Toisaalta antaisin kyllä itse syödä, ainakin yrittää. Anna hälle toinen lusikka, ja auta sitten itse toisella.
Kyllä kaks vuotias jo syö itse.. näin olen ymmärtänyt.

Meillä siis opittiin kävelemään aikaisin, ja näin ollen muille taidoille on jäänyt enemmän aikaa. Näin uskon.

Lapsi siis 1v5kk.
 
meillä 1 v. 4 kk osaa syödä lusikalla ja juoda nokkamukista sekä aikuisten lasista. Ymmärtää kiellot ja käskyt, muttei aina tottele niitä, kyläillessä kylläkin tottelee jos kieltää koskemasta johonkin. Piirtää vähän kynällä, mutta haluaa mielummin katsella kun aikuinen piirtää. Tarroja ei olla kokeiltu, magneetteja sen sijaan kiinnittää mielellään ja testailee minkälaisilla pinnoilla ne pysyvät ja missä ei.
 
Alkuperäinen kirjoittaja =):
meillä 1 v. 4 kk osaa syödä lusikalla ja juoda nokkamukista sekä aikuisten lasista. Ymmärtää kiellot ja käskyt, muttei aina tottele niitä, kyläillessä kylläkin tottelee jos kieltää koskemasta johonkin. Piirtää vähän kynällä, mutta haluaa mielummin katsella kun aikuinen piirtää. Tarroja ei olla kokeiltu, magneetteja sen sijaan kiinnittää mielellään ja testailee minkälaisilla pinnoilla ne pysyvät ja missä ei.

niin ja syö myös haarukalla tökkimällä piikkejä esim. lihapullaan ja sitten suuhun :)
 
Täällä on sitten kans yksi normaalia tyhmempi, sillä tekee pahaa sen kun kerkeää, vaikka kuinka komentaa, nauraa vaan päälle ja tekee. Kaupungilla ei poitsua voi laskea vapaaksi tai juoksee kuin päätön kana katsomatta eteensä ja törmäilee sitten ihmisiin ja voisi juosta autotiellekin vaikka kieltäisi.
Syöminen onnistuu jotenkin lusikalla, mutta usein työntää sormensakin sinne lautaselle ja syö sormin. Mukista osaa juoda, mutta sinne voi laittaa vaan kerrallaan ihan pienen tilkan tai muuten ottaa hörpyn ja kaataa loput juomat päällensä tai lautaselle.

Piirtäminen sujuu juuri sen pari minuuttia ja pitää vähän katsella tai muuten piirtelee mihin sattuu, kun paperi ei oikein tahdo riittää :)

Vieraissa paikoissa on kuljettava koko ajan perässä, kun haluaa koskea joka paikkaan ja tutkia kaiken.
 
Ihan varmasti sun lapsesi ymmärtää vaikka mitä,todella paljon,vaikkei se aina siltä näytäkkään.Se ettei tottele,ei tarkoita ettei ymmärtäisi.Tämän ikäinen on löytänyt oman tahtonsa ja kokeilee rajojaan. Meillä tyttö (kohta 1½v) joskus tottelee,useinmiten ei ja alkaa sitten rähjätä.Syö enimäkseen itse,joskus ei saa auttaa ollenkaan ja joskus pitää ihan syöttää.
Tarroja ei oo kokeiltukkaan,paperille piirtää jonkin aikaa ja sitten heittää kynät ja paperit pitkin lattiaa.
 
Meidän n.1,5v osaa syödä lusikalla, mutta syö silti useimmiten sormin. Lusikalla jos muistuttaa välillä että hei mikä sulla on toisessa kädessä...
Juonut on jo kauan ihan normaalista lasista/mukista. Iltapuuro on ainoa mikä syötettään, muuten syö itse.

Kiellot menee jakeluun ja lopettaa toiminnan, mutta saattaa jatkaa sitä vilkaistuaan oliko nyt tosissaan tuo kieltäjä etteikö muka sais tehdä. väsyneenä ei meinaa totella mitään.

Tarroja rakastaa ja piirtääkin pyytää usein itse. Mutta tuo ei oo ikinä kauheesti suuhun muutenkaan mitään tunkenut, että tääkin aika lapskohtasta.

Puhetta ymmärtää mun mielestä hyvin, osaa hakea juttuja pyynnöstä tms "anna lusikka" hakee lusikan laatikosta jne.
 
aakkoset, parin sanan lauseita suomeksi ja ruotsiksi, tunnistaa muodot (ympyrä, neliö yms), piirtää ihmisen kasvot lyijykynällä ja vesiväreillä, lavertaa, leikata saksilla ympyrän, ottaa itse hanasta vettä, käydä potalla ja pyyhkiä, laskea yksinkertaisia laskuja (1+1=2), osaa sanoa ainakin s kirjaimen jolloi ärrää, ymmärtää vähän rahan päälle (esimerkiksi tikkari maksaa 50 c eli puolet eurosta)
 
Kyllä nuo meillä osataan, ikää 1v4kk. tosin merkkejä uhmasta on että aina ei totella, mutt akyllä siis kieltosanan tunsi jo ennen 1-vuotispäivää.

Mutta ei liity mitenkään siihen, että meillä olis jotenkin fiksu lapsi vaan siihen, että mulla periaate, että mitään ei nosteta pois näkyviltä, ihan niinkuin oli esikoisenkin kanssa. Niin monta koiraa olen kouluttanut positiivisin menetelmin että kyllä tuollainen hieman koiraa fiksumpi taaperokin siinä menee =) Eli siis kehutaan oikeasta käytöksestä, vaaratilanteissa käytetään myös kieltoja ja välillä käytetään huomion kiinnittämistä muualle. Meillä on näillä menetelmillä saanut olla kaikki viherkasvit, kukkamaljakot ja kynttilänjalat ihan rauhassa. Kääntöpuolena myös se, että meillä saa tutkia, siis saa tyhjentää laatikoita ja kaappeja, koska minusta on positiivista että tutkii kattiloita, kauhoja, kirjoja, rullaluistimia ja mitä ikinä löytääkin.
Lisäksi en tykkää syöttämisestä joten meillä sai oman rinnakkaislusikan käteensä sillon 5-6kuisena kun alkoi enemmän syömään ja on siitä asti enemmän tai vähemmän harjoitellut syömistä. Nyt menee jo pääosin itse mutta jos on kiireempi aikataulu niin sitten syötän.

Sanoisin siis että ihan äidin viitseliäisyydestä kiinni. Tai, no viitseliäisyydestä, helpommalla sitä pääsee mitä aiemmin opettaa. Vähän huono jos ei ole oppinut ei sanoja ja oikeita toimintatapoja ennen uhmaikää, koska niitä on aika huono uhman päälläollessa opettaa tyhjästä kun ei koskaan tiedä mikä käytös on sitten uhmaa ja mikä ymmärtämättömyyttä.
 
Mä luulen, että kieltojen uskominen on hyvin yksilöllistä. Ja se kuinka paljon niitä edes tarvitaan samoin. Kaverilla on lapsi, joka on aina ollut rauhallinen. Ei sitä tarvitse yleensä edes kylässä kieltää, kun ei se koe tarvetta koskea kaikkeen ja usein ei ilmeisesti edes uskalla. Lapsi istuu tai seisoskelee paljon ja tarkkailee tilannetta.

Toisen kaverin lapsi taas on hirmu utelias, kaikkia juttuja pitää tutkia ja kokeilla ja lapsi on muutenkin koko ajan liikkeessä.

Lisäksi luulen, että tässä on ero myös siinä kuinka sitkeitä lapset ovat. Joku luovuttaa ensimmäisestä eistä. Toiset taas jaksavat uudestaan ja uudestaan yrittää, jos vaikka tällä kertaa saisikin tehdä. Omani mm. haluaa koko ajan vääntää hellan nuppeja. Tietää kyllä, että se on kiellettyä, mutta kun en ihan joka kerta ehdi nappaamaan hellan luota pois ennen kuin ehtii vääntämään, jaksaa yrittää, kun tietää, että joskus voi onnistaa. Toisaalta omaani jaksavat asiat kiinnostaa niin kauan kun ne ovat kiellettyjä. Jos antaa tutkia jotakin, lapsi ehtii tyydyttää uteliaisuutensa ja tarve menee ohi.
 
Mä luulen, että kieltojen uskominen on hyvin yksilöllistä. Ja se kuinka paljon niitä edes tarvitaan samoin. Kaverilla on lapsi, joka on aina ollut rauhallinen. Ei sitä tarvitse yleensä edes kylässä kieltää, kun ei se koe tarvetta koskea kaikkeen ja usein ei ilmeisesti edes uskalla. Lapsi istuu tai seisoskelee paljon ja tarkkailee tilannetta.

Toisen kaverin lapsi taas on hirmu utelias, kaikkia juttuja pitää tutkia ja kokeilla ja lapsi on muutenkin koko ajan liikkeessä.

Lisäksi luulen, että tässä on ero myös siinä kuinka sitkeitä lapset ovat. Joku luovuttaa ensimmäisestä eistä. Toiset taas jaksavat uudestaan ja uudestaan yrittää, jos vaikka tällä kertaa saisikin tehdä. Omani mm. haluaa koko ajan vääntää hellan nuppeja. Tietää kyllä, että se on kiellettyä, mutta kun en ihan joka kerta ehdi nappaamaan hellan luota pois ennen kuin ehtii vääntämään, jaksaa yrittää, kun tietää, että joskus voi onnistaa. Toisaalta omaani jaksavat asiat kiinnostaa niin kauan kun ne ovat kiellettyjä. Jos antaa tutkia jotakin, lapsi ehtii tyydyttää uteliaisuutensa ja tarve menee ohi.
 
Alkuperäinen kirjoittaja yzyy:
Mutta ei liity mitenkään siihen, että meillä olis jotenkin fiksu lapsi vaan siihen, että mulla periaate, että mitään ei nosteta pois näkyviltä, ihan niinkuin oli esikoisenkin kanssa. Niin monta koiraa olen kouluttanut positiivisin menetelmin että kyllä tuollainen hieman koiraa fiksumpi taaperokin siinä menee =) Eli siis kehutaan oikeasta käytöksestä, vaaratilanteissa käytetään myös kieltoja ja välillä käytetään huomion kiinnittämistä muualle. Meillä on näillä menetelmillä saanut olla kaikki viherkasvit, kukkamaljakot ja kynttilänjalat ihan rauhassa. Kääntöpuolena myös se, että meillä saa tutkia, siis saa tyhjentää laatikoita ja kaappeja, koska minusta on positiivista että tutkii kattiloita, kauhoja, kirjoja, rullaluistimia ja mitä ikinä löytääkin.

Tämä riippuu kyllä lapsestakin. Kaveri kehuskelee samalla asialla, mutta todellisuudessa hänen lapsensa ei ole koskaan ollut edes kovin kiinnostunut noista tavaroista. Kerran parin kielto on riittänyt. Sama lapsi ei kylässäkään yritä erityisesti tutkimaan paikkoja, vaikkei edes vielä tietäisi mikä on kiellettyä.

Toki vilkkaammankin lapsen saa varmasti opetettua, mutta en viitsi olla niin ahkera äiti, että joutuisin seisomaan lapsen vieressä kuukausikaupalla opettamassa mihin saa koskea ja mihin ei. Meilläkin jotkut asiat ovat olleet systemaattisesti kiellettyjä koko ajan ja on vaatinut melkoisesti energiaa, että on oppinut uskomaan näihin.
 

Yhteistyössä