baareista ei..mistä löytäis sellaisen joka ymmärtää mitä on olla yksin vastuussa lapsista..yh-isästä?? mutta missähän sellaiseen voisi tutustua..netistäkin tuntuu olevan niin vaivalloista etsiä ketään. onkohan se sitten vaan oltava yksin |O
mistähän yh-äiti löytää miehen..
- Viestiketjun aloittaja liljankukka
- Ensimmäinen viesti
Sen kun tietäisi niin yksin ei oltaisi. Taitaa niitä vielä vapaanakin olla mutta eipä ole kiinni saanut. :ashamed: Toisaalta juuri nyt ei kyllä ole sellaiset fiiliksetkään.
Nettitutustuminen tuntuu jotenkin oudolta. Ensin pitää lapsille saarnata mitä vaaroja netissä voi vaania ja jos itse vielä alkaisi netin kautta tuttavuutta tekemään tekisi se "opastuksen" vähän tyhjäksi.
Yksi nainen minulle kerran sanoi, eihän sitä tiedä vaikka se sipuli- ja maitokaupassa vastaan kävelisi.... Toisaalta siellä tulee käytyä harva se päivä mutta vain ostokset on tähän saakka tarttuneet mukaan.
On se oikeasti kova hommaa "löytää" sitä oikeaa. Onnea meille kuitenkin matkaan, jospa se herra oikea joku päivä tulisi ja pimpottaisi ovikelloa ja sanoisi: tässä mää nyt olen. =) Näin kirjoittaa nimim. aika kauan, ellei peräti liiankin kauan ilman omaa kultamussua elänyt.
Nettitutustuminen tuntuu jotenkin oudolta. Ensin pitää lapsille saarnata mitä vaaroja netissä voi vaania ja jos itse vielä alkaisi netin kautta tuttavuutta tekemään tekisi se "opastuksen" vähän tyhjäksi.
Yksi nainen minulle kerran sanoi, eihän sitä tiedä vaikka se sipuli- ja maitokaupassa vastaan kävelisi.... Toisaalta siellä tulee käytyä harva se päivä mutta vain ostokset on tähän saakka tarttuneet mukaan.
On se oikeasti kova hommaa "löytää" sitä oikeaa. Onnea meille kuitenkin matkaan, jospa se herra oikea joku päivä tulisi ja pimpottaisi ovikelloa ja sanoisi: tässä mää nyt olen. =) Näin kirjoittaa nimim. aika kauan, ellei peräti liiankin kauan ilman omaa kultamussua elänyt.
No tuntuu etten mä ainakaan löydä mistään. Olen nyt monta kertaa saanut pettyä ja toivo alkaa loppua. :headwall: |O
Alkuperäinen kirjoittaja Mörri825:
Joo, on tosiaan kiva että monet löytää kumppanin netin kautta - olen kuullut monesta onnellisesta tapauksesta. MUTTA, varoituksen sanoja myös minulta: kesällä 06 yritin sinkkuna tätä ja tapasin ainoastaan pari kivaa tyyppiä - mutta he olivat kiinnostuneita lähinnä ystävyydestä, hyvä niin. Ja olen yhteydessä heihin vieläkin.
TOSIN, tapasin liuta juopiskelevaa narsistia - yksi oli varsianinen yökyöpeli joka nukkui klo 13-14 asti ja sitten teki töitä yöllä ja halusi tavata kapakoiden suljettua klo 3-4! Ilmoitti ettei voi tavata koska on sairaana - ja kaverini bongasi hänet samana iltana kapakasta. Ja aivan mieletön pokka että hän haluaa vaan parasta! Huh, huh. Toinen oli muusikko-juoppo jolla ero käynnissä. Kävikin ilmi että hän itse oli pettänyt avovaimoaan tämän ollessa raskaana - ja luuli että multa heruisi sympatiaa, yäk! Sitä paitsi hän joi niin paljon ollessamme ulkona, että hän rupesi syljeskelemään lattialle! Mutta hänkin luuli että "olisi täydellinen kumppani akateemiselle naiselle" - yeah right. Yritin olla olematta elitisti, mutta hei - jotain rajaa sentään. Eräs mies oli taas selkeästi vielä kiinni ex:ään - piti hänen kuvaansa lompsassa vielä vaikka erosta oli kulunut parisen vuotta. Ja hänellä ei ollut mitään tulevaisuudensuunnitelmia - haahuili työttömänä ja asui sikosntyttärensa jengeineen kanssa kommuunissa... Tuli tunne että häntä olisi pitänyt alkaa elättää. Huh, huh. Eräs mies sanoi asuneensa Hgissä seitsemän vuotta - mutta ei edes tiennyt missä keskustassa sijaitsee Eerikinkatu ja ravintola Corona. Hohhojaa... Yksi - selkeästi juoppo - äijä soittaa mun perään vieläkin (vaikka viimeksi puhuin hänen kanssaan lokakuussa 06!) - vaikka emme edes tavanneet kertaakaan - puhuimme vaan pari kertaa puhelimessa. ELI: ei myöskään kannata hyväuskoisena antaa oikeaa nimeään liian aikaisein!
Tyttäreni isän tapasin ihan yhteisen harrastuksen parissa, lokakuussa 06 ja ero tuli jo joulukuun alussa. Hänkin näet osoittautui pelkästään hakevan nk. "kevytsuhdetta" ja jätti mut kun tajusin olevani raskaana. Mutta sain lapsen kuitenkin. Kuka tässä on voittajana? Ehdottomasti minä ja tyttäreni. En TODELLAKAAn kaipaa tällaisia hiippareita elämääni - pelottavaa että joutuisi myötäilemään kaikenlaisia hulluja jotka vaan yrittäisivät erinäisin keinoin hallita ja alistaa. Haluaisin tosin tavata ne naiset, äidit, jotka tällaisia hulluja ovat kasvattaneet - ja ne naiset vaikuttavat KAIKISTA pelottavimmilta!!! "Någonting att tänka på!"
Miä löysin omani ihan sattumalta chatista. Liekö siinäkin ollut sitten kohtalolla sormensa pelissä! Ihana yh-iskä jolla omaa tyttöä pari vuotta nuorempi poika. Nyt kohta vuosi yhteistä elämää takana ja onnellisia ollaan! Keväällä odotellaan sitten ensimmäisen yhteisen lapsen syntyvän. :heart: Joskus sitä vaan löytää helmiä sikojen joukosta! Ja kaipa niitä yh-isiä lähinnä aiheuttavat ne samanlaiset naiset kuin nuo teidän mollaamanne miehet! Eli kyllä meistä naisistakin jos jonkinlaisia otuksia löytyy!!! Pitäkää vaan silmät ja korvat auki! 
Oltiin muuten molemmat vannottu ettei sotkeuduta yhteenkään toisen sukupuolen edustajaan vähään aikaan, mutta minkäs teit kun toinen vaan jalat alta vei.
Oltiin muuten molemmat vannottu ettei sotkeuduta yhteenkään toisen sukupuolen edustajaan vähään aikaan, mutta minkäs teit kun toinen vaan jalat alta vei.
Mä täällä monasti sanonu et se ongelma on sama tälläkin puolella.. ehkä se et juuri yh-isät ja äidit ei oo niitä jotka joka ilta baarissa istuu 7 promillen humalassa odottamassa sitä oikeeta... se on ennemminkin lottovoitto kun kohtaa sen oikeen baarissa.. No netin kautta itsekkin olen tavannut muutamia niin näiden keskustelupalstojen kautta ja treffipalstojen kuin myös "perinteiselläkin" tyylillä mut se jonka kanssa sit kemiat kolahti yhteen viimein tuli netin kautta vastaan (suomi24:nen).. no monta hyvää ystävääkin jäi matkan varrelta kyytiin.. Tällä hetkellä nyt siirtymässä yh-puolelta sit sinne uusioperhe tittelin alle vuoden alusta =) :heart:
Mut samaa nykyinen kumppaninikin sanoi että netin kautta kyllä törmäsi mitä omituisinpiin miehiin (kuin myös itsekkin naisiin) et pieni varovaisuus kyllä on paikallaan, mut onhan siellä meitä "kunnollisiakin" miehiä kunhan tarkkaan valkkaa...
Mutta tsemppiä etsintään.. joskus se vaatii aikaakin löytää se oikea ja voi joutua pari väärääkin käymään läpi ennenkuin se oikea astelee elämäämme
Mut samaa nykyinen kumppaninikin sanoi että netin kautta kyllä törmäsi mitä omituisinpiin miehiin (kuin myös itsekkin naisiin) et pieni varovaisuus kyllä on paikallaan, mut onhan siellä meitä "kunnollisiakin" miehiä kunhan tarkkaan valkkaa...
Mutta tsemppiä etsintään.. joskus se vaatii aikaakin löytää se oikea ja voi joutua pari väärääkin käymään läpi ennenkuin se oikea astelee elämäämme
Kovasti tuo sama kysymys ollut omassa mielessä. Ollaan erottu lasten isän kanssa syksyllä -11 ja nuorimmainen syntyi helmikuussa -12. Eli käytännössä olin yksin koko odotus ajan. Nyt nuorimmainen 5kk ja esikoinen 2v ja olen todella yksinäinen. Exällä on jo uusi nainen kuvioissa ja se ei omaa oloa helpota yhtään..:/
Lapset on nyt vasta alkaneet olemana joka toinen vkoloppu hänen luonaan, mutta minua EI myöskään kiinnosta notkua baareissa ja pariviikkoa sitten lisäsin profiilin suomi24:n treffi palstalle mutta tähän mennessä ainoat yhteyden ottajat ovat olleet kovin outoja... Kai se pitää vaan jaksaa odottaa sinisilmäisenä että joskus tulisi vastaan ihminen jonka kanssa olisi elämänarvot samanlaiset.
Lapset on nyt vasta alkaneet olemana joka toinen vkoloppu hänen luonaan, mutta minua EI myöskään kiinnosta notkua baareissa ja pariviikkoa sitten lisäsin profiilin suomi24:n treffi palstalle mutta tähän mennessä ainoat yhteyden ottajat ovat olleet kovin outoja... Kai se pitää vaan jaksaa odottaa sinisilmäisenä että joskus tulisi vastaan ihminen jonka kanssa olisi elämänarvot samanlaiset.
