K
Keittiönoita
Vieras
Mä en nuorena käynyt interreilaamassa. Alaikäisenä vanhemmat kielsi ja täysi-ikäisenä ei ollut varaa. Sitten tulikin lapset. Viime aikoina - musta tuntuu - aina, kun jotain lehteä luen, lehdessä on juttua interreilaamisesta. Ja nimenomaan "varhaisvanhusten" reilaamisesta.
Kuopukseni täyttää tänä vuonna 18 vuotta ja sen jälkeen - miltei neljännesvuosisadan jälkeen - olen vastuussa enää vain itsestäni. Kesällä 2010 olen siis jälleen vastuusta vapaa ja miltei viiskymppinen. Viidenkympin villitystäkö lienee, kun päätin, että heinäkuun 2010 voisi interreilata?
Yksinkin tietty voisi matkaan lähteä, mutta kaveri olisi ihan kiva. Toki voisin lähteä reissuun vaikka tyttäreni kanssa, mutta mieluummin lähtisin ekalle interreililleni jonkun muun kanssa. Mä olen kuitenkin aina tyttäreni äiti ja kaverit on erikseen. Aloin sitten miettimään ja huomasin, että mulla ei ole yhtäkään ankeeta kääpää kaverina :/ Systeri lähtisi varmaan mielellään kiertämään Eurooppaa, mutta ei hyvänen aika nyt millään junalla. Autolla pitäisi mennä ja se siitä reilaamisesta sitten. Löytyy pari muutakin ystävää, mutta sitten pitäisi yöpyä aina kunnon hotelleissa, hotellivaraukset sekä matkasuunnitelma tehtynä jo hyvissä ajoin etukäteen jne. En mä sellaista halua, koska mun mielestä reilaamisen yksi viehättävyys on juuri se, että etukäteen ei tiedä, mistä itsensä huomenna löytää.
Mitä enemmän ystäväpiiriäni mietin, sitä selvemmäksi mulle tulee, miten keskiluokkaisia me ollaankaan Mistä mä löydän ankeampaankin majoitukseen tyytyvän keski-ikäisen naisihmisen, joka olisi heinäkuun eka 2010 valmis seisomaan mun kanssani rinkka selässä odottamassa laivaa ainoana tietonaan paluupäivä heinäkuun lopussa? Samanlaisen ankean käävän kuin itsekin olen?
Kuopukseni täyttää tänä vuonna 18 vuotta ja sen jälkeen - miltei neljännesvuosisadan jälkeen - olen vastuussa enää vain itsestäni. Kesällä 2010 olen siis jälleen vastuusta vapaa ja miltei viiskymppinen. Viidenkympin villitystäkö lienee, kun päätin, että heinäkuun 2010 voisi interreilata?
Yksinkin tietty voisi matkaan lähteä, mutta kaveri olisi ihan kiva. Toki voisin lähteä reissuun vaikka tyttäreni kanssa, mutta mieluummin lähtisin ekalle interreililleni jonkun muun kanssa. Mä olen kuitenkin aina tyttäreni äiti ja kaverit on erikseen. Aloin sitten miettimään ja huomasin, että mulla ei ole yhtäkään ankeeta kääpää kaverina :/ Systeri lähtisi varmaan mielellään kiertämään Eurooppaa, mutta ei hyvänen aika nyt millään junalla. Autolla pitäisi mennä ja se siitä reilaamisesta sitten. Löytyy pari muutakin ystävää, mutta sitten pitäisi yöpyä aina kunnon hotelleissa, hotellivaraukset sekä matkasuunnitelma tehtynä jo hyvissä ajoin etukäteen jne. En mä sellaista halua, koska mun mielestä reilaamisen yksi viehättävyys on juuri se, että etukäteen ei tiedä, mistä itsensä huomenna löytää.
Mitä enemmän ystäväpiiriäni mietin, sitä selvemmäksi mulle tulee, miten keskiluokkaisia me ollaankaan
Mistä mä löydän ankeampaankin majoitukseen tyytyvän keski-ikäisen naisihmisen, joka olisi heinäkuun eka 2010 valmis seisomaan mun kanssani rinkka selässä odottamassa laivaa ainoana tietonaan paluupäivä heinäkuun lopussa? Samanlaisen ankean käävän kuin itsekin olen?
Sun kanssas muuten tulisi varmasti hauska reissu B) 