Keskustelu ehkäisystä olisi varmaankin ollut äärimmäisen mielenkiintoista.
Olisiko mietitty, onko parempi juottaa miehelle katinlieosta valmistettua juomaa, vai juoda itse koiruohokahvia?
Olisiko jaettu ohjeita saada mies pysymään aisoissa, ja halut poissa:
"Varmat päivät ja hedelmöityksen ajankohta selvisivät 1800-luvun puolivälissä. 1880-luvulla otettiin käyttöön spermisidit ja kiniini- ja kaakaovoipessaarit sekä avattiin maailman ensimmäinen ehkäisyklinikka Hollannissa."
"Pidättäytyminen oli varsin laajalti käytetty ehkäisymenetelmä myös agraariajan Suomessa ja käytännössä ainoa, jota lääkärit tuolloin suosittelivat. Tästä kertoo hauskasti maaseudun kätilöille 1900-luvun alussa suunnattu kysely. Kohdassa, jossa tiedustellaan, miten naiset välttävät tulemasta raskaaksi, eräs kätilö kirjoitti: He vihaavat miehiään.
Juhlavammin sanakääntein pidättäytymisestä puhui englantilainen feministi ja kansanvalistaja Marie Stopes: Aviomies, joka pidättäytyy, vaikka se olisi vaikeatakin, tulee havaitsemaan, että hän siitä saa tuhatkertaisen palkan, ei vain vaimonsa lisääntyneen elinvoiman ja onnen sekä yhdynnästä tuntemansa suuremman nautinnon muodossa, vaan myös oman elinvoimansa nousun ja itseluottamuksen tunteen muodossa."
"Suomessa yhdynnän keskeyttäminen lienee ollut yleistä siitä päätellen, miten paljon aikaa ja energiaa asiantuntijat ovat uhranneet sen käsittelyyn erilaisissa oppaissa. Suurin osa heistä piti sitä ehkäisymenetelmistä turmiollisimpana. Heidän mielestään coitus interruptus teki yhdynnästä painajaismaisen etenkin naiselle, kun hän joutui jännittämään, oliko miehellä malttia vetäytyä ajoissa. Jotkut lääkärit uskoivat, että keskeytetty yhdyntä aiheutti etenkin naisissa neuroosin kaltaisia oireita, kuten kipuilua, unettomuutta ja itkuisuutta."
"Kondomien ja pessaarien historia on huomattavasti pidempi kuin useimmat arvaisivat. Esimerkiksi Suomessa oli jo 1800-luvulla käytössä monenlaisia kondomeja. Niiden pääasiallinen tarkoitus ei kuitenkaan ollut lasten ehkäisy oman vaimon kanssa, vaan sukupuolitautien torjunta esiaviollisissa ja avioliiton ulkopuolisissa suhteissa.
1900-luvun alussa näitä miestoverin mekaanisia suojelimia löytyi kolmesta kategoriasta: pää-, kumi- ja kalvosuojuksia. Ne kaikki olivat kondomeja mutta eripituisia. Esimerkiksi pääsuojus vedettiin vain terskan eli hellimen päälle. Sitä ennen suojusta piti vetreyttää lämpimässä vedessä. Käytön jälkeen suojus otettiin pois, pestiin ja pantiin kuivumaan. Samaa kordongia saatettiin käyttää kymmeniä kertoja.
1930-luvulla täkäläinen kondomien saanti parani, kun Suomen Gummitehdas alkoi valmistaa niitä. Sodan jälkeen kondomien tekoa jatkoi Tammer Tehtaat Oy. Sen Regina-kondomien päässä oli kuplamainen säiliö, orpokoti, jonne siemenneste kertyi. Aino-kondomeissa tätä ei ollut.
Erilaisia pessaareita, sieniä ja tamponeita oli jo 1900-luvun alussa varsin paljon. Niiden nimet, kuten kanavaverho, kohtusuojus, kohtuvarjostin, suojelusieni ja imijäväline, kertovat paljon niiden käyttötavasta. Ne estivät siittiöiden pääsyn naisen lisääntymiselimiin. Osan niistä naiset saivat itse paikoilleen, osan asensi lääkäri.
1900-luvun alussa oli tarjolla myös monenlaisia kemial¬lisia ehkäisymenetelmiä, kuten vaahtoja, pulvereita, hyydyttimiä, ruiskuja, puikkoja ja tabletteja. Nämä aineet tuhosivat siittiöitä, ja ne voitiin antaa joko ennen yhdyntää tai sen jälkeen. Esimerkiksi E. L. Varma tosielämässä A. F. Tanner, joka oli kirjoittanut vuonna 1909 teoksen Sukupuolielämä taidenautinnoksi kirjoitti Suojeluvälineitä-kirjasessaan vuonna 1911, että pulveroiminen tarjosi hellinnälle täyden hienouden, joten armaissa suhteissa ja suuremmalla maulla oleville se oli suosituimpia suojelulajeja."
http://www.tiede.fi/artikkeli/1256/ehkaistiinpa_ennenkin
