Jatkoa edelliselle, tapaus liikkuvan poliisin lakkauttaminen, raporttia muokattiin jotta kiusallinen aineisto voitaisiin hävittää.
Arvio tarkastusprosessista liittyy vuonna 2019 valmistuneeseen poliisin liikennevalvonnan tarkastukseen. Tämän tarkastuksen moni virkamies toi esiin erityisen räikeänä esimerkkinä virastolla harjoitetusta sensuurista.
Kyseisestä tarkastuksesta vastannut ylitarkastaja Katri Lammi päätti kertoa asiasta Iltalehdelle omalla nimellään huolimatta siitä, että nyt virkarikosesta epäiltynä olevat pääjohtaja Yli-Viikari ja johtaja Mikko Koiranen ovat haastateltujen mukaan johtaneet virastoa pelolla vuosien ajan. Johtajien linjauksia kyseenalaistaville on kostettu muun muassa tehtäviä viemällä ja palkkoja alentamalla.
Muun muassa liikkuvan poliisin lakkauttamista selvittäneen tarkastuksen raportin siivoamisesta vastasivat nyt VTV:stä virkavapaalla oleva muutosjohtaja Marko Männikkö, joka tuolloin ylijohtajana johti tuloksellisuustarkastusyksikköä sekä nykyinen ”Hyvinvoiva ja turvallinen yhteiskunta” -vaikuttavuusalueen johtaja Anna-Liisa Pasanen. Syynä oli ylitarkastaja Lammin mukaan poliitikkojen ja virkamiesjohdon suututtamisen pelko.
– Liikkuvan poliisin lopettaminen on ollut kohtuullisen poliittinen aihe, ja sen näki, että tästä tulee kriittisiä tuloksia. Lakkauttaminen ei todellakaan parantanut liikennevalvontaa. Se tarkastus harjattiin täysin, Lammi sanoo.
Entinen hallintojohtaja Mikko Koiranen on nykyään lakiasioista vastaava johtaja. Hän on Yli-Viikarin ohella epäiltynä keskusrikospoliisin virkarikostutkinnassa. VTV
Lammi kertoo, että esimiesten paniikki sai alkunsa, kun liikkuvan poliisin perinneyhdistys antoi julkisuuteen lausuntoja, joiden mukaan se odotti kiinnostuksella tarkastuksen tuloksia ja aikoi pyytää käyttöönsä myös tarkastuksen valmisteluaineistoa. Lammin mukaan Männikkö ja Pasanen ryhtyivät välittömästi siivoamaan tarkastusaineistoa. Aineistoa myös hävitettiin.
Tarkastusaineisto, johon raportti perustuu, tulee säilyttää, jotta tarkastushavainnot voidaan todentaa.
– Dokumentaatio täytyy säilyttää kuusi vuotta kertomuksen julkaisun jälkeen. On yksinkertaisesti laitonta määrätä virkamies hävittämään evidenssiä, Lammi sanoo.
Esimiehet kuitenkin halusivat hävittää tausta-aineistoa, ja he tekivät sen poistamalla tuhottavaksi haluttuun aineistoon perustuvat kohdat raportista, Lammi kertoo.
– Sitten todettiin, että koska tätä ei ole kertomuksessa, niin sitä koskevat aineistot voidaan tuhota, Lammi kertoo.
Lammin mukaan tuhotut aineistot eivät olleet edes erityisen arkaluontoisia.
– Ne olivat ihan aitoja havaintoja siitä, että sillä ei ole saatu aikaan mitään säästöjä. Sitä yritettiin kääntää positiiviseksi, hän sanoo.