Mistä....

löytää sen oman rakkaan joka hyväksyy sut ja sun lapset kokonaan?
Oottko te löytäneet uuden rakkaan? Mistä ja miten uusi mies suhtautuu lapsiin?
Mä en vielä oo kohdannu miestä jolle kelpais koko paketti. :'(
Olis vaan vihdoinkin valmis uutees suhteeseen ja olis ihanaa löytää se oma rakas jonka kanssa vois elää tasapuolisessa parisuhteessa ja olla onnellinen. Tuntuu vaan ylettömän ylitsepääsemättömältä!
Kertokaa ihmiset kaipaatteko te sitä toista aikuista viereenne?
Taitaa mennä aika surkeeks mutta kaipa kaikki meistä kaipaa joskus sen toisen aikuisen syliin, olla jollekin se ainoa oikea.
Vaadinko liikaa jos halua että mies muistaa hieman päivän mittaan edes muutamalla pienellä viestillä ihan vaan kertoakseen että välittää ja ajattelee? :ashamed:
Mutta jotta ei ihan surkeeks mee, ni lopetan nyt!
Olisin iloinen jos joku kertois mistä on löytänyt sen uuden rakkaan ja miten on mies lapsiin suhtautunut?
Onko se yleensä mahdollista vai onko meidät yh:t "tuomittu" yksinäisyyteen ainakin jos lapsia on enemmän kuin yksi...

 

Löysin uuden rakkaan yli 3 vuotta sitten. Kaksois siskoni kautta tutustuin häneen ja hänelle kelpasi myös tyttäreni. Mun ja akasois siskoni miehet ovat serkuksia toisilleen... Mieheni on hoitanu tytärtäni aivan ihanasti kuin omaa lastaan. Meillä on myös kaksi yhteistä lasta...
Tyttäreni on myös alkanu omaa, biologista isäänsä kutsumaan nimellä eikä sanaa "isä". Se on mua hieman ihmetyttänyt mutta loppujen lopuksi mulle on aivan sama miksi hän isäänsä kutsuu. Miestäni tyttöni taas kutsuu isäksi koska hän on ollu paljon enempi tekemisissä tyttöni kans. Oli 9 kk ku alettiin seurustelemaan...

 

Toivottavasti ei ole meitä monen lapsenkaan yksinhuoltajia tuomittu yksinäisyyteen loppuiäksi !!! Kamala tulevaisuuden näkymä !!! :'( Eiköhän se ole aivan luonnollinen toive saada oma rakas (aikuinen) ihminen elämään, jakamaan arkea ja elämää, saada olla kainalossa, nukkua jonkun kanssa, tuntea olevansa rakastettu.....
Luulin jo sellaisen ihmisen löytäneeni, yhden lapsen yh-isä. Mutta tällä hetkellä kyllä vaikuttaa aika epätodennäköiseltä että koskaan päätyisimme yhteen asumaan, suhteesta mitään tämän kummempaa tulisi koskaan. Hänellä tuntuu parisuhde olevan poikansa kanssa eikä minun. Ei ole mukava tunne aina jäädä toiseksi, pettyä tapaamisten suhteen, jne.
Miesystäväni kyllä tulee kivasti toimeen lasteni kanssa, mutta emme siis asu yhdessä. Yhteen muuttaminen tuntuu mahdottomalta hänestä, koska hänen poikansa ei hyötyisi siitä mitenkään, päin vastoin. Olisi aina "altavastaajana" minun lapsilaumani kanssa, joutuisi joka asiassa antamaan periksi ja sopeutumaan. Tämä siis miesystäväni mielipide !!!!!!!
Kovasti hän minusta tykkää ja päin vastoin! Mutta se ei taida aina riittää.
Lasten ja uusien "isien" ja heidän mahd lapsien yhteen sovittaminen on hankalaa, mutta uskon että siitä selviää hengissä ja voi elää elämäänsä onnellisena uusperheessäkin. Ja yksinhuoltajanakin.
Älä siis heitä lusikkaasi nurkkaan, vaan kulje silmät auki ja avoimin mielin!


:heart:

 

Minä löysin nykyisen mieheni maikkarin chatin kautta,laitoin sinne ihan totuuden mukaisen ilmotuksen...ja sainki aika monta vastausta,en heti samana iltana vastannut miehelleni...mutta mies kärsivällisesti jatkoi viestittelyä.no parin päivän päästä siitä tavattiin ja nyt taivallettu yhteistä taivalta yli 2,5vuotta. :heart: :hug: