Mistä ulkonäköseikoista sinulle on huomautettu lapsena, entäs aikuisena?

  • Viestiketjun aloittaja muistatko
  • Ensimmäinen viesti
"Henna"
Lapsena sanottiin, että minulla on pusuhuulet. Noloa silloin, nyt on hyvä asia. Teininä hyppyripeppuni oli kauhistuttava asia, nyt sekin on muodissa ja vain positiivinen asia. Silmiäni on sekä haukuttu että kehuttu. On sanottu kiinalaiseksi, vaikka olenkin ihan supisuomalainen. Yksi minuun ihastunut nuorukainen taas kehui, että minulla on upeat kissansilmät.

Teininä sain pojilta kuulla olevani lauta. Muutaman vuoden päästä yksi näistä haukkujista tuli ravintolassa ihailemaan rintojani ja sanoi, että hän kyllä arvasi, että ne kasvavat.

Kolmekymppisenä sain elämäni parhaat kehut vartalostani, joka olikin täydellisen timmissä kunnossa kilpaurheilun ansioista. Kehujen antaja on yksi Suomen arvostetuimmista tanssinopettajista.

Korkeita poskipäitäni on aina ihmetelty. Samoin olen saannut kuulla leveistä hartioistani ja kapeasta vyötäröstäni.

Nuorena kävelin minihameessa kohti ravintolaa ystäväni kanssa. Vastaan käveli joku tuntematon kännikala ja haukkui polveni rumiksi.

Ainoa paikka, joka minua itseäni häiritsee on reidet ja niistä kukaan ei ole koskaan sanonut mitään.
 
"vieras"
Äiti ja äidin sukulaiset piti kyllä huolen, että jokainen negatiivinen asia sanottiin minulle mieluiten niin, miten joku toinen on siinä asiassa kauniimpi tai parempi. Koskaan en muista kuulleeni itsestäni mitään positiivista.
 
426777
Ala-asteella kiusattiin maantienvärisistä hiuksista, ja että mulla olis ollu perunanenä. Ihan tavallinen nenä kyllä on, hiusten väriä tosin olen muuttanut ihan omasta tahdostani mulle paremmin sopivaan tummanruskeaan :D

Yläasteella, mulla oli painoa 51kg ja pituutta 155cm. Terkkari sanoi, että "sulla on ylipainoa", noh tuo sitten aiheutti sen että sairastuin 4 vuodeksi syömishäiriöön. Ei tullut mitään sellasta että olisin itseni kuihduttanut tms mutta paino jojoili ja syöminen oli yhtä pelleilyä ja aterioiden skippaamista päiväkausiksi, kalorien ja suupalojen sairaalloista ja pakkomielteistä laskemista jne... :(
Ja nyt seurauksena sitten on, että mulla on pituutta 155cm ja 70kg. Kaikkien noiden jojoilujen seurauksena päädyinkin lihomaan lisää, laihtumisen sijaan. Ja nyt kun katson niitä aikojen kuvia kun terkkari oli moittinut lihavaksi, niin mulla oli vatsakin litteä ja vatsalihakset näkyvissä jne eikä ylimääräistä MISSÄÄN!

Lapsena oli myös moitittu pullukaksi aikuisten toimesta, mutta ei lapsuuskuvissa näy mitään pullukkaa vaan olin aika rimpula lapsi...

Nyt aikuisena, kasvojen luustoa on kehuttu, ja sanottu että nätit silmät ja kauniin väriset (tummanvihreät). Ja monesti sanotaan että näytän näyttelijä Kirsten Dunstilta, ja Emily Browningilta.
Hampaita on kehuttu, mulla onkin varsin suora ja tasainen hammasrivistö ollut aina ja olen siitä ylpeä :)

Yks mikä vähän häiritsee itseä, niin on se että mulla on aivan vasemman silmän alla ripsien rajassa pieni luomi ollut penskasta asti. Monet - kuten entinen poikakaveri - on tulleet pyyhkäisemään sormella silmän alta, että hei oota sulla on tossa joku roska, otan sen pois.... Enkä oo ehtiny sanoa että SORI, se on luomi..
 
Miuski harmailee
Lapsena sain paljon kuulla kehuja siitä, miten sievä tyttö olin. Siitä varmaan jäi itselleni ihan hyvä itsetunnon pohja, kun mitenkään muuten kotonani ei kannustettu tms. Yläkouluikäisenä ja lukiossa äitini oli kyllä sitä mieltä, että olen pullukka (olin oikeasti kaikkea muuta). Kävelytyylistäni lapsena huomauteltiin. Ilmeisesti kävelin jotenkin hienostelevasti, vaikka en ollenkaan kyllä yrittänyt vaan omasta mielestäni ihan tavallisesti pistin tassua toisen eteen.

Aikuisena olen ollut sutjakasta melkein vaikeasti ylipainoiseen asti. Kun vuosi sitten laihdutin takaisin normaalipainoon sain tosi paljon kehuja hoikistuneesta olemuksestani. Kehut tuntuivat hyvältä, mutta myös kateutta olen saanut osakseni. Mulla on esimerkiksi "ystäviä", joihin tutustuin ylipainoisena ja joiden suhtautuminen minuun muuttui selvästi hoikistuttuani.
 
Lapsena sukulaiset huomautteli painosta ja myöhemmin tuli selväksi, että nimenomaan ei terveydellisistä vaan pinnallisista syistä. Hampaita ja pituutta puolestaan on aina kehuttu lapsenakin.

Aikuisena on tullut positiivista palautetta rinnoista ja kasvoista. Missään mallinmitoissa en todellakaan ole, mutta pikkuhiljaa menossa (terveyden kannalta) hyvään suuntaan ja itsetuntokin korjautunee vielä jonain päivänä. Miehelle onneksi olen kaunis :)
 
pilipali
Lapsena huomautettiin aina laihuudesta. Se oli se seikka, josta minut huomattiin. Nyt aikuisena pelkään lihomista, ja paino onkin pysynyt matalana joten yhäkin saan siihen liittyen kommentteja, Seka tutuilta, että vierailta ihmisiltä. Sen saa sitten varmaan itse päättää onko "MITEN SÄ VOIT OLLA NOIN LAIHA?" -kommentti positiivien vai negatiivinen. Tutuilta nämä kommentit ovatkin ihan tervetulleita, mutta en tajua miksi vieraiden ihmisten tarvitsee minun painooni puuttua.
 
Lapsena mun pitkiä paksuja hiuksia kehuttiin. Samaan hengenvetoon mua haukuttiin läskiksi.

Koulussa ala- asteella sama homma - pullapossu, ihraperse, läskimakkara...mutta ai kun sulla on kivat hiukset. Joo. Kiitti - kai?

Yläasteella sitten huomiota sai hoikkuuteni...ja ylävartalovarustus...ja pitkät pylväsjalat sekä hyvä iho

Aikuisiällä - no, kait ne on noi hiukset, ja hyvä iho. Vissiin.
 
Kolahtaa kovaa
Negatiiviset arvostelut toisen ulkonäöstä saattavat satuttaa todella kovasti. En ole koskaan ymmärtänyt, miksi ihminen laukoo satuttavia kommentteja toisesta. Miksi? Miksi? Omalle kohdalle on sattunut nuorena, melkein lapsena sellaisia kommentteja aikuisilta ihmisiltä, etten voi niitä unohtaa. Olen tosin päässyt sinuiksi niiden 'virheiden' kohdalla ja nauttinut elämästäni täysillä. Nyt noin viikko sitten meinasin lentää kaupungilla polvilleni kun eräs tunnettu kaupunkilainen pysäytti minut kadulla ja kysyi suoraan yhtä asiaa ulkonäössäni. Mulla meni pasmat täysin sekaisin. Miten se törkimys voi kommentoida itselleen täysin vieraan ihmisen ulkonäköä noin? Pitää myöntää, että sen jälkeen olen katsellut peilistä itseäni sillä silmällä, että tarttisko tehdä jotakin. Sattuu.
 
"tttt"
Kääpiö-mulkosilmä. Sitä sain lapsena kuulla...meni vuodet ja kasvoi aikuiseksi...isoista, ruskeista "mulkosilmistä" tulikin se mistä mua aina kehutaan. On kuulema niin lumoavat että niitä jää vaan tuijottamaan.
 
Mua kiusattiin eka luokalla mun silmistä. Ne menee sirrilleen kun nauran. Mua haukuttiin kiinalaiseksi ja lukittiin vessaan ja sanottiin ettei päästetä ulos ennen kun kerron miks mun silmät on sellaset. Sopersin jotain että mun isälläkin on sellaiset silmät. Muuten siis isot ja mielestäni ihan nätit, mutta nauraessa siristyy. Älytön syy kiusata.

Läskiksi haukuttiin kouluaikoina aina, vaikka en oikeasti ollut ainakaan peruskouluaikoina ylipainoinen. Luokalla oli joitakin jotka oikeasti olivat todella ylipainoisia eikä heitä siitä kiusattu.

Kehuttu on mun hiuksia, silmiä, ihoa joka ruskettuu kauniisti.
 
Rumilus
Lapsena ei suoranaisesti haukuttu mutta olin tavanomaisen näköinen-se lienee suurin kehuni äidiltä.
Koulussa haukuttiin rumaksi ala-asteelta lukioon asti. Päivittäin sain kuulla kuinka ruma olin. Jätti jälkensä.
Aikuisenakaan ei ole liialti kehuja tai positiivisia kommentteja tullut ja jos joku jotain on sanonut, en oikein usko. Kuhan keksii eikä se voi pitää paikkaansa. Ei minua kauniiksi voi sanoa. Ruma olen yhä edelleen.
 
[QUOTE="tttt";26625692]Kääpiö-mulkosilmä. Sitä sain lapsena kuulla...meni vuodet ja kasvoi aikuiseksi...isoista, ruskeista "mulkosilmistä" tulikin se mistä mua aina kehutaan. On kuulema niin lumoavat että niitä jää vaan tuijottamaan.[/QUOTE]

Vähän samat kokemukset (että silmät ovatkin ihan ok nyt), tosin usein äitiäni epäillään valehtelevan minulle kuka isäni on. että pakko olla joku aasialainen. pojaksikin minua luultu usein rinnoista huolimatta, koska olen tykännyt aina pukeutua sellaisiin säkkeihin, jotka peittävät ne.
 
"minttu"
Negatiiviset arvostelut toisen ulkonäöstä saattavat satuttaa todella kovasti. En ole koskaan ymmärtänyt, miksi ihminen laukoo satuttavia kommentteja toisesta. Miksi? Miksi? Omalle kohdalle on sattunut nuorena, melkein lapsena sellaisia kommentteja aikuisilta ihmisiltä, etten voi niitä unohtaa. Olen tosin päässyt sinuiksi niiden 'virheiden' kohdalla ja nauttinut elämästäni täysillä. Nyt noin viikko sitten meinasin lentää kaupungilla polvilleni kun eräs tunnettu kaupunkilainen pysäytti minut kadulla ja kysyi suoraan yhtä asiaa ulkonäössäni. Mulla meni pasmat täysin sekaisin. Miten se törkimys voi kommentoida itselleen täysin vieraan ihmisen ulkonäköä noin? Pitää myöntää, että sen jälkeen olen katsellut peilistä itseäni sillä silmällä, että tarttisko tehdä jotakin. Sattuu.
Tästä tuli mieleen, siis ulkonäön kommentoinnista, vallankin lapselle. Kun näitä teini-ihania näkee, jotka noin muutoin ovat vielä luonnonkauniita, ehkä lapsenpyöreitä vielä. Ja he pukevat itsensä kovin, no epäsopiviin vaatteisiin. Käytännössä ihan liian pieniin, kooltaan. Ja se tuppaa oikein korostamaan paikkoja ei aina niin asiallisesti. Niin voiko ja saako lapselle, omalle tai hyvin läheiselle, mitenkään "sanoa" tai ehkä enemmänkin ohjeistaa ostamaan omalle vartalolle sopivampia vaatteita.

Jotenkin tuo maailma on niin raadollinen, ja surullista jos joutuu pilkan kohteeksi vain siksi että vaatteet tekevät sen "ivan aiheen"? Itsellä on kaksi pientä tyttöä ja aihe ei vielä ole ajankohtainen- mutta olen vaan miettinyt, kun itsekin olen haukkuja saannut. En tosin liian pienistä vaatteista, vaan kasvon piirteistä ja silmälaseista. Äitinä vaan ajattelee että jos jollain voisi vähän vähentää riskiä - kuitenkin niin että lapsi ei koe että häntä arvostellaan ulkonäöstä, koska se ei ole missään nimessä tarkoitus. Karrikoiden hieman pyöreä lapsi pukee ylleen läpinäkyvät legginssit ja tiukan topin ja kaikki paistaa läpi vähemmän nätisti, vallan kun koko on liiaan pieni....Haluaisi vaan sen verran toimia lapselle peilinä että sanoo kauniisti, mutta rehellisesti että nyt on pikkaisen pielessä.
 
Neg:
Painosta
Kiharista
Hiusten väristä
Pisamista
Kulmakarvoista
Arvista
Ihonväristä
Silmistä
Hampaista
Vaatteista
Kasvonpiirteistä
Ilmeistä
Nenästä
Takapuolesta
Rinnoista

Pos:
Silmistä
Nenästä
Ripsistä
Poskien väristä
Rinnoista
 
ulkonäköönsä tyytyväinen
Lapsena kehuttiin aina suuria silmiä ja pitkiä, tummia silmäripsiä sekä kauniita ja valkoisia hampaita. Ja sitä, että olin pitkä ja hoikka tyttö, aina luokkani pisimpiä.

Aikuisena samat kehut plus vielä kaunista hymyä on kehuttu.
 
Kolahtaa kovaa
Minttu, mulle tuli mieleen kirjoituksestasi, että voihan sitä jo ihan pikkulapselle tietyllä tavalla opettaa millaista on asiallinen pukeutuminen ja millaista taasen ei. Ehkä siitä jää edes jotakin itämään sinne lapsen mieleen ja muistaa sen sitten vähän isompana. Vaiko onko se muka näin yksinkertaista? En tiiä. :D
 
Vartalon mallia kehuttiin ja haluttiin että olisin mennyt jollekkin mallikurssille (olin harvinaisen lautamainen n. 15-vuotiaana).

Silmiä on kehuttu, hiusten väriä, ihon finnittömyyttä, pituutta.

Serkkuni joskus sanoi, että olen kuulemma hyvin harteikas hänen mielestään. Omasta mielestäni olen lähinnä harteeton :D

Niin juu ja hampaita kehutaan myös. Olen meidän perheen ainut lapsista, jolla ei ole koskaan korjattu hampaita.
 
Viimeksi muokattu:
Lapsena haukuttiin mm. lihavaksi. Nyt vanhempana aina huomautetaan siitä kuinka näytän paljon nuoremmalta kuin olenkaan. Ei ole oikeastaan koskaan kehuttu mistään. Joskus, kun olin noin 8-vuotias niin parturikampaamossa kehuttiin kuinka paksut hiukset minulla on.
 

Yhteistyössä