Mistä tunnistaa luonnehäiriöisen?

Ihmissuhde oli pitkä ja raastava. Olen lukenut kirjallisuutta ja ymmärtänyt, että luonnehäiriöisen diagnoosi on hyvin vaikea asetella ja että siihen tarvitaan useimmiten myös läheisten kertomuksia ja arvioita ihmisen toiminnasta.

Itsestäni on tuntunut, että itse olen se sairas ja täysin väärin aina käyttäytyvä, mutta haettuani apua ja päästyäni vähitellen edes hieman ihmisten ilmoille olen alkanut aprikoida, josko totuus olisi kuitenkin toisenlainen. Mikäli kuitenkin olisi sittenkin totta, että mieheni olisikin vain käyttänyt minua kylmästi hyväkseen, alistanut ja laittanut minut kärsimään vuodesta toiseen, en tiedä kuinka käsitellä sitä totaalisesti petetyksi tulemisen tunnetta ja kuinka antaa itselleni anteeksi, että olen antanut tämän kaiken tapahtua.

Olen aivan rikki ja täydellisen itsetunnoton. En tiedä, mitä ajatella, mutta tiedän kyllä, miten toimia eli keskittyä arkeen ja tärkeimpiini. Olo on vain niin nujerrettu, jotenkin henkisesti "raiskattu ja pahoinpidelty", eikä kai fyysinenkään kaukana ole ollut.

 

:hug:

Voimia sinulle. Olet kyllä mennyt mankelin läpi muutaman kerran.

Miten pääsit eroon miehestäsi?

 

kyllä siitä pääsee yli, ja toipuu. huijattu ole ei tarkoita että sinä olisit ollut tyhmä tai sokea, vaan että pahoinpitelijä (joka narsisti on) on taitava manipuloimaan ja hyvin sairas. netissä on paljon vertaistukea narsistin uhreille. voimia!

 

Mies uhkaili jättävänsä minut vuosien saatossa vaikka kuinka monta kertaa. Lopulta siitä tuli lähes jokapäiväistä. Aina, kun hän suuttui, haukkui hän minut kaikin mahdollisin tavoin ja kertoi, kuinka ristii kätensä minusta päästessään ja heittävänsä puhelimensa seinään, mikäli yritän tavoitella. En sitten yleensä yrittänyt, mutta hän otti jälleen yhteyttä ja oli kuin mitään ei olisi tapahtunut, kunnes suuttui pian jälleen. Itse en saanut koskaan erosta puhuakaan. Minulla ei ollut oikeutta sellaiseen. Mies muutti 4kk sitten pois, mutta on silti jatkuvasti ollut yhteydessä ja hallitsevana elämästäni. Nyt kuitenkin mies lienee suuttunut lopullisesti ja jättänyt tai löytänyt uhkauksiensa mukaan uuden naisen; mitään viestejä, puheluita tai sähköposteja ei ole tullut nyt pariin viikkoon.

 

[QUOTE="a p";24406099]Mies uhkaili jättävänsä minut vuosien saatossa vaikka kuinka monta kertaa. Lopulta siitä tuli lähes jokapäiväistä. Aina, kun hän suuttui, haukkui hän minut kaikin mahdollisin tavoin ja kertoi, kuinka ristii kätensä minusta päästessään ja heittävänsä puhelimensa seinään, mikäli yritän tavoitella. En sitten yleensä yrittänyt, mutta hän otti jälleen yhteyttä ja oli kuin mitään ei olisi tapahtunut, kunnes suuttui pian jälleen. Itse en saanut koskaan erosta puhuakaan. Minulla ei ollut oikeutta sellaiseen. Mies muutti 4kk sitten pois, mutta on silti jatkuvasti ollut yhteydessä ja hallitsevana elämästäni. Nyt kuitenkin mies lienee suuttunut lopullisesti ja jättänyt tai löytänyt uhkauksiensa mukaan uuden naisen; mitään viestejä, puheluita tai sähköposteja ei ole tullut nyt pariin viikkoon.[/QUOTE]


"mutta hän otti jälleen yhteyttä ja oli kuin mitään ei olisi tapahtunut, kunnes suuttui pian jälleen"
-tämä kohta viittaa jonkinlaiseen narsismiin

 

"mutta hän otti jälleen yhteyttä ja oli kuin mitään ei olisi tapahtunut, kunnes suuttui pian jälleen"
-tämä kohta viittaa jonkinlaiseen narsismiin

Seksiin piti aina olla valmis, vaikka hän olisi kuinka ollut raivoissaan. Ikinä hän ei pyytänyt minulta anteeksi mitään, tosin minä anelin aina anteeksiantoa, vaikka harvoin käsitin edes, mistä hän niin raivostui, esim. kerran siitä, kun lupasin yrittää jatkossa panostaa enemmän läheisyyteen, kun se arjen yksinäisessä uurastuksessa ja uupumuksessa meinaa olla vaikeaa. Hän raivosi tuntikausia tuosta sanavalinnasta, koska hän ei halua olla minkään "panostuksen" arvoinen, vaan paljon enemmän ja luonnollisesti olen myös kaksinaamainen pettäjä, jos pystyn vain "panostamalla" suoriutumaan seksistäkin.

 

Onko teillä yhteisiä lapsia? Jos on, niin kuinka vanhoja?

 

itsekin olen samaa katsellut vierestä. vieläkään ei pääse irti tästä vaikeasta ihmisestä. Jotenkin unohtuu ne ongelmat, niistä tulee arkea. Itsetunto meni maahan, jotenkin huomaamatta. Manipulointia ei edes huomaa, ja jos huomaa niin jälkikäteen.

Sairas ihminen saa toisen sairastamaan, se on hyvin vaikeaa seurata sivusta miten se vaikea ihminen on saanut puolisonsa näkemään kaiken niin vääristyneesti.

 

On, yksi taaperoikäinen.

 

itsekin olen samaa katsellut vierestä. vieläkään ei pääse irti tästä vaikeasta ihmisestä. Jotenkin unohtuu ne ongelmat, niistä tulee arkea. Itsetunto meni maahan, jotenkin huomaamatta. Manipulointia ei edes huomaa, ja jos huomaa niin jälkikäteen.

Sairas ihminen saa toisen sairastamaan, se on hyvin vaikeaa seurata sivusta miten se vaikea ihminen on saanut puolisonsa näkemään kaiken niin vääristyneesti.

Ensimmäiset vuodet mietin, että minä olen oikeasti se, joka vain tahattomasti pilaa kaiken. Kaikki olisi hienosti, jos minä vain osaisin olla oikein. Vieläkään en tiedä, kuka tässä voi huonoiten tai onko tässä joku todella sairas. Itse kyllä ainakin menin todella huonoon kuntoon. Mies ei ole vuosiin ollut töissä, hänellä ei ole kavereita, saati ystäviä, hänellä on oikeastaan lähes kaikki asiat pielessä tai hoitamatta. Näistä voisi ehkä vetää nopean johtopäätöksen, että miehessä olisi vika(a), mutta toisaalta, kuten mieskin sanoo, voi olla, että minä olen nimenomaan ajanut hänet aivan loppuun ja kuilun partaalle. Niinpä haluaisinkin tietää, onko jotakin seikkoja, joiden perusteella voisin luokitella miehen hyvin masentuneeksi tai jopa luonnehäiriöiseksi, koska minusta toista ei voi täysin syyttää elämänsä suistamisesta raiteiltaan etenkin, kun minä olen kaikki nämä vuodet tunnollisesti pitänyt huolta lapsista ja yrittänyt todella kaikkeni miehen ja meidän eteen.

 

Oletko lukenut kirjallisuutta? Tai oletko käynyt juttelemassa ammattilaisen kanssa? Narsisti tuhoaa toisen ihmisen minuuden täysin. Siksi ulkopuolinen apu voi olla tarpeen, että "näkee" asiat oikein.

 

minä elän myös vaikeassa suhteessa. Enkä vain pääse siitä pois. 10vuotta paskaa. Se on jotenkin uskomatonta kun aikuisen näköinen ihminen ei ymmärrä puhetta, kuinka se ei muka osaa nähdä asioitten toista puolta? Ja uskomatonta on myös se ettei mulla ole riittävästi tahtoa hankkiutua eroon tästä suhteesta.

 

minä elän myös vaikeassa suhteessa. Enkä vain pääse siitä pois. 10vuotta paskaa. Se on jotenkin uskomatonta kun aikuisen näköinen ihminen ei ymmärrä puhetta, kuinka se ei muka osaa nähdä asioitten toista puolta? Ja uskomatonta on myös se ettei mulla ole riittävästi tahtoa hankkiutua eroon tästä suhteesta.

Kyllä siinä todellakin omaa todellisuudentajua koetellaan ja miettii, kuka tässä nyt oikein on se "sekopää", kun yrittää pyörittää lapsiperhearkea ja tuntuu tosiaan siltä, että se mies, joka näyttää aikuiselta ja jonka pitäisi kantaa oma osansa vastuusta, ei ymmärrä mistään mitään ja laittaa itsensä ja tarpeensa aina myös lasten edelle, ottaa ruoan ensin itselleen ja syö lapsista erillään, nukkuu kun sattuu huvittamaan, haluaa seksiä outoihin aikoihin vaatien minut rauhoittamaan lapset pois sillä hetkellä, käyttää lasten elämiseen tarkoitetut rahat itseensä jne. Todellakin olen monta kertaa miettinyt, eikö hän ymmärrä puhetta, eikö hän vain osaa välittää vai olenko minä se, joka on täydellisen sairas ja projisioin kaiken vain häneen.

 

NARSISTIEN UHRIEN TUKI RY

 

NARSISTIEN UHRIEN TUKI RY

Kiitos. Jäin lueskelemaan. Yksi ongelman ytimistä on siinä, että luen materiaalejakin peilaten itseeni ja miettien, että enhän vain itse ole tällainen, enhän vain itse toimi näin, koska mies on vuosikaudet syyttänyt minua sairaaksi, manipulatiivisesti ja laskelmoiden toimivaksi. Kuitenkaan en itse allekirjoita sitä lainkaan, koska tiedän päässäni ja sydämessäni, etten ole mitään muuta halunnut koskaan niin paljon kuin tätä perhettä. Miksi siis olisin laskelmoiden hajottanut kaiken?

 

Nostan nyt vanhan ketjun koska teksti on kuin omasta kynästä kirjoitettua...

Mistä tietää että mies on luonnehäiriöinen?
Miehessäni on vahvat merkit siihen viitaten ja viimeksi tänään oli tilanne joka sai miettimään ettei ole kunnossa...
Voiko sellaisesta parantua?

 

voimia.. parantumista vois pitää vähintäänkin hankalana. eikä paranemista voi tapahtua jos jos ei ensin tajua olevansa parantumisen tarpeessa.

 

Nosto....kokemuksia lisää?

 

Mistäkö tietää onko jollakin luonnehäiriö?
- No, ensin pitäisi määritellä, mitä luonnehäiriöllä tarkoitetaan. Ei ole mitään sellaista yhtä diagnoosia kuin"luonnehäiriö", ja toisaalta mitä merkitystä on sillä, onko jollaikin joku "luonnehäiriö" - dagnoosi, vai ei. Oleellista kai on tuleeko ihmisen kanssa toimeen ja haluaako hänen kanssaan olla. Vaikka mitään diagnosoitua häriötä tai sairautta olisikaan, voi yhteiselämä silti olla vaikeaa tai mahdotonta.

 

Tietääkö kukaan missä olisi testi tms jolla voisin selvittää olenko itse luonnehäiriöinen?

 

Luonnehäiriöinen ei ymmärrä itse olevnsa luonnehäiriöinen.
Jokaisessa ihmisessä on esim. tervettä narsismia jonkin verran, mutta esim. narsistilla se ei ole enää ns.tervettä narsismia vaan narsistisuus valtaa, hallitsee ja hajoittaa elämää ja lähipiiriä.

Kuka epilee itse olevansa luonnehäiriöinen, ei sitä ole. Luonnehäiriöinen (tässä lukiessa esimerkkejä, näissä mitä ilmeisimmin narsisti/sosiopaatti) peilaa itseään muihin ja sälyttää /peilaa muihin, mitä itse on mutta mitä ei pysty itsessään kohtaamaan. Syyttää siis esim. kumppania kylmäksi, vaikka tosiasiassa narsistin kumppani on kiltti ja empaattinen ja yl.herttainen ja narsisti tse empatiakyvytön, tunnekylmä ja kyky tuntea katumusta puuttuu. Anteeksi pyydetään, kun sillä halutaan saavuttaa jotain. Toisia käytetään hyväksi ja tarvitaan niin kauan, kuin toisesta hyödytään jollain tapaa.

Tunnepuoli on narsistilla jäänyt lapsen tasolle. Narsisti on riippuvainen uhrista ja uhri nasristista. Uhri saattaa aatella, ettei ole mitään ilman narsistia, pelkää tulevansa hyljätyksi, haluaa miellyttää ja uskoa parempaan, parantaa tai syyttää iteään.
Narsisti kyttää kaksois-sidonnaisviestintää (esim. minä rakastan sinua sellaisena kuin olet, vaikka olet tyhmä,lihava ja ruma, kukaan muu ei sua huolis) jne. Mielipiteet vaihtuvat tunnin aikana monta kertaa ja aina kuten hän itse hyötyy. Seuraavaksi voit olla ihannepainoinen ja saisit kenet haluat mutta kukaan tuskin jaksaisi muut katsella noin vaikeaa naista jne....

Pää menee pyörälle luonnehäiriöisen kanssa ja uhri väsyy lopulta ja sairastuu oikeasti.
Narsisti on riippuvaien uhrin imartelusta, ja ei voi sietää, että tulee jätetyksi. Hänenelle uhri on ns. apuminä, jota illam hän ei ole mitään. Narsistilla on huono itsetunto, vaikka ulospäin näyttää ihan toiselle.

Lukekaa kirjat: Sata tapaa tappaa sielu ja Naimisissa narsistin kanssa. Tukiryhmiä on myös, narsistien uhrien tuki ry:n sivuilta löytyy tietoa myös tukiryhmistä.

Paras päätös elämässä, minkä olen tehnyt, on se että erosin narsisti-psykopaatti-miehestä. Olin 12 v. jälkeen henkisest ihan rikki, tekosyitä yhdessäololle oli huono itsetunto (mollasi koko ajan ulkonäköä ja hoki : olet hullu, sekopää jne...), yhteinen lapsi ja asuntolaina, työpaikka jne...

Kun lähdin, kaikki järjestyi, voin paremmin, öysin uuden asunnono, töitä, san elämänhalun takaisin

Ketkä elää tuossa, menkää vaikka ensi-ja turvakotiin aluksi.
Jokainen voi itse päättää, mitä elämältään haluaa. Kukaan muu ei voi toisen puolesta.
Narsismi ei parane, se vain pahenee.

 

Ja "luonnehäiriöitä" minkä itse käsitän persoonallisuushäiriönä, on useita, narsismi, sosiopatia tai psykopatia eivät ol ainuita. On esim. antisosiaalista pers.häiriötä ym. ym. Otin vain narsismin esille, koska aiemmin joku sen mainitsi ja se on jonkin verran tyypillisempi ja tunnetumpi (joskin myös väärin/turhaan käytetty ilmaisu).

Psykopaattitesti (muistaakseni alunperin Haren kehittämä) ilmeisesti löytyy googlesta, mutta esim. eristäytynyt persoonallisuushäiriö- ei tällä testillä voi mitata esim. tuota.

Ja tärkeintä on muistaa, että luonnehäiriöinen hakeutuu hoitoon äärimmäisen harvoin ja silloinkin syyttää toista osapuolta, EI tunnista toiminnassaan mitään vikaa.