Mistä tietää milloin luovuttaa...

Olen elämäni ensimmäisessä pidemmässä parisuhteessa, meillä lapsi.
Tulin raskaaksi vahingossa ensimmäisellä kerralla ja sen raskaana olemisen tiedon jälkeen
elämä on sekaisin ja en tiennyt mitä haluan.
Mies asui eripaikkakunnalla jonne sitten päätin puolen vuoden päästä muuttaa,
menimme kihloihin.
Ostin puolet hänen talostaan hänen entiseltä kumppaniltaan. Talosta joka ei ole
täysin valmis.

Poikamme syntyi viime vuoden kesäkuussa.

Nyt tästä kaikesta on kulunut noin kaksi vuotta ja edessä olisi ensi vuonna häät, meidän häät.

Minä en vaan tiedä enää että mitä minä haluan.
Missä vaiheessa sitä tietää että haluaako olla toisen kanssa oikeasti loppuelämän
ja onko tyytyväinen elämään sellaisena kuin se on?
Onko tää fiilistely sitä arkea mikä on "liian" normaalia sitten minulle...

 

Jos et oikeasti halua naimisiin, älkää menkö. Ei ole mikään pakko mennä naimisiin vaikka onkin lapsi. Seurustelen tällä hetkellä naimisissa olevan miehen kanssa, joka ei koskaan olisi halunnut avioon. Menivät kuitenkin, koska "heillä meni huonosti". Ja nyt on sitten kahleet ja riesa. Toki avioero on helppoa kuin mikä noin periaatteessa (nimi paperiin ja käräoikeuden kansliaan), mutta käytännössä se ei ole sitä. Elelkää yhdessä niin kauan kuin tuntuu hyvältä, naimisiin ei ole pakko mennä.

 

Kuinka sitten kertoa toiselle, että ei haluakaan vielä naimisiin ja jopa ehkä purkaa koko
kihlauksen ja ikäänkuin aloittaa ihan alusta, puhtaalta pöydältä??