Mistä tietää haluaako joku olla kaveri? Tai ylipäätään missään tekemisissä

Olen ihan tarkoituksella koittanut kaveerata/tutustua yhteen, joka näyttää olevan kovin yksinäinen/ulkona porukasta. Olemme sopineet, että käymme yhdessä ruokatunnilla. Olemme kummatkin intoverttejä, mutta tämä toinen vaikuttaa todella ujolta. Ruokatunnilla koitan kehittää keskustelua ja kevyesti kysellä hänestä. Kuitenkin hän ei ole kysynyt minusta mitään, ellei kyseessä ole ollut jokin lyhyt jatkokysymys. Tilanne vaikuttaa kuitenkin siltä, että olisimme vain hiljaa, jos en itse kysyisi mitään. Olen kuitenkin ymmärtänyt, että hänellä ei olisi täällä asuinalueellani kavereita. Olemme itseasiassa kummatkin uudessa paikassa.

Olen itsekin melko introvertti ja hiljainen, mutta en yhtään osaa lukea tätä tilannetta. Voisin hyvin olla tämä toinen osapuoli, enkä saisi ujouttani oikein mitään sanotuksi. Kuitenkin keskustelun yksipuolisuuden voi tulkita helposti "ei kiinnosta jutella sulle"- tilanteeksi.

Onko muilla kokemuksia vastaavanlaisista tilanteita? Tuliko tilanteeseen selvyyttä ikinä?

 

En ole lapsuuden jälkeen kokenut tarpeelliseksi yrittää ystävystyä ihmisten kanssa, niin eipä oikeastaan ole kokemusta juuri tuosta. Mutta sen tiedän, että kaikki eivät yksinkertaisesti ole kovia juttelemaan, vaikka muuten olisivat ystävällisiä ja kiinnostuneitakin. Ei nyt ehkä yhden kerran jälkeen kannata luovuttaa. Mutta tietenkin jos siitä jutustelusta ei mitään tule, niin ei siitä sitten vaan tule. Sehän on ihan sama loppujen lopuksi mistä se johtuu, mutta kaveria sellaisesta tyypistä ei saa, jonka kanssa ei voi puhua.

 

En ole lapsuuden jälkeen kokenut tarpeelliseksi yrittää ystävystyä ihmisten kanssa, niin eipä oikeastaan ole kokemusta juuri tuosta. Mutta sen tiedän, että kaikki eivät yksinkertaisesti ole kovia juttelemaan, vaikka muuten olisivat ystävällisiä ja kiinnostuneitakin. Ei nyt ehkä yhden kerran jälkeen kannata luovuttaa. Mutta tietenkin jos siitä jutustelusta ei mitään tule, niin ei siitä sitten vaan tule. Sehän on ihan sama loppujen lopuksi mistä se johtuu, mutta kaveria sellaisesta tyypistä ei saa, jonka kanssa ei voi puhua.

Niin, nämä on kyllä monimutkaisia asioita. Sanoisin kuitenkin, että lyhyenkin keskustelun jälkeen pystyy sanomaan eri ihmisistä, että onko sellaista dynamiikkaa vai ei. Kuitenkin jos toinen ei oma-aloitteisesti kysy mitään, niin itseltäkin loppuu jutteluaiheet todella nopeasti. Tälläiset tilanteet ovat kyllä hankalia, jos toinen on vähäsanainen. Pystyn kuitenkin hyvin samaistumaan toiseen, jos häntä oikeasti todella jännittää ja ei johdu "mielenkiinnon puutteesta". Olen mielestäni kuitenkin esittänyt kysymyksiä, joista on helppo esittää jatkokysymyksiä ja keskustelua ylipäätään.

Taidan katsoa tilannetta vielä vähän aikaa. Tiedän ainakin silloin, että muuttuuko tilanne, tai pysyykö tilanne samanlaisena. Pystyn sitten tekemään omat johtopäätökseni asiasta.

t: aloittaja

 

Työkaveriasi ei kiinnosta keskustella kanssasi kyseisistä aiheista.

 

Työkaveriasi ei kiinnosta keskustella kanssasi kyseisistä aiheista.

Onhan se mahdollista. Vaatisi kuitenkin sen, että hän itse johdattelisi keskustelua omiin mielenkiinnonkohteisiin, tai asioihin mistä ehkä haluaisi puhua.