Alkuperäinen kirjoittaja no pentele sentään:
"
Kai se on uskottava. Olisi vaan kiva, jos joku "silminnäkijä" käräyttäisi ihan reilusti. Loppuisi tuo turha kodinlaittaminen. Voisi keskittyä omaan itseen ja omiin haaveiden toteuttamiseen.
Entäpä jos katsoisit suhteenne tilanteen nyt ihan ilman pettämistäkin: olisiko syytä keskittyä itseensä ja omien haaveiden toteuttamiseen miehen tekemisistä huolimatta.
Jos mies on esteenä omien haaveiden toteuttamiselle, ei ole reilua sinulle eikä miehellesi.
Oletko kysynyt häneltä haluaako hän sinun jättävän oman elämäsi elämättä? aikooko hän tehdä niin sinun takiasi?
Varmasti pettää. Mutta mies ei petä sinua vaan itseään.
ja sinä petät itseäsi etsimällä karannutta porsastasi maailmalta. Tiedän nuo kännykäntutukimiset, ne olivat minulle arkipäivää.
Omasta kokemuksesta tiedän että pettämisepäily syö sisältä todella, ja kyttäsin miestä tosissani. Ajattelin että KUN saan jotain selville, ja KUN hän kärähtää, voin hyvällä omalla tunnolla ottaa eron ja lakata miettimästä miehen asioita. Minua kahlitsi viha, viha siitä että MINUA kusetetaan, minua ei rakasteta jne. "kaikkien näiden vuosien jälkeen"..Ajattelin että minun on saatava selville.
No, mitä tapahtui. Sain selville ennen pitkää. Mitä kännykästä, mitä tietokoneelta, mitä seuraamalla, mitä tuttavilta. Tarpeeksi raskauttavia todisteita, että voin nostaa kissan pöydälle, ja siirtyä seuraavaan vaiheeseen.
Mitä sitten tapahtui. En minä miehestä eroon päässyt, enkä toteuttamaan omia suunnitelmiani.
Sitten alkoi miehen itku, miehen kärsimys, suhteen selvittely ja kaikki käräytysvaiva olikin yhtäkkiä turhaa. olisin voinut alunperinkin nukkua yöni rauhallisemmin kun olisin vain heti pakannut laukkuni ensimmäisestä epäilystä (kun kuitenkin TIESIN että ne ovat totta), olisi alkanut se itku ja vääntö pikkasen aiemmin. Tai ehkä jopa mies olisi päästänyt minut menemään, kun olisi ollut innoissaan siitä suhteestaan. Salasuhde ei kuitenkaan jaksa kestää kuin puoli vuotta, jos se kestää pitempään heidät on varmaan tarkoitettu toisilleen. Kun salasuhde on ohi, niin vaimo on jo kärsinyt kovia siihen mennessä. Ja vaimon takiahan se loppuukin yleensä.
Nyt mies kärsii siitä ja siitä itsetunto-ongelmasta, mies halusi tietää kelpaako vielä jollekin. Olen korvia myöten täynnä selityksiä, mutta myös säälin miestäni. En kehtaa jättää häntä. Olen ansassa. En voi olla vihainen ihmiselle joka pyytää anteeksi ja roikkuu helmassani. Nyt tuntuu että minä haluaisin pettää, olisin sittenkin halunnut aloittaa uuden elämän, olisin halunnut että mies pettää niiin että saan todella rikkoa avioliittoni.
Eli kun olin helpottuneena todennut että voin jättää miehen, äijä alkoikin yhtäkkiä "tarvitsemaan" minua.
Varo ettei sulle käy niin. Nyt vielä rakastat miestäsi. Olet kiinnostunut siitä pettäkö hän vai ei. Et ole vielä kytännyt häntä niin tarkasti että alat näkemään jokaisen naarmun ja kolon miehen moraalissa.
Kun sitten aikanaan olet saanut hänet toistuvista valheista kiinni, lakkaat arvostamasta häntä. Sitä on vaikea palauttaa. Mieskään ei voi sitä koskaan palauttaa.
Jos nyt saisin aloittaa rumban alusta, lähtisin heti hotelliin tai omaan asuntoon asumaan. Mies saisi nähdä että olen tosissani. Mies tekisi valinnan: nimittäin vaimon lähtö (siis olla tyhjässä talossa yksin, nähtyään matkalaukut eteisessä) auttaa miestä huomaamaan, onko oikeasti rakastunut salasuhteeseen vai vaimoon. Miehen leikit nimittäin perustuvat sille pohjalle, että vaimo on "ikuinen" ja lähtemätön, kiinni pultattu huonekalu.
Suhdetta ei saa loppumaan kyttäämällä, se lopetetaan näyttämällä miehelle että olet arvokas, et siedä paskaa, et siedä valehtelua, etkä aio katsella pettävää miestä minuuttiakaan. Olis kyse seksisuhteesta, flirrttailusta, kännykkädeittailusta, puhelinseksista: mistä vain!