Gingenarg
Ollaan seurusteltu kaksi vuotta miehen kanssa. Mies on ihana; luotettava, komea, hyvässä kunnossa, osaa puhua ja pussata jne. Seurustelun alkuvaiheessa meni 2-3 kk todella kuumissa merkeissä tapailut. Sängyssä viihdyttiin tuntikaupalla jne. Pikkuhiljaa harveni tuo seksin määrä, ja minun takiani. En tiedä oliko pillereillä osuutta, aloin syömään niitä n. 4-5 kk seurustelun jälkeen.
Lopetin ne kuitenkin, ja olen ollut ilman jo reilusti yli vuoden. Mies on upeassa kunnossa ja pidän häntä haluttavana, mutta en halua seksiä useammin kuin 2-3 kertaa viikossa. Ollaan asuttu yhdessä joitakin kuukausia, seksin määrä siis pysynyt ennallaan yhteenmuutosta huolimatta. Miehelleni mieluisa tahti olisi 5-7 kertaa viikossa. Hän ei painosta seksiin, mutta tiedän kyllä että hänelle sopisi useammin. Seksi hänen kanssaan on ihanaa, ja saan aina. Huomaan, että esileikki turhauttaa jollakin tavalla. En jaksaisi odottaa, että kostun, vaan haluaisin vain olla märkä ja valmis. Olen kyllä neuvonut mistä pidän jne, ja hän onkin hyvä rakastaja. Jotenkin vaan turhauttaa, kun en osaa (?) ottaa seksiä matkana, vaan tähtään ilmeisesti johonkin päämäärään (orgasmiin)?
Mitä tässä nyt yritän sanoa, on se että mistä tiedän onko tämä kiinnostuksettomuuteni seksiin lähtöisin minusta (esim seksuaaliset traumat; sukuun kuuluva mies lähenteli minua seksuaalisesti n. 14-vuotiaana ja muutamaa vuotta myöhemmin hierojani lähenteli myös) vai pitäisikö jotenkin odottaa jotain muuta tässä vaiheessa? Vai onko tämä sitä kuuluisaa "välillänne ei ole seksuaalista kemiaa" -juttua? Kaikki on siis muuten ihan loistavasti, en ole jättämässä miestäni tämän takia, harmittaa vain tämä oma kiinnostuksettomuuteni seksiin. Haluaisin olla parempi ja innokkaampi rakastaja, mieheni tekee paljon seksielämämme eteen ja haluaa että minä nautin. En halua ketään muutakaan miestä, mutta tunnen olevani jotenkin seksuaalisesti hukassa.
Kohtalotovereita, vinkkejä?
Lopetin ne kuitenkin, ja olen ollut ilman jo reilusti yli vuoden. Mies on upeassa kunnossa ja pidän häntä haluttavana, mutta en halua seksiä useammin kuin 2-3 kertaa viikossa. Ollaan asuttu yhdessä joitakin kuukausia, seksin määrä siis pysynyt ennallaan yhteenmuutosta huolimatta. Miehelleni mieluisa tahti olisi 5-7 kertaa viikossa. Hän ei painosta seksiin, mutta tiedän kyllä että hänelle sopisi useammin. Seksi hänen kanssaan on ihanaa, ja saan aina. Huomaan, että esileikki turhauttaa jollakin tavalla. En jaksaisi odottaa, että kostun, vaan haluaisin vain olla märkä ja valmis. Olen kyllä neuvonut mistä pidän jne, ja hän onkin hyvä rakastaja. Jotenkin vaan turhauttaa, kun en osaa (?) ottaa seksiä matkana, vaan tähtään ilmeisesti johonkin päämäärään (orgasmiin)?
Mitä tässä nyt yritän sanoa, on se että mistä tiedän onko tämä kiinnostuksettomuuteni seksiin lähtöisin minusta (esim seksuaaliset traumat; sukuun kuuluva mies lähenteli minua seksuaalisesti n. 14-vuotiaana ja muutamaa vuotta myöhemmin hierojani lähenteli myös) vai pitäisikö jotenkin odottaa jotain muuta tässä vaiheessa? Vai onko tämä sitä kuuluisaa "välillänne ei ole seksuaalista kemiaa" -juttua? Kaikki on siis muuten ihan loistavasti, en ole jättämässä miestäni tämän takia, harmittaa vain tämä oma kiinnostuksettomuuteni seksiin. Haluaisin olla parempi ja innokkaampi rakastaja, mieheni tekee paljon seksielämämme eteen ja haluaa että minä nautin. En halua ketään muutakaan miestä, mutta tunnen olevani jotenkin seksuaalisesti hukassa.
Kohtalotovereita, vinkkejä?