Mistä saatte iloa elämäänne, että jaksatte arjessa?

  • Viestiketjun aloittaja kertokaa
  • Ensimmäinen viesti
no tässä
arjessa.
kun on ulkona kylmää ja harmaata ja on nälkä, voi tulla sisälle lämpimään ja syömään. voi tehdä vaikka puuroa voisilmällä. nam. ja maha täyttyy. ajattele, kodittomat ovat vaan ulkona ja kylmässä, eivätkä voi laittaa ruokaa hellalla.
puhdas koti on ilon aihe.
se, että on pahan päivän varalle jotain, että jos on tosi raskasta, voi tehdä jotain jkoa vaatii rahaa. vaikka yleensä minulle tyydytystä tuo se, että en osta mitään. ostamisesta tulee paha mieli, varsinkin jos ostan itselle tai ei ole ihan pakollista.
mutta piristävää voi olla perheen kanssa ravintolassa käynti, jos kaikki, varsinkin inhottavat ja epäluotettavat sukulaiset masentavat, tai joku pieni hotellivikonloppu, jos tuntuu, että muuten ei jaksa sitä, että sukulaiset rahanahneita ja itsekkäitä.
 
"sipsi"
Pitkistä kävelylenkeistä koirien kanssa. Lukemisista, kirjastokäynneistä. Hyvistä unista näin viikonloppuisin. Teinin kanssa yhdessä ollaan tallilla ja hoidetaan ponia. Kupillisesta hyvää kahvia ja voileivästä...
 
Mies ja lapsi, äiti ja sisko, työkaverit, ystävät, liikunta, kirjallisuus, hyvä ruoka ja juoma, seksi, musiikki, pienet ostokset (esim. tällä viikolla uusi laukku), onnistumiset työssä, ulkoilu meren rannalla. Onhan noita ilonaiheita. :heart:
 
"äitix3"
Perheen yms. lisäksi niistä omista jutuista. Rakastan pitkiä kuumia vaahtokylpyjä. Ja kirjahyllyt notkuu kirjoista. Lukeminen on mistä saan ajatukset muualle ja lisää virtaa arkeen.
 
JONSERED Karhunkantaja
Äijä juuri ehdotti, että menisin tutkituttamaan nuppini...

Kun marja-aroniamehukatastrofi tapahtui historiassa ja melkein koko yläkerta oli räjähtäneestä mehupullosta roiskuneessa purppuraisessa mehutahmassa, jossa oli lasinsiruja joukossa, ensimmäinen ajatukseni oli: WAAAAU, miten tuo väri loistaa aamuauringon paisteessa ja lasinsirut heijastelevat kauniisti valoa. Kun koira reuhtaisi minut ojanpohjalle ja huomasin yhä hengittäväni, vaikken vielä kyennyt liikkumaan ihailin männyn oksia ja neulasia ja niistä taittuvaa valoa.

Kaipa se vain on aivoissa, piuhoitus vähän sekaisin:saint:
 
"asdf"
On se ilo kun arki sujuu.

Ja sit yritän tehdä käsillä kaikenlaista paljon, ihan turhiakin juttuja. Huovuttaa, tunata, laittaa puutarjaa, sensellaista. Ruuanlaittokin on jotenkin valtavan tyydyttävää jos saa hyvää ja vähän mielenkiintoista ruokaa aikaiseksi.

Ja sit valitan kavereille :D Ja kilahtelen silloin tällöin ja karkaan kotoa tunniksi pariksi :D
 
Joskus miettinyt samaa kysymystä ja huomannut, että omalla kohdalla parhaiten auttaa pieni irtiotto siitä arjesta. Eli esimerkiksi lähtee tyttökavereiden kanssa ulos syömään oikein pitkän kaavan mukaan tai käy miehen kanssa leffassa. Tällaisen pienenkin hetken jälkeen osaa ja jaksaa taas nähdä iloa ihan siinä arjen keskelläkin; pienistä mukavista hetkistä lasten kanssa, musiikista, ensilumesta, lasten innostuneesta joulun odotuksesta, kynttilän valosta, käpertymisestä sohvan nurkkaan hyvää kirjaa lukemaan...

Niin ja liikunta, se on mulle aikamoinen elinehto, että jaksan. Heti jos terveyden tai muiden syiden takia ei liikkumaan pääse, niin kaikki muukin alkaa tökkimään. Ja jos tuntuu, ettei liikuntaa jaksaisi lähteä harrastamaan millään, niin oman kokemukseni mukaan silti kannattaa sitä aikaa ja energiaa vaan järjestää. Jos ei jaksa liikkua, ei pian jaksa muutakaan. Näin siis mulla.

Ja sit on tietysti vielä työ. Mulle on tärkeetä, että mulla on työ, josta oikeasti pidän ja jossa koen pystyväni tekemään jotakin tärkeää joka päivä. Muuten en jaksais kyllä aamuisen takapuoltani liikauttaa koko siihen ylös-hoitoon-töihin-hakemaan hoidosta-kauppaan-kotiin-rumbaan.
 
"noh"
Pusken vaan eteenpäin, ei kai tässä muutakaan.
Tämä olisi voinnut tulla minunkin suusta. Pakko painaa menemään, ei muukaan auta. Ilon pisarat tipahtelee miten sattuu ja milloin sattuu. En niitä sen enempää odota.

Eilen tipahti yksi otsalle. Mies komensi minut makuuhuoneeseen lukemaan ja hoiti lasten iltarutiinit&nukkumaan laiton. Toi vielä lasin viiniä ja suklaata.
 
"minä"
Yhteiset hetken miehen kanssa. Siis en puhu pelkästä seksistä. Vaan meidän "kahdenkeskisistä" hetkistä kun lapset nukkuu. On ihana käpertyä toisen kainaloon ja höpötellä niitä näitä, istua pitkään saunassa välillä vilvoitella ulkona. Mies on mun elämäni ilo, tukija, paras ystävä ja kainalo joka suojaa mua kaikelta pahalta
 

Yhteistyössä