Pienistä asioista. Jos ei tosiaan mikään muu saa asioita mittasuhteisiin, niin mietin että mulla on sentään asiat hyvin. On lämmin koti, on ainakin jotain ruokaa. Vaatteetkin löytyy ja ihmisiä joille olen tärkeä. Ja tässä maassa saan itse päättää, mitä teen ja mihin ryhdyn. Naisenakin saan päättää itsestäni. Puhdas luonto ympärillä eikä savusumua. Olen terve, saan itse kävellä hakemaan postit, eikä tarvi pyytää invataksia. Kävely syysmetsässä, se on mulle ilo. Että näen, kuulen, olen vapaa, olen terve, ja iloitsen myös siitä että ymmärrän arvostaa näitä asioita...
Mulla ei ole kaikkea, mulla ei ole lapsia. Jos olisi, niin edes kyselisi, mistä "saisin iloa arkeen".
Ymmärrän kyllä jos arki voi joskus olla masentavan harmaata, mutta itse sen asenteensa voi muuttaa. Älä ota kaikkea itsestäänselvyytenä. Joko näkee kaikessa pahaa, tai sitten näkee edes jossain hyvää.