mistä olet kateellinen?

Mistä asiasta olet kateellinen jollekkin ystävällesi / tuttavallesi / perheenjäsenelle?


Mä oon kateudesta vihreä kun kaverin mies tekee kaiken kaverin pillin mukaan, mut oma mies on sellanen jässi ettei jousta milliäkään siitä minkä päättää. Josku s se vaan tuntuu niin pirun väärältä!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!

 

Olen kade vain yhdestä asiasta: älystä. Kaiken muun voi jokseenkin itsekin hankkia.

 

En oikein mistään. Minun mielestä jokaisella on ne hyvät ja huonot juttunsa niin eipä siinä kateellinen kannata olla kenellekään.

 

mä en osaa olla kade mistään....

 

En mistään.

 

Siitä miten mun kaverit nauttii lastensa seurasta.

 

En mistään, kenellekään.

 

oon kateellinen niille jotka just päässy synnyttää ja varsinkin niille joilla la ei edes menny vielä mutta silti täydessä vauhdissa tai pikkuinen sylissä! :kieh: |O

 

en tiijä.
hyvästä onnesta kai joskus vähän.
että kaveri voittaa "aina" jostain jotain ja mie en koskaan mitää

 

Parisuhteista, onnellisista sellaisista.

 

mä oon kateellinen sille joka saa lauantaina seittämän oikeen lotossa.... ehkä mä oon vähän kaateellinen mun siskolle joka on onnellinen ja tyytyväinen itteensä vaikka onkin reilusti ylipainoinen.... itse en todellakaan pysty "iloitsemaan" omista kiloista vaikkei niitä ole läheskään yhtä paljon....

 

En mäkään keksi mitään mistä oisin kateellinen.

 

No olen kateellinen siitä, että muilla kavereillani elämäntilanne on sellainen, että voivat hankkia oman asunnon. Meillä taas on vaan muutto uudelle paikkakunnalle edessä, eikä sinne olla jäämässä, joten turhaa hankkia asuntoa nyt täältä tai myöhemmin sieltä.

 

Siitä, miten toiset ihmiset osaa päästää luovan hulluuden valloilleen: on näkemystä, hyviä ideoita ja uskallusta toteuttaa. Tää koskee koko elämäntyyliä. Itsellä jotenkin sama kampaus, sama sisustus, samanlaiset pileet vuodesta toiseen.

 

Mä yritän parhaani mukaan olla kadehtimatta ketään, haluan pystyä olemaan iloinen ystäväni puolesta jos hänelle on tapahtunut jotain hyvää. Ei se kuitenkaan multa ole pois vaikka heillä olisikin jotain mitä mulla ei.

 

Olen aika huono olemaan kade, vaikka kateus onkin voimavara. Jos tunnistan itsessäni kateutta, joudun miettimään sille syytä ja yleensä se johtuu minusta itsestäni, ei kateuden kohteesta.

Ja jos olen aiheesta kade, se tarkoittaa sitä, että minun on jotenkin muutettava ajatusmaailmaani tai toimintatapojani päästäkseni siitä tunteesta. Joko pääsemällä samaan päämäärään, kuin kateuden aiheuttaja tai ymmärrettävä, että ei ole syytä olla kade.

*jopas tuli taas filosofinen vuodatus :kieh: *

 

Mä olen kateellinen naapurin rouvalla, kun sillä riittää energiaa kaikkeen :ashamed:

 

oon kateellinen niille jotka just päässy synnyttää ja varsinkin niille joilla la ei edes menny vielä mutta silti täydessä vauhdissa tai pikkuinen sylissä! :kieh: |O

Mäkin vaikka nyt ei ookkaan vielä kun 39+0 |O koita jaksaa ei sulla voi mennä enää kauan! :hug:

 

Mä olen kaateellinen ihmisille jotka on hyväpalkkaisissa mukavissa työpaikoissa..

 

Mä yritän parhaani mukaan olla kadehtimatta ketään, haluan pystyä olemaan iloinen ystäväni puolesta jos hänelle on tapahtunut jotain hyvää. Ei se kuitenkaan multa ole pois vaikka heillä olisikin jotain mitä mulla ei.

Mullakaan tuo ei kyllä ole sellaista kateutta, etten soisi muille sitä mitä itseltä puuttuu. Enemmän harmis vain, ettei itse osaa (luovuus).

 

mä oon kateellinen naisille joiden miehet on onnellisia perheenlisäyksestä.

 

Olen aika huono olemaan kade, vaikka kateus onkin voimavara. Jos tunnistan itsessäni kateutta, joudun miettimään sille syytä ja yleensä se johtuu minusta itsestäni, ei kateuden kohteesta.

Ja jos olen aiheesta kade, se tarkoittaa sitä, että minun on jotenkin muutettava ajatusmaailmaani tai toimintatapojani päästäkseni siitä tunteesta. Joko pääsemällä samaan päämäärään, kuin kateuden aiheuttaja tai ymmärrettävä, että ei ole syytä olla kade.

*jopas tuli taas filosofinen vuodatus :kieh: *

Jotain tällaista minäkin haen. Joskus paremmalla ja joskus huonommalla menestyksellä. Kateus on inhimillistä ja tosiaan voimavara niin kauan kuin pystyy käsittelemään asian itsensä kanssa.

 

Olen kateellinen mun miehen hyvistä unenlahjoista.

 

Mä oon kateellinen niille kultalusikka hanurissa syntyneille joita isi ja äiti sponssaa reilu 30-vuotiainakin ja aina ottaa lapset hoitoon ku tarvii ja isi korjaa pesukoneen kun mies ei osaa ja vaihtaa pyörän kumit ja kuskaa shoppaileen ja ja ja...... Ja mies on täydellinen perheen isä josta EI KOSKAAN oo pahaa sanaa sanottavana.
Toisaalta oon tyytyväinen itseni kun osaan tehdä kaiken itse enkä oo matkan varrella paljon apua tarvinut...
Kuitenkin joskus ärsyynnyn näistä "iskä tuli tekeen"-jutuista ja oon sen tulkinnut kateudeksi.

 

Musta on hienoa että ihmiset osaa olla tyytyväisiä omaat elämäänsä/ itseensä, voi kun itekkin oppisi olemaan ylpeä itsestäni sellaisena kuin olen...mutta jotenkin tunnen olevani vähempi arvoinen kuin muut..ja mulla on oikeesti mailma huonoin tuuri