Itsestähän se kateus johtuu, siis jos oma itsetunto on kunnossa niin ei kai koe tarvetta kateuteen. Mulla meni monta vuotta etten ollut kateellinen... Nyt kun elämä on näyttänyt sen rakemman puolensa (töihin meno ja lapsen hoitoon laitto tosiaan oli ehkä elämäni pahin kriisi, alkuvuosi tuli metyä niin mustien pilvien seassa, että huh huh...) niin huomaan alkaneeni kadehtimaan muita. Kun en ole tyytyväinen itseeni niin se heijastuu myös ulkonäkööni eli tunnen kateutta ihmisten kauneudesta, suorasta hammasrivistä, paksuista huulista... Kadehdin myös niitä,joilla on mahdollisuus töihi palattuaan jäädä vielä osittaiselle hoitovapaalle tai niille joilla on osa-aikainen työ, joka mahdollistaa päiviä kotona lasten kanssa.