Mistä ihanteesta olet luopunut äidiksi tultua?

Oli ehdottomampia ja joustavampia ihanteita. Vai olisiko niin, että niitä joissa onnistui pitää näin jälkikäteen tärkeämpinä.

No mutta alkuvaikeuksista huolimatta onnistuin ilmestyksessä, se oli minulle tärkeää. Vauva ei saanut tippaakaan korviketta koskaan, siitä olin ehkä turhankin ehdoton. Oma maito kyllä riitti hyvin, eli ei ollut sen puoleen tarpeen.

Soseiden teko ja kestovaippailu jäi aika vähiin, niihin olin ajatellut panostaa enemmän kuin mitä sitten univajeisena jaksoin. Näistä en kuitenkaan stressannut tai potenut pahemmin huonoa omatuntoa.

Tasa-arvoinen vanhemmuus ei toteutunut ihan niin hyvin kuin olin toivonut, sillä mies ei tosipaikan tullen ollutkaan valmis jäämään hoitovapaalle. Osin tästä syystä lapsi myös aloitti päivähoidossa aiemmin kuin olisi ollut ihanteena. Sentään perhepäivähoidossa, eli siitä en joutunut tinkimään ettei alle 2-vuotiasta päiväkodin suureen lapsiryhmään. Lapsi siis aloitti perhepäivähoitajalla vähän alle 1,5 -vuotiaan, alussa olin osittaisella hoitovapaalla, jotta lasku oli mahdollisimman pehmeä.

"Säännöstä" 1 tunti/ikäkuukausi ja 1 vrk/ikävuosi sain melkein pidettyä kiinni. Tai no aluksi lähinnä oli ongelmana, että en voinut olla tuonkaan vertaa lapsesta erossa imetyksen ja tiheiden yöheräilyjen takia. Eli vuoden ikäisestä en voinut olla vielä yötä erossa, enkä esim. 5 kk ikäisestä kuin 2-3 tuntia. Myöhemmässä vaiheessa olin kyllä pari kertaa työmatkalla 3 yötä lapsen ollessa 2-vuotias, eli silloin tingin ihanteestani vähän.

Mutta vanhemmuuden vuoksi on joutunut myös tinkimään muista ihanteista. En hae töitä lapsen ja perheen kannalta kohtuuttoman pitkän matkan päästä, vaikka työtilanne lähistöllä on heikohko ja minulla on vain osa-aikatyö. Aiemmin olin sitä mieltä, että työtä pitää olla valmis hakemaan kaukaakin ja tarvittaessa muuttamaan sen perässä

 

Ajattelin laihduttavani heti raskauskilot pois. Ammattini liittyy terveisiin elämäntapoihin ja suuri osa asiakkaistani laihduttaa. Ajattelin, että uskottavuuteni kärsii jos en heti pääse kiloistani eroon. Kävi kuitenkin niin, että maidontulo vaati runsasta syömistä, joten en voinut laihduttaa ja imettää yhtä aikaa. Useita kertoja yritin, ja aina maito ehtyi kun vähensin syömistä (enkä tarkoita mitään kitukuuria, vaan terveellistä, monipuolista ruokaa). Minun piti kuitenkin oikein syömällä syödä, että maito riitti. Valitsin vauvan edun ja pidin kiloni imetyksen loppuun asti eli pääsin laihduttamaan vasta kun lapsi oli reilusti yli vuoden.

 

Ajattelin että imetän- ei onnistunut kummankaan kohdalla.

Ajattelin etten ns. menetä hermoja koskaan, vaan osaan käsitellä lasten kiukut ilman ärsyyntymistä ja asiallisesti. Keep on dreaming...

Ajattelin joskus esikoisen kohdalla että teen itse kaikki soseet. Juupa juu .

Mutta paljon enemmän positiivisia juttuja on ilmaantunut mitä negatiivisia:

Saan pidettyä kodin siistinä ja kivana. Lapsillani on aina kivat ja hyvät vaatteet sekä mukavasti leluja. Käyn lasten kanssa joka päivä ulkoilemassa perus hiekkis/keinuilemassa, mutta sen lisäksi tapaan usein ystäviä joilla on lapsia ja solmin uusia lapsiperhetuttuja. Luulin etten ole kiinnostunut muiden äitien seurasta enkä hiekkalaatikkoiluista, mutta toisin kävi. Järjestän lapsilleni kivoja juttuja lähes päivittäin, ja niinä päivinä kun ei tehdä mitään erikoista, joko leivotaan kotona tai loikoillaan uima-altaalla takapihalla, tai syödään eväitä takapihalla jne. Parisuhteemme on edelleen kunnossa ja parempi kuin koskaan. Olemme lähes riidaton tiivis rakastava perhe. En olisi uskonut että osaan elää näin harmonisesti ja oikein. Olen saanut valtavasti aikaiseksi lasten aikana, myös omalla saralla, uusi ammatti jne.

Tämä kirjoitus voisi olla kokonaisuudessaan suoraan minun näppikseltäni

 

Äidiksi tullessa ei oikeastaan mistään, mutta perheen aikanaan kasvaessa luovuin osittaisesta omavaraistaloudesta (tai ainakin redusoin sitä) ja sisustus on vähemmän tärkeää kuin ennen vaikka yhä voin parhaiten esteetisesti miellyttävässä ympäristössä.

 

Kaikki lähes kaikki suunnitelmat meni lapsen syntyessä uusiksi:

imetys- ei sujunut pitkään
soseita en ollut ajatellut tehdä itse, mutta niin ne vaan tuli samalla itselle ruokaa laittaessa tehtyä.

haaveilin pitkistä vaunulenkeistä, mutta 4kk vaunutellessa kiljuvan vauvan kanssa luovutin jasiirryin kantoreppuun kun ei nukahtanut vaunuihin kuin 5min ajaksi.

selällään nukutus. Ekat 2kk väkisin nukutin niin ja heräili jatkuvasti. Oppi itse kääntymään mahalleen ja annoin nukkua niin kun nukkui koko yön heräämättä (itse kyllä valvoin alkuun ja säpsähtelin hereille koko ajan tarkistamaan onko vauva kunnossa)

potalle ajoissa opettelu. taapero kohta 1v 5kk ja potta pitkään odottanut koskemattomana.

Listaa voisi jatkaa loputtomiin. Kunhan ei liikaa suunnittele niin paremmin menee asiat omalla painollaan ja lapsen tahtisesti.

Omaa aikaa ei ole ollut yhtään pitkään aikaan kun mies halusi jäädä lasta hoitamaan eli itse palasin aikaisin töihin ja mielummin olen illat lapsen kanssa. Oltiin myös ajateltu että lapsi menisi silloin töllöin isovanhemmille yökylään, mutta ei ole vielä kertaakaan ollut. Ehkä sitten kun osaa itse pyytää

 

Täydellisyyden tavoittelusta pitää luopua. Kaikki ei mene niinkuin suunnittelee ja täydellistä kaikesta ei aina tule. Tämä ei kuitenkaan ole maailmaan kaatava asia. Lapsi oppi kuin oppikin puhumaan, käymään potalla ja olemaan pissaamatta housuun, juomaan ja syömään kuten pitääkin, jne. Lapset ovat erilaisia ja oppivat asiat eri tahtiin. Yksi on syliapina ja toinen viihtyy sitterissä, kolmas juoksee kun neljäs vielä miettii, että miten pääsee eteenpäin.

Vaikka ei ole mennyt kaikki niinkuin "pitäisi", niin silti tässä ollaan hyvinvoivana perheenä.

 

Tai isäksi, tuohon ei vain mahtunut Mä en ole vielä edes synnyttänyt tuota maha-asukkia, mutta oon miettinyt kovasti miten äitinä ja poika ystäväni isänä sitten sumplitaan vauvalle hyvä ja tasapainoinen koti. Molemmille ne omat menot on tärkeitä ja sitä tietysti tulee vähemmän käytyä "römpsällä" vauvan tultua maailmaan. Mutta oon jo sen ihanteen kuopannut, että vuoteen en voisi ensisijaisena hoitajana olla yötä erossa vauvasta. Suoraan sanoen pää ei kestäisi pelkkää kotielämää VUOTTA

Mitä mielipiteitä/ihanteita teillä on muuttunut kun sen oman lapsen on saanut? Kaikilla varmasti jtn...

En oo käyny tällä palstalla sen happygirlin mormonitapauksen jälkeen ja nyt on raskaana!
Onko tää nyt sille mormonipojalle vai silloselle poikaystävälle?