mistä

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja tietää...
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
T

tietää...

Vieras
Jos on pienikin tunne, että mies/nainen voisi vaihtamalla parantua kannattaako.... ;-) Kokemuksia? Mitkä on sellaisia ylitsepääsemättömiä asioita, joita ette kertakaikkiaan voi miehessänne/naisesanne sulattaa? Tai jos mitään sellaista ei ole, niin mikä olisi?

Mistä olette tienneet, että herrra/neiti X on se oikea?
 
herranjestas... kyl se vaan on niin että sun täytyy itsellesi tehdä selväksi ne asiat, joissa voit tehdä kompromisseja ja ne asiat joissa et tee kompromisseja. Sorry... täältä et niitä oikeita vastauksia saa - koska yhdelle se on hiusten pituus, toiselle kyrvän pituus, kolmannelle joku luonteenpiirre. Eiku miettimään mitä ne sun kohdalla on, ja sit vaan päätöstä tekemään sen perusteella...
 
Itseäni ei mietitytä kumppanin vaihto vaan ihan puhtaasti kiinnostaa vaan kuulla mitä ihmiset on omissa suhteissaan ajatellut.... Siksipä tahtoisin vastauksia myös niiltä, jotka on joskus tämäntyyppisiä asioita tosissaan pohdiskellut ja mihin on sitten päädytty...utelias kun olen ;-)
 
Minä en pystynyt hyväksymään poikaystäväni rattijuopumusta. Sai siitä tuomionkin. Tuo rattijuopumus oli viimeinen niitti. Eroon johtivat erilaiset moraalikäsitykset myös muissakin asioissa.

Erään toisen kanssa suhde päättyi eroon, kun hän ei viettänyt kanssani tarpeeksi aikaa. Itse olen erittäin perhe- ja parisuhdekeskeinen, kun taas tuolle miehelle riitti tapaaminen minun kotonani kerran viikossa. Ei puhettakaan, että olisi tehty mitään yhteisiä suunnitelmia pidemmälle tai tehty jotakin muuta yhdessä.

Uskottomuus on myös kaatanut muutaman suhteen, mutta niin päin, että minut on ensin petetty ja sitten jätetty. Onneksi, sillä olisin antanut pettämisen anteeksi ja sama meno olisi todennäköisesti jatkunut vuositolkulla.
 
Tiedän, että nykyinen kumppanini ei ole minulle se oikea. Tutustuin häneen erottuani viitisen vuotta sitten ja nyt on asuttu yhdessä kolme vuotta. Naisen mielestä olen hänen ""elämänsä mies"" ja hän aikoo viettää lopun elämäänsä kanssani. Itse en oikein tiedä. Ei vaan jaksa lähteä virittelemään mitään uuttakaan juttua. Ja meneehän tämä näin ""haaleassa vedessäkin"" kun ei hirveästi ajattele....
 
Eikö kannattaisi ""riuhtaista"" itsensä irti, ennenkuin on myöhäistä. Huomaat pian olevasi naimisissa, muutaman mukulan isänä ja siitä ei niin vain lähdetäkkään. Ehdottamasti suhteessä täytyy olla intohimoa.
 
Sitä intohimoa koin edellisessä liitossa. Liitto loppui vain ex-vaimon uskottomuuteen. Petetyksi tuleminen oli niin kauhea kokemus etten halua kokea sitä enää uudelleen. Kun nainen, jota itse rakastaa palavasti pettää, jää sydämeen ikuinen arpi. Nykykumppanissani voin luottaa siihen, että hän on 110% uskollinen. Sen kai pitäisi riittää - onhan se mielestäni tärkein ominaisuus kumppanissa.
 
Tuo on todella väärin kumppaniasi kohtaan. Pakotat hänet elämään valheessa. Mitä enemmän hän sinuun ja suhteeseenne luottaa, sitä murskaavammin totuus lyö sitten kun se tulee ilmi. Pidät häntä varalla, kunnes jaksat etsiä sen elämäsi naisen. Todella väärin ketä tahansa ihmistä kohtaan. Hän haluaa sinun kanssasi elinikäisen suhteen, mutta sinä vain määräaikaisen, kunnes parempi nainen kävelee vastaan. Ole mies ja lopeta suhde. Kiinnostaako sinua ollenkaan se tosiasia, että sinä varastat häneltä ne vuodet, jotka hän voisi viettää aidosti rakastavan kumppanin kanssa?
 
haaleassa vedessä,

miltäs luulet nykyisestä kumppanistasi tuntuvan, kun joskus vielä rämmit rannalle haaleasta vedestä jonkun paljon tunteita herättävämmän perään? Etkö luule, että hänestä tuntuu, kuin olisit hänet pettänyt, kun selviää, että lilluitte ""haaleassa vedessä""? Etkö luule, että hänen sydämeensä jää ikuinen arpi, kun hän ymmärtää, että se suuri rakkaus olikin vain haaleaa vettä?

Mietipä nyt vähän... nämä voi olla kovia sanoja, mutta niin tosia.



 

Yhteistyössä