Eli raskaanahan tässä ollaan ja kolmatta odotellaan. Viikkoja 38+3 tai sit 39+5, laskettu aika ollut hukassa koko raskauden ajan. Ja olotila on "hirveä" joka paikkaan koskee ei voi istua, ei maata, ei liikkua. Viikon olin sairaalassa levossa verenpaineiden takia, jotka nyt ovat pysyneet aloillaan. Vauva voi hyvin, painoarvio viikko sitten oli noin 4kg. Toinen lääkäri jo lupasi käynnistystä ja toinen oli kieltänyt. Kuulin sen juuri neuvolassa kun tänään kävin, neuvolan täti luki epikriisin. Joka hänkin on sitä mieltä että lääkäreiden pitäis tosiaankin miettiä käynnistystä, ennen kuin väsyn kokonaan ja kaikki paikat ja raskausmyrkytys puhkeaa. Rupesi entisestään masentamaan enemmän tää tieto ettei lääkäri ollutkaan käynnistyksen kannalla ja perjantaina on meno hänen luokseen. Tuntuu että taidan sairastaa jotain raskaus ajan masennusta näin loppusuoralla, tästä ei todellakaan enää voi nauttia. Kertokaa mistä saan lisää voimia jaksamaan tätä muutenkin pitkää lopppusuoraa. 