Mistä voi hakea ahdistushäiriösille tarkoitettua parikuntoutusta?

["kipa"]

Tai muuta vastaavaa?
kelalta tai mielenterveysseurasta, näissä ei nyt ole, onko muita vaihtoehtoja?

Ja siis toinen vain kärsii ahdistushäiriöstä.

Entä mistä tästä sairaudesta voisi saada tietoa? Netistä olen löytänyt ne tavallisimmat selitykset sairaudesta, mutta missään ei ole tullut vastaan enempää tietoa. Olisi mukava ymmärtää enemmän omaa sairautta.

 

["kupla"]

Parikuntotusta? Ei sellaista varmaan ole missään. Jos suhde kaipaa korjaamista eli huono suhde ahdistaa, niin sitten kannattaa etsiä joku parisuhdeleiri tms.

 

["lakana"]

lääkäriltä mahdollisuus saada lähete sairaalan psykiatriselle poliklinikalle jossa noita erilaisia terapioita voi saada. eli kannattaa kysellä ihan terveyskeskuksesta, mielenterveystoimistolta tai hakea yksityiseltä lääkäriltä lähete.

 

[a,p]

ei se ole sellainen parikuntoutus, vaan siinä kerrotaan ahdistushäiriöstä ja saadaan siitä tietoa ja työkaluja arkeen selviytyä sairauden kanssa. Myös vertaistuki on hyvää siellä.

 

[a,p]

Kiitos" lakana", näkeeköhän noita terapioita mistään etukäteen?

 

["lakana"]

Kiitos" lakana", näkeeköhän noita terapioita mistään etukäteen?

Terapiat suunnitellaan yleensä jokaisen potilaan kanssa erikseen. tuolta saa myös sitten tietoa noista vertaistuki ryhmistä ym. Meillä oli vasta juuri tuollainen tapaaminen missä minun mies sai tietoa minun epävakaasta persoonallisuudesta ja ahdistuksesta. Välillä käyn yksin terapiassa ja välillä mieskin mukana.

 

["Hmmm"]

Ei liene kyse huonosta suhteesta, vaan taitaa AP vain haluta apua vaikeaan henkilökohtaiseen ongelmaan joka heijastuu myös parisuhteeseen. Hienoa että haluat ja jaksat tuossa tilanteessa hoitaa myös suhdetta! Meillä mies kärsii ahdistuneisuushäiriöstä ja oon myös yrittänyt saada häntä pariterapiaan, tuloksetta toistaiseksi, mutta yrittämistä jatkan.

 

["hippula"]

Oma ukkoni joskus vuosia vuosia sitten kärsi yleistyneestä ahdistuneisuushäiriöstä. Ite tulin siihen lopputulokseen asian kanssa että ei mikään ihme että on ajautunut tuohon tilaan.

Hänell äei nimittäin ollut mitään kykyä käsitellä negatiivisia tunteitaan,ei mitään kykyä kohdata ongelmia saati ratkoa niit, pakeni vaan hankalia asioita ja tilanteita. lisäksi pelkäsi esim. jos joku korotti ääntään, vaikka se olisin ollut minä(tyyliin mitä himputtia nää kengät taas lojuu pitkin poikin ja sit niihin kompastuu) ja mies ahdistui siitä hirveästi.

Minä olin aluksi ymmärtäväinen ja yritin tukea ja kuunnella ja ymmärtää. sit totesin vuoden jälkeen että nyt riittää tämmönen pelleily, ihan oikeesti aikuisen ihmisen on opeteltava käsittelemään negatiivia tunteita ja keskustelemaan hankalista asioista. ja jos mun kanssa meinaa olla niin parempi opetella etsimään ratkaisuja eikä pakenemaan.

pikku hiljaa siitä lähti sitten tie ylöspäin. ja nykypäivänä ei uskoisi enään samaksi mieheksi.