Mistä tukea toiseen korkeakoulututkintoon?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja vierailija
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
V

vierailija

Vieras
Säästin tukia aikaisemmassa tutkinnossa, että pystyisin opiskelemaan myöhemmin uuden tutkinnon. Valmistuin viime vuonna, enkä päässyt kouluun. Jäi muuten alle pisteestä kiinni. No, tukiuudistuksen 2015 vuoksi nämä käyttämättömät tuet hävisivät kuin pieru Saharaan eli en voi saada toiseen tutkintoon tätä perinteistä opintotukea. Kuitenkin ilmeisesti pystyisin jotakin tukea päätoimiseen opiskeluun voi anoa, mutta sitä ei välttämättä myönnetä ja tukea on haettava ennen opintojen alkua ja perusteltava, mitä työkkärin neuvontapalvelun istunnon perusteella keskustelimme. Mikähän tämä tuki on? Kyseessä ei ole aikuiskoulutustuki, eikä sitä voi hakea Kelan kautta.
 
Valtio on satsannut sinuun aika ison summan kouluttaessasi sinut taaperosta tuohon loppututkintoosi. Jos se ei omasta mielestäsi kuitenkaan riitä, on aika rahoittaa loput itse. Mikäli siihen ei ole varaa, ei se kyllä nyt valitettavasti ole enää veronmaksajien vika. Ei vaikka olisitkin tehnyt inhimillisen erehdyksen ja opiskellut alaa jossa ei ole töitä.

Kaikkea ei tässä elämässä saa, ei vaikka kuinka tahtoisi. Toinen loppututkinto voi olla sinulle sellainen. Se on kuin purjevene minulle. Haave, joka on, mutta jonka joudun itse rahoittamaan. Jos en siihen pysty, olen silloin ilman sitä.
 
Valtio on satsannut sinuun aika ison summan kouluttaessasi sinut taaperosta tuohon loppututkintoosi. Jos se ei omasta mielestäsi kuitenkaan riitä, on aika rahoittaa loput itse. Mikäli siihen ei ole varaa, ei se kyllä nyt valitettavasti ole enää veronmaksajien vika. Ei vaikka olisitkin tehnyt inhimillisen erehdyksen ja opiskellut alaa jossa ei ole töitä.

Kaikkea ei tässä elämässä saa, ei vaikka kuinka tahtoisi. Toinen loppututkinto voi olla sinulle sellainen. Se on kuin purjevene minulle. Haave, joka on, mutta jonka joudun itse rahoittamaan. Jos en siihen pysty, olen silloin ilman sitä.

Miten 19-vuotias nuori pystyisi ennustamaan eri alojen työllistymismahdollisuudet jopa kymmenen vuoden päähän, kun siihen ei pysty kukaan muukaan? Aikoinaan IT-alan uskottiin olevan takuuvarma työllistäjä - no, sittemmin alan sisällä tapahtui muutoksia. Se, jos yhteiskunta tarjoaa liikaa aloituspaikkoja aloille, jotka eivät työllistä, on inhimillinen virhe - mutta se on yhteiskunnan virhe. Sinä syyttelet vain yksilöä, mutta yhtä hyvin voisit kysyä, miksi yhteiskunta tuottaa liikaa valmistuneita aloille, jotka eivät työllistä. Voisit myös peräänkuuluttaa yhteiskunnan vastuuta. (Trolli taidat olla.)

Yhteiskunnan kannalta on fiksumpaa uudelleen kouluttaa ihmisiä kuin se, että nämä ihmiset jäävät työttömäksi. Sen vuoksi olikin lyhytnäköistä evätä kokonaan tuet toiseen tutkintoon - monen kohdalla juuri toinen tutkinto on ollut se tärkeä ja joskus myös ekaan tutkintoon yhdistettynä ollut hyvä valtti työllistymisessä.

Ja kyllähän yhteikunta joutuu usein ne toisetkin tutkinnot kustantamaan - jos ei muuten niin toimeentulotukina. Fiksumpaa olisi ollut se aiempi systeemi.
 
Miten 19-vuotias nuori pystyisi ennustamaan eri alojen työllistymismahdollisuudet jopa kymmenen vuoden päähän, kun siihen ei pysty kukaan muukaan? Aikoinaan IT-alan uskottiin olevan takuuvarma työllistäjä - no, sittemmin alan sisällä tapahtui muutoksia. Se, jos yhteiskunta tarjoaa liikaa aloituspaikkoja aloille, jotka eivät työllistä, on inhimillinen virhe - mutta se on yhteiskunnan virhe. Sinä syyttelet vain yksilöä, mutta yhtä hyvin voisit kysyä, miksi yhteiskunta tuottaa liikaa valmistuneita aloille, jotka eivät työllistä. Voisit myös peräänkuuluttaa yhteiskunnan vastuuta. (Trolli taidat olla.)

Yhteiskunnan kannalta on fiksumpaa uudelleen kouluttaa ihmisiä kuin se, että nämä ihmiset jäävät työttömäksi. Sen vuoksi olikin lyhytnäköistä evätä kokonaan tuet toiseen tutkintoon - monen kohdalla juuri toinen tutkinto on ollut se tärkeä ja joskus myös ekaan tutkintoon yhdistettynä ollut hyvä valtti työllistymisessä.

Ja kyllähän yhteikunta joutuu usein ne toisetkin tutkinnot kustantamaan - jos ei muuten niin toimeentulotukina. Fiksumpaa olisi ollut se aiempi systeemi.

Ei 19-vuotias varmaankaan pysty ennustamaan työllistymismahdollisuuksiaan täysin tarkasti, mutta koko ajatteluketjusi on nurinkurinen. Vastuu omasta työllistymisestä on ensisijaisesti henkilöllä itsellään ja yhteiskunnan kustantama koulutus on annettu etu ja vieläpä hyvin rahallisesti arvokas sellainen.

Sinun ajatusmallisi lähtee siitä, että kouluttamisesta hyötyy ensisijaisesti yhteiskunta ja vasta sitten yksilö. Näin ei kuitenkaan ole. Ensisijaisesti koulutuksesta hyötyy yksilö ja sitä kautta mahdollisesti myös yhteiskunta.

Jos vaihdetaan ”koulutus” joksikin muuksi annetuksi eduksi, joka auttaa ihmisen menestymistä työelämässä, niin ehkä tajuat asian. Sanotaan vaikka näin, että yhteiskunta kysyy sinulta mitä haluat tehdä työksesi. Sinä vastaat että haluat maanviljelijäksi. Yhteiskunta hyvää hyvyyttään antaa sinulle sata tuhatta euroa maksavan leikkuupuimurin. Tuossa, ole hyvä! Saatuasi puimurin huomaatkin että viljelemäsi maaperä ei tuota, etkä saa siitä tarpeeksi satoa. Tämän jälkeen syyllistät yhteiskuntaa siitä, että miksi he antoivat sinun valita virheellisesti leikkuupuimurin. Jonkun muun olisi pitänyt tietää sanoa, että maaperä on liian savinen. Tämän takia vaadit yhteiskuntaa kustantamaan sinulle traktorin, jotta voisit alkaa rakennusurakoitsijaksi.

Ensinnäkin ajatusmalli osoittaa kiittämättömyyttä. Toisekseen ajattelet, että ”se on yhteiskunnan etu että minä saan sen traktorin”. Voi olla niin, mutta kun eivät ne puimurit ja traktorit ole ilmaisia. Jos olisivat, toki saisit uuden vain pyytäessäsi. Koulutuksen kohdalla sitä aikaisempaa investointia ei yhteiskunta voi ottaa takaisin itselle, kuten leikkuupuimurin kohdalla voisi tehdä. Se koulutus on annettu ja maksettu. Sitä ei voi enää kumota.

Yhteiskunnan veronmaksajien rahoittamasta koulutuksesta tulee olla kiitollinen. Niin ei ole kaikkialla maailmassa. Jos itse on tehnyt valinnassaan virheen, tulee vastuu siitä myös kantaa. Ei se ilmaisen koulutuksen tarjoajan vika voi olla. Ei se sitä päätöstä ole tehnyt.
 
Ei 19-vuotias varmaankaan pysty ennustamaan työllistymismahdollisuuksiaan täysin tarkasti, mutta koko ajatteluketjusi on nurinkurinen. Vastuu omasta työllistymisestä on ensisijaisesti henkilöllä itsellään ja yhteiskunnan kustantama koulutus on annettu etu ja vieläpä hyvin rahallisesti arvokas sellainen.

Itse asiassa vastuu työllistymisestä ei voi olla pelkästään yksilöllä itsellään. Jos näin olisi, kuka vaan voisi kävellä mihin tahansa (koulutustaan ja osaamistaan vastaavaan) työpaikkaan ja saada sen paikan vain siksi, että halusi ja tuli paikalle. Mutta näinhän ei ole: työnantaja päättää itse, kenet haluaa. Toisaalta työnantaja voi siirtää tuotantoa halvempiin maihin, jolloin jo ennestään duunissa olleet jäävät työttömiksi. Millä lailla vastuu oli näiden työntekijöiden?

Asiat eivät ole noin mustavalkoisia. Toki yksilö voi itse vaikuttaa työllistymiseensä paljonkin juuri koulutuksen, osaamisen, työnhakutaitojen ja itsensä markkinoinnin kannalta. Mutta se on vasta toinen puolisko työllistymisessä. Yhteiskunnalla on myös osuutensa asiassa.

Sinun ajatusmallisi lähtee siitä, että kouluttamisesta hyötyy ensisijaisesti yhteiskunta ja vasta sitten yksilö. Näin ei kuitenkaan ole. Ensisijaisesti koulutuksesta hyötyy yksilö ja sitä kautta mahdollisesti myös yhteiskunta.

Ei, vaan ajatusmallini lähtee siitä, että kouluttamisestä hyötyy sekä yksilö että yhteiskunta.

Jos vaihdetaan ”koulutus” joksikin muuksi annetuksi eduksi, joka auttaa ihmisen menestymistä työelämässä, niin ehkä tajuat asian. Sanotaan vaikka näin, että yhteiskunta kysyy sinulta mitä haluat tehdä työksesi. Sinä vastaat että haluat maanviljelijäksi. Yhteiskunta hyvää hyvyyttään antaa sinulle sata tuhatta euroa maksavan leikkuupuimurin. Tuossa, ole hyvä! Saatuasi puimurin huomaatkin että viljelemäsi maaperä ei tuota, etkä saa siitä tarpeeksi satoa. Tämän jälkeen syyllistät yhteiskuntaa siitä, että miksi he antoivat sinun valita virheellisesti leikkuupuimurin. Jonkun muun olisi pitänyt tietää sanoa, että maaperä on liian savinen. Tämän takia vaadit yhteiskuntaa kustantamaan sinulle traktorin, jotta voisit alkaa rakennusurakoitsijaksi.

Esimerkkisi ei ole tähän sopiva. Ei nykyisin asiat menekään niin, että kuka vaan voi haluta minkä tahansa ammatin ja mennä opiskelemaan sitä. Koulutuspaikkoja on tietty määrä alakohtaisesti ja pääsykokeiden kautta niihin valikoidaan sopivimmat - juuri siksi, ettei kävisi niin, että liian monella on puimuri, mutta maaperä huonoa. Eli nykyisin yhteiskunta arvioi, kuinka paljon minkäkin alan osaajia tarvitaan ja on mielekästä tuottaa, ja sitä kautta pyritään valikoimaan mahdollisimman sopivat ihmiset joka alalle sen mukaan, kuinka suurelle määrälle arvioidaan löytyvän töitä minkäkin alan puitteissa.

Ensinnäkin ajatusmalli osoittaa kiittämättömyyttä. Toisekseen ajattelet, että ”se on yhteiskunnan etu että minä saan sen traktorin”. Voi olla niin, mutta kun eivät ne puimurit ja traktorit ole ilmaisia. Jos olisivat, toki saisit uuden vain pyytäessäsi. Koulutuksen kohdalla sitä aikaisempaa investointia ei yhteiskunta voi ottaa takaisin itselle, kuten leikkuupuimurin kohdalla voisi tehdä. Se koulutus on annettu ja maksettu. Sitä ei voi enää kumota.

No kumpi on yhteiskunnan kannalta parempi - että ihminen on 45 vuotta työttömänä saaden koko ajan tukia, vai että hänen uudelleen kouluttamiseensa satsataa niin, että hänestä tulee muutaman vuoden kuluttua palkansaaja ja veronmaksaja?

Ja eihän rajatonta opiskelua ole kukaan peräänkuuluttanutkaan. Se oli hyvä käytäntö, että opintotukea sai tietyn määrän kuukausia, mutta jos niitä jäi käyttämättä, ne oli mahdollista käyttää seuraavaa tutkintoa opiskellessa. Kun itse aikoinani opiskelin, käytäntö oli se, että jo yhden tutkinnon suorittanut saattoi saada lisätukea reilun kahden vuoden ajan seuraavaan - eli ei edes koko tutkintoa, mutta kyllähän se varmasti auttoi niitä, joiden ensimmäinen tutkinto ei syystä tai toisesta johtanut työllistymiseen. Usein parin opiskeluvuoden jälkeen ainakin yliopistossa on helpompaakin saada vaikka oman alan työtä. Ja lisäksi tuo mahdollisti esim. ekaa tutkintoa täydentävän kandin tms suorittamisen.

Yhteiskunnan veronmaksajien rahoittamasta koulutuksesta tulee olla kiitollinen. Niin ei ole kaikkialla maailmassa. Jos itse on tehnyt valinnassaan virheen, tulee vastuu siitä myös kantaa. Ei se ilmaisen koulutuksen tarjoajan vika voi olla. Ei se sitä päätöstä ole tehnyt.

Yhteiskunta on kyllä silloin tehnyt virheen, jos aloituspaikkoja on jollain alalla liikaa tai jos tuotetaan liikaa ihmisiä alalle, jonka työllisyysnäkymät romahtavatkin. Se on totta, että on hyvä, että Suomessa koulutus ei ole maksullista, kuten monessa muussa maassa. Se tosin ei ole vain opiskelijoiden etu, vaan myös yhteiskunnan - näin opintoihin valikoituvat todennäköisemmin parhaat yksilöt eivätkä vain ne maksukykyisimmät.
 
Itse haluaisin opiskella sairaanhoitajaksi, mutta siihen ei ole varaa pelkällä opintotuella. Aikuiskoulutustukea en saa kun ei täyty ehdot. Mulla ei ole vakituista työpaikkaa ja saatan välillä jäädä työttömäksi joten opiskeluiden hoitaminen monimuotona on aikalailla pois suljettu vaihtoehto.

Ei auta, lähihoitajan koulutuksella mennään. Aina ei saa kaikkea haluamaansa.
 
Itse asiassa vastuu työllistymisestä ei voi olla pelkästään yksilöllä itsellään. Jos näin olisi, kuka vaan voisi kävellä mihin tahansa (koulutustaan ja osaamistaan vastaavaan) työpaikkaan ja saada sen paikan vain siksi, että halusi ja tuli paikalle. Mutta näinhän ei ole: työnantaja päättää itse, kenet haluaa. Toisaalta työnantaja voi siirtää tuotantoa halvempiin maihin, jolloin jo ennestään duunissa olleet jäävät työttömiksi. Millä lailla vastuu oli näiden työntekijöiden?

Asiat eivät ole noin mustavalkoisia. Toki yksilö voi itse vaikuttaa työllistymiseensä paljonkin juuri koulutuksen, osaamisen, työnhakutaitojen ja itsensä markkinoinnin kannalta. Mutta se on vasta toinen puolisko työllistymisessä. Yhteiskunnalla on myös osuutensa asiassa.

Tietenkin työnantaja päättää kenet palkkaa. Mutta tuo asia ei liity mitenkään siihen että vastuu omasta työllistymisestä on ensisijaisesti henkilöllä itsellään. Työnantaja voi siirtää tuotannon halvempiin maihinkin, mutta sekään ei liity asiaan mitenkään. Yhteiskunta voi poliittisesti ohjailla mm. veroja niin, että tänne olisi kannattavaa yrityksen jäädä. Nyt tässä toinen puhuu aidasta ja toinen aidan seipäästä.

Ajatellaan että työsopimus on sopimus Matin ja Heikin välillä. Matti ostaa työtä ja Heikki myy työpanostaan. Valtio voi auttaa sopimuksen syntymistä heidän välillään, muttei pakottaa siihen. Se jos Matti ei halua ostaa Heikin työpanosta, ei nyt mitenkään ole valtion vika. Päinvastoin valtio on yrittänyt auttaa Heikkiä tarjoamalla tälle kalliin koulutuksen ihan ilmaiseksi. Se jos työsopimusta ei synny, tarkoittaa että Heikin on katsottava peiliin. Se että on tuhat tutkintoa ja sata sertifikaattia ei ole merkityksellistä. Jos Matti ei työpanosta osta, on se Heikin vika. Häneltä puuttuu jotain sellaista osaamista mistä Matti olisi halukas maksamaan. Heikki voi syyttää huonoa onnea tai vaikka jumalaa, mutta valtion vika se ei ainakaan ole.

Esimerkkisi ei ole tähän sopiva. Ei nykyisin asiat menekään niin, että kuka vaan voi haluta minkä tahansa ammatin ja mennä opiskelemaan sitä. Koulutuspaikkoja on tietty määrä alakohtaisesti ja pääsykokeiden kautta niihin valikoidaan sopivimmat - juuri siksi, ettei kävisi niin, että liian monella on puimuri, mutta maaperä huonoa. Eli nykyisin yhteiskunta arvioi, kuinka paljon minkäkin alan osaajia tarvitaan ja on mielekästä tuottaa, ja sitä kautta pyritään valikoimaan mahdollisimman sopivat ihmiset joka alalle sen mukaan, kuinka suurelle määrälle arvioidaan löytyvän töitä minkäkin alan puitteissa.

Kuka vain voi valita mitä haluaa opiskella. Jos oma älykkyys ei riitä pääsemään oppilaitokseen sisään, on vika taas yksilössä. Ei näitä ongelmia voi herranjestas mitenkään ulkoistaa yhteiskunnalle, valtiolle tai ukko-ylijumalalle. Jos Sinä valitset väärin, tai Sinä et pääse pääsykokeista läpi, niin SINÄ olet siihen ainoa syypää. Yhteiskunta tai pikemminkin koulut määrittelevät aloituspaikkojen määriä, mutta ei niissä luvata työpaikkaa opintojen jälkeen. Voit tulla opiskelemaan, mutta vastuu työpaikan saannista on tämän jälkeen yksilöllä. Eikä yhteiskunta edes sellaista lupausta pystyisi antamaan. Miten valtio pakottaa Matin palkkaamaan Heikin, jos Matti ei niin halua?

No kumpi on yhteiskunnan kannalta parempi - että ihminen on 45 vuotta työttömänä saaden koko ajan tukia, vai että hänen uudelleen kouluttamiseensa satsataa niin, että hänestä tulee muutaman vuoden kuluttua palkansaaja ja veronmaksaja?

Ja eihän rajatonta opiskelua ole kukaan peräänkuuluttanutkaan. Se oli hyvä käytäntö, että opintotukea sai tietyn määrän kuukausia, mutta jos niitä jäi käyttämättä, ne oli mahdollista käyttää seuraavaa tutkintoa opiskellessa. Kun itse aikoinani opiskelin, käytäntö oli se, että jo yhden tutkinnon suorittanut saattoi saada lisätukea reilun kahden vuoden ajan seuraavaan - eli ei edes koko tutkintoa, mutta kyllähän se varmasti auttoi niitä, joiden ensimmäinen tutkinto ei syystä tai toisesta johtanut työllistymiseen. Usein parin opiskeluvuoden jälkeen ainakin yliopistossa on helpompaakin saada vaikka oman alan työtä. Ja lisäksi tuo mahdollisti esim. ekaa tutkintoa täydentävän kandin tms suorittamisen.

Opintotukea saa tietyltä määrältä opintokuukausia. Ja siinä se raja on. Mitä sitä ihmettelemään sitten? Toinen korkeakoulututkintokin on edelleen ilmainen – ei pitäisi olla. Virheellinen valinta on virheellinen valinta. Jos koet että unelmasi on saada uusi korkeakoulututkinto, se pitäisi ostaa rahalla. Valtion tuella saa lainaa. Tuo ”no olen sitten 45v työttömänä ja nostan tukia” –uhkaus on lapsellinen. No jos elämäsi siihen haluat käyttää, niin käytä se juuri noin. Tuon saman uhkailun logiikalla voisi sanoa, että ”jos en saa sihteerin työtä viittä tonnia, jään kotiin ja elän tuilla 45v. Joten valtion pitää maksaa loput, jotta summa tulee täyteen”.

Yhteiskunta on kyllä silloin tehnyt virheen, jos aloituspaikkoja on jollain alalla liikaa tai jos tuotetaan liikaa ihmisiä alalle, jonka työllisyysnäkymät romahtavatkin. Se on totta, että on hyvä, että Suomessa koulutus ei ole maksullista, kuten monessa muussa maassa. Se tosin ei ole vain opiskelijoiden etu, vaan myös yhteiskunnan - näin opintoihin valikoituvat todennäköisemmin parhaat yksilöt eivätkä vain ne maksukykyisimmät.
Ei ole tehnyt yhteiskunta mitään virhettä. Kuka tahansa saa perustaa koulutuslaitoksen ja kouluttaa. Eikä ole olemassa mitään eduskunnan kansliaa joka näistä päättäisi. Ei ole olemassa mitään jumalallista totuuttakaan jonka tiedolla kyseisiä päätöksiä edes voisi tehdä. Perusmeininki maailmalla on se, että koulutus nähdään ihmisen omana investointina omaan tulevaisuuteensa. Ihan kuin ostaisi sen leikkuupuimurin. Maailmalla se maksetaan itse. Täällä ihmiset kasvavat pumpulissa, kun valtio maksaa ilmaisen koulutuksen. Silti kehdataan valittaa siitä, että kun itse on tyhmä tai itse on valinnut väärin, niin se on jostain kummallisella perusteella sen hyväntekijän ja maksajan vika.

Teillä jollain vasureilla on ihmeellinen illuusio valtiosta ja yhteiskunnasta. Ihan kuin se olisi sen Westendissä asuvan räkänokka-teinin rikas ja vaikutusvaltainen isi. Että jos synttärilahjaksi saatu punainen mersu on väärän värinen, niin ”se on ihan ok vaatia uutta autoa”. Ja että jos joku ei ota tuota räkänokkaa töihin, niin eihän se nyt herranjestas sen vika ole. Antakaapa kun isi soittaa pari puhelua, niin johan löytyy kesätöitä.

Tämä maailma on aika raadollinen paikka. Suomi on poikkeus parempaan monessa mielessä. Tarjotaan kalliita palveluja ihan ilmaiseksi ja niiden päälle vielä ilmaista rahaa elämiseenkin. Sen jankuttaminen että yhteiskunta olisi tässä järjestelyssä se suurin voittaja, on kyllä puhdasta shaissea. Ihan kun katsot maailmalle, niin kummallisen hyvin siellä pärjää ne yhteiskunnat, joissa kyseisiä järjestelyjä ei ole. Mutta kiittämättömyys on maailman palkka. Kun tarpeeksi paljon annetaan, ei lopulta olla tyytyväisiä enää mihinkään. Tässä pätee hyvin vanha totuus, joka nitokoot ajatukseni yhteen. Tässä siis miettimistä vähän syvällisemminkin:

”Kun annat apinalle omenan, se on tyytyväinen. Kun annatkin apinalle kaksi omenaa, mutta otat sitten toisen pois, se raivostuu”.
 
Tietenkin työnantaja päättää kenet palkkaa. Mutta tuo asia ei liity mitenkään siihen että vastuu omasta työllistymisestä on ensisijaisesti henkilöllä itsellään. Työnantaja voi siirtää tuotannon halvempiin maihinkin, mutta sekään ei liity asiaan mitenkään. Yhteiskunta voi poliittisesti ohjailla mm. veroja niin, että tänne olisi kannattavaa yrityksen jäädä. Nyt tässä toinen puhuu aidasta ja toinen aidan seipäästä.

Ajatellaan että työsopimus on sopimus Matin ja Heikin välillä. Matti ostaa työtä ja Heikki myy työpanostaan. Valtio voi auttaa sopimuksen syntymistä heidän välillään, muttei pakottaa siihen. Se jos Matti ei halua ostaa Heikin työpanosta, ei nyt mitenkään ole valtion vika. Päinvastoin valtio on yrittänyt auttaa Heikkiä tarjoamalla tälle kalliin koulutuksen ihan ilmaiseksi. Se jos työsopimusta ei synny, tarkoittaa että Heikin on katsottava peiliin. Se että on tuhat tutkintoa ja sata sertifikaattia ei ole merkityksellistä. Jos Matti ei työpanosta osta, on se Heikin vika. Häneltä puuttuu jotain sellaista osaamista mistä Matti olisi halukas maksamaan. Heikki voi syyttää huonoa onnea tai vaikka jumalaa, mutta valtion vika se ei ainakaan ole.



Kuka vain voi valita mitä haluaa opiskella. Jos oma älykkyys ei riitä pääsemään oppilaitokseen sisään, on vika taas yksilössä. Ei näitä ongelmia voi herranjestas mitenkään ulkoistaa yhteiskunnalle, valtiolle tai ukko-ylijumalalle. Jos Sinä valitset väärin, tai Sinä et pääse pääsykokeista läpi, niin SINÄ olet siihen ainoa syypää. Yhteiskunta tai pikemminkin koulut määrittelevät aloituspaikkojen määriä, mutta ei niissä luvata työpaikkaa opintojen jälkeen. Voit tulla opiskelemaan, mutta vastuu työpaikan saannista on tämän jälkeen yksilöllä. Eikä yhteiskunta edes sellaista lupausta pystyisi antamaan. Miten valtio pakottaa Matin palkkaamaan Heikin, jos Matti ei niin halua?



Opintotukea saa tietyltä määrältä opintokuukausia. Ja siinä se raja on. Mitä sitä ihmettelemään sitten? Toinen korkeakoulututkintokin on edelleen ilmainen – ei pitäisi olla. Virheellinen valinta on virheellinen valinta. Jos koet että unelmasi on saada uusi korkeakoulututkinto, se pitäisi ostaa rahalla. Valtion tuella saa lainaa. Tuo ”no olen sitten 45v työttömänä ja nostan tukia” –uhkaus on lapsellinen. No jos elämäsi siihen haluat käyttää, niin käytä se juuri noin. Tuon saman uhkailun logiikalla voisi sanoa, että ”jos en saa sihteerin työtä viittä tonnia, jään kotiin ja elän tuilla 45v. Joten valtion pitää maksaa loput, jotta summa tulee täyteen”.


Ei ole tehnyt yhteiskunta mitään virhettä. Kuka tahansa saa perustaa koulutuslaitoksen ja kouluttaa. Eikä ole olemassa mitään eduskunnan kansliaa joka näistä päättäisi. Ei ole olemassa mitään jumalallista totuuttakaan jonka tiedolla kyseisiä päätöksiä edes voisi tehdä. Perusmeininki maailmalla on se, että koulutus nähdään ihmisen omana investointina omaan tulevaisuuteensa. Ihan kuin ostaisi sen leikkuupuimurin. Maailmalla se maksetaan itse. Täällä ihmiset kasvavat pumpulissa, kun valtio maksaa ilmaisen koulutuksen. Silti kehdataan valittaa siitä, että kun itse on tyhmä tai itse on valinnut väärin, niin se on jostain kummallisella perusteella sen hyväntekijän ja maksajan vika.

Teillä jollain vasureilla on ihmeellinen illuusio valtiosta ja yhteiskunnasta. Ihan kuin se olisi sen Westendissä asuvan räkänokka-teinin rikas ja vaikutusvaltainen isi. Että jos synttärilahjaksi saatu punainen mersu on väärän värinen, niin ”se on ihan ok vaatia uutta autoa”. Ja että jos joku ei ota tuota räkänokkaa töihin, niin eihän se nyt herranjestas sen vika ole. Antakaapa kun isi soittaa pari puhelua, niin johan löytyy kesätöitä.

Tämä maailma on aika raadollinen paikka. Suomi on poikkeus parempaan monessa mielessä. Tarjotaan kalliita palveluja ihan ilmaiseksi ja niiden päälle vielä ilmaista rahaa elämiseenkin. Sen jankuttaminen että yhteiskunta olisi tässä järjestelyssä se suurin voittaja, on kyllä puhdasta shaissea. Ihan kun katsot maailmalle, niin kummallisen hyvin siellä pärjää ne yhteiskunnat, joissa kyseisiä järjestelyjä ei ole. Mutta kiittämättömyys on maailman palkka. Kun tarpeeksi paljon annetaan, ei lopulta olla tyytyväisiä enää mihinkään. Tässä pätee hyvin vanha totuus, joka nitokoot ajatukseni yhteen. Tässä siis miettimistä vähän syvällisemminkin:

”Kun annat apinalle omenan, se on tyytyväinen. Kun annatkin apinalle kaksi omenaa, mutta otat sitten toisen pois, se raivostuu”.

(y)
 
Tuki on yli 25-vuotiaille, työttömille työnhakijoille. Omaehtoisen opiskelun tuki. Sitä saa maksimissaan 2vuotta, summa on työttömyystuki +9€/arkipäivä. En muista oliko tuolla kulukorvauksella lyhyempi aika kuin 2v.
Työkkärissä pitää käydä pari kertaa vuodessa näyttämässä, että edistyy kunnolla, jos ei muuten, niin pitää ottaa valinnaisia että saa tarpeeksi pisteitä.
 
Aika kovan oloinen tyyppi tämä yksi "vierailija." Selvästi menestyjä elämässään joka ei ole koskaan epäröinyt saati erehtynyt. No, ehkä elämä vielä opettaa nöyryyttä ja armeliaisuutta. Tai sitten ei.
 
Aika kovan oloinen tyyppi tämä yksi "vierailija." Selvästi menestyjä elämässään joka ei ole koskaan epäröinyt saati erehtynyt. No, ehkä elämä vielä opettaa nöyryyttä ja armeliaisuutta. Tai sitten ei.

Itse taas luulen, että ei ole mikään menestyjä. Kaikki tuntemani eri aloilla joko paljon tai kohtalaisen menestyneet ihmiset, korkeasti koulutetut, arvostavat koulutusta ja näkevät asian ihan toisin kuin tuo yksi kirjoittelija. Yleensä kouluttautumista ja varsinkin yhteiskunnan panosta siihen vastustavat nimenomaan ne, jotka eivät itse ole kouluttautuneet ainakaan kovin pitkälle tai jotka eivät päässeet sille alalle, minne olisivat halunneet (sitten harmittaa, että joku muu pääsee ja yhteiskunta maksaa sen samaan aikaan kun itse painaa matalapalkkaduunissa).
 
Tietenkin työnantaja päättää kenet palkkaa. Mutta tuo asia ei liity mitenkään siihen että vastuu omasta työllistymisestä on ensisijaisesti henkilöllä itsellään. Työnantaja voi siirtää tuotannon halvempiin maihinkin, mutta sekään ei liity asiaan mitenkään. Yhteiskunta voi poliittisesti ohjailla mm. veroja niin, että tänne olisi kannattavaa yrityksen jäädä. Nyt tässä toinen puhuu aidasta ja toinen aidan seipäästä.

Ajatellaan että työsopimus on sopimus Matin ja Heikin välillä. Matti ostaa työtä ja Heikki myy työpanostaan. Valtio voi auttaa sopimuksen syntymistä heidän välillään, muttei pakottaa siihen. Se jos Matti ei halua ostaa Heikin työpanosta, ei nyt mitenkään ole valtion vika. Päinvastoin valtio on yrittänyt auttaa Heikkiä tarjoamalla tälle kalliin koulutuksen ihan ilmaiseksi. Se jos työsopimusta ei synny, tarkoittaa että Heikin on katsottava peiliin. Se että on tuhat tutkintoa ja sata sertifikaattia ei ole merkityksellistä. Jos Matti ei työpanosta osta, on se Heikin vika. Häneltä puuttuu jotain sellaista osaamista mistä Matti olisi halukas maksamaan. Heikki voi syyttää huonoa onnea tai vaikka jumalaa, mutta valtion vika se ei ainakaan ole.

No, noin esitettynä se ei tietenkään ole valtion vika. Mutta ei se tarkoita, että Heikissäkään on välttämättä mitään vikaa. Tässä on kuitenkin kyse eri asiasta, mitä kirjoitin - jos valtio tukee eri oppilaitoksia rahallisesti ja sen myötä yhteiskuntaan perustetaan liikaa vaikkapa it-alan tai media-alan työpaikkoja, on se osittain myös huonon koulutuspolitiikan tulosta. Ei siitä ainakaan voi niitä alle parikymppisiä abiturientteja syyttää. Mutta koko keskustelu on älytön, jos lähdetään etsimään syyllistä ja miettimään sitä, kuka voi pestä kätensä vastuusta. Sehän on ihan älyvapaa lähtökohta. Täytyy katsoa tulevaan ja miettiä, kuinka mahdolliset virheet saadaan korjattua. Yksi vaihtoehto on se, että osa jengiä on aina työttöminä, jos uudelleen kouluttautumista pidetään huonona. Toinen vaihtoehto on se, että pyritään estämään tällaisen tilanteen syntyminen. Esim. jos yhteiskunnassa on liikaa media-alan työttömiä, voisi miettiä, olisiko fiksua osan heistä kouluttautua toiselle alalle. Muuten käy aina niin, kuten esimerkkisi Heikille ja se ei ole yhteiskunnankaan etu.

Kuka vain voi valita mitä haluaa opiskella. Jos oma älykkyys ei riitä pääsemään oppilaitokseen sisään, on vika taas yksilössä. Ei näitä ongelmia voi herranjestas mitenkään ulkoistaa yhteiskunnalle, valtiolle tai ukko-ylijumalalle. Jos Sinä valitset väärin, tai Sinä et pääse pääsykokeista läpi, niin SINÄ olet siihen ainoa syypää. Yhteiskunta tai pikemminkin koulut määrittelevät aloituspaikkojen määriä, mutta ei niissä luvata työpaikkaa opintojen jälkeen. Voit tulla opiskelemaan, mutta vastuu työpaikan saannista on tämän jälkeen yksilöllä. Eikä yhteiskunta edes sellaista lupausta pystyisi antamaan. Miten valtio pakottaa Matin palkkaamaan Heikin, jos Matti ei niin halua?

Niin - minähän nimenomaan kirjoitin tuosta, että kuka vaan voi haluta mitä vaan, mutta kyvyt ja taipumukset ratkaisevat, pääseekö opiskelemaan. Mutta jos henkilö on valittu, voidaan ajatella hänessä olevan kykyä ja potentiaalia. Pääsykokeet ovat juuri sitä varten, että löydetään oikeat ihmiset.

Opintotukea saa tietyltä määrältä opintokuukausia. Ja siinä se raja on. Mitä sitä ihmettelemään sitten?

Ei mitään, mutta nykyisin uudelleen kouluttautumiseen suhtaudutaan kielteisemmin kuin aiemmin, vaikka työelämä on muuttunut niin, että henkilöiltäkin vaaditaan uudistumiskykyä

Perusmeininki maailmalla on se, että koulutus nähdään ihmisen omana investointina omaan tulevaisuuteensa. Ihan kuin ostaisi sen leikkuupuimurin. Maailmalla se maksetaan itse. Täällä ihmiset kasvavat pumpulissa, kun valtio maksaa ilmaisen koulutuksen.

Perusmeininki maailmalla ei välttämättä tarkoita, että juuri se on oikea tapa. Meillä onneksi koulutusta ei nähdä kauppatavarana, vaan investointina sekä yksilöön että yhteiskuntaan.

Silti kehdataan valittaa siitä, että kun itse on tyhmä tai itse on valinnut väärin, niin se on jostain kummallisella perusteella sen hyväntekijän ja maksajan vika.

Ei vika, mutta vastuu on myös yhteiskunnalla. Toki myös ihmisellä itsellään.

Tämä maailma on aika raadollinen paikka. Suomi on poikkeus parempaan monessa mielessä. Tarjotaan kalliita palveluja ihan ilmaiseksi ja niiden päälle vielä ilmaista rahaa elämiseenkin. Sen jankuttaminen että yhteiskunta olisi tässä järjestelyssä se suurin voittaja, on kyllä puhdasta shaissea. Ihan kun katsot maailmalle, niin kummallisen hyvin siellä pärjää ne yhteiskunnat, joissa kyseisiä järjestelyjä ei ole.

Annapas esimerkkejä yhteiskunnista, jotka ovat raadollisempia, mutta samaan aikaan parempia? Tai tietysti se riippuu, kenen kannalta sitä katsot. Jos katsot ihmisen kannalta, on varmasti pohjoismainen yhteiskunta parempi. Mutta esim. suuryrityksen kannalta jokin täysin toisenlainen.

Ja koulutus ei ole "palvelu". Se on yhteinen investointi. Kyllä se on yhteiskunnankin etu, että täällä on päteviä lääkäreitä ja opettajia eikä niin, että kaikki ovat työttömiä tai shoppailijoita.
 
Annapas esimerkkejä yhteiskunnista, jotka ovat raadollisempia, mutta samaan aikaan parempia? Tai tietysti se riippuu, kenen kannalta sitä katsot. Jos katsot ihmisen kannalta, on varmasti pohjoismainen yhteiskunta parempi. Mutta esim. suuryrityksen kannalta jokin täysin toisenlainen.

Ja koulutus ei ole "palvelu". Se on yhteinen investointi. Kyllä se on yhteiskunnankin etu, että täällä on päteviä lääkäreitä ja opettajia eikä niin, että kaikki ovat työttömiä tai shoppailijoita.

Jottei keskustelu mene juupas-eipäs väittelyksi samasta asiasta, niin vastaan nyt tähän tekstisi loppuosaan. Niin ettäkö mistä löytyy "raadollisempia" yhteiskuntia, jotka ovat parempia. Mikäli raadollisuudella tarkoitetaan tosiaan koulutuksen maksullisuutta, niin esimerkkejä löytyy maailmalta vaikka kuinka paljon. Maksuton korkeakoulutus on maailmalla enemmän harvinaisuus, kuin sääntö. Ihan nyt random esimerkkinä vaikkapa Japani. Heillä opiskelu korkeakoulussa maksaa 800 000 - 900 000 jeniä lukuvuodessa. Yhteiskunta voi silti hyvin. Heillä on lääkäreitä, opettajia ja insinöörejä. Ihmiset eivät jätä opiskelematta siksi, että sen nyt joutuu itse maksamaan. Ihmiset eivät sano jäävänsä mieluummin kotiin makaamaan, koska yhteiskunta on niin epis, ettei se maksa omia opintoja. Mutta tuohon oli helppo vastata.
 
Itse taas luulen, että ei ole mikään menestyjä. Kaikki tuntemani eri aloilla joko paljon tai kohtalaisen menestyneet ihmiset, korkeasti koulutetut, arvostavat koulutusta ja näkevät asian ihan toisin kuin tuo yksi kirjoittelija. Yleensä kouluttautumista ja varsinkin yhteiskunnan panosta siihen vastustavat nimenomaan ne, jotka eivät itse ole kouluttautuneet ainakaan kovin pitkälle tai jotka eivät päässeet sille alalle, minne olisivat halunneet (sitten harmittaa, että joku muu pääsee ja yhteiskunta maksaa sen samaan aikaan kun itse painaa matalapalkkaduunissa).

Haukut aina vastapuolen argumentoijan. Hyvin ala-arvoista käytöstä sinulta.
 
Korkeakoulutuksen hinta Suomessa on jotain 60 000€, joten suututtaa kyllä nämä: "sori, ei tää ollut oma juttu, maksa mulle uusi tutkinto". Ihan kuin nyt Suomessa olisi löysää rahaa tuollaiseen. Lapsisiliä leikataan, lääkekorvausten omavastuu nousee, työaikaa pidennetään palkatta jne. Sitten jotkut vielä kehtaa... hävetkää!!
 
Korkeakoulutuksen hinta Suomessa on jotain 60 000€, joten suututtaa kyllä nämä: "sori, ei tää ollut oma juttu, maksa mulle uusi tutkinto". Ihan kuin nyt Suomessa olisi löysää rahaa tuollaiseen. Lapsisiliä leikataan, lääkekorvausten omavastuu nousee, työaikaa pidennetään palkatta jne. Sitten jotkut vielä kehtaa... hävetkää!!

Kannattaisikohan sen vuoksi panostaa oppilaanohjaukseen ja myös siihen, että nuoret ihmiset voisivat hakea vakaasti harkiten eikä pakkohaulla tyyliin "jos en ole hakenut viiteen paikkaan, menetän sosiaaliturvan". Se, että on pakko hakea heti lukion (tai peruskoulun) jälkeen, vaikka ei itse tiedä, mihin haluaisi hakea tai edes ole varma, mihin omat taipumukset soveltuvat parhaiten, johtaa juuri siihen tilanteeseen, että moni huomaa olevansa väärällä alalla. Eikä aina ole kyse siitä, että se "ei ole kivaa", vaan joskus jopa siitäkin, että omat kyvyt ja taipumukset eivät sovellu alalle.
 
yritys joka on saannut yhteiskunann eli veronmaksajien tukea penniäkään on tuo velka kokonaisuudessaan maksetava ennenkuin voi lähteä ulkomaille halpamaihin. Ihan niinkuin saksassa nokia velvoitettiin maksamaan miljoonia kun lähtivät halpamaihin tällänen esto jokaiselle myös suomessa.

Lisäksi jos valtio tukisi aluksi näin jokaiselle ilmainen valtion vuokra asunto opiskeluiden ajaksi kun kuitenkin se tuessa maksetaan mutta nyt kun se on ilmainen byrokraattikulut häviää kun tilanne on sama. lisäksi opiskelijan stressitasovähenee kun ei tarvitse asunnosta huolehtia näin se motivoikin paremmin yksilöä opiskelemaan ja tekemään palveluksia yhteiskunnalle kun häntä on tuettu alussa kaikin keinoin. Joku jamppahan sen hyvin totesikin kaikki firmat olisi ostettavisssa eläkerahoilal ja fyrkkaa jäisi vielläkin yli.

Lisäksi suotava väyllä heille jotka haluavat opiskella ihan itse eli vaikka netissä lukee ja pänttää sitä mikä kiinnostaa kokeet sitten käy tekemässä koulussa. esim psygologin paperit voi tehdä kotonaan ja vain siitä aiheesta siihen ei tarvii littää ruotsin kieliä ja sun muita höpötyksiä vaan pelkkä se aihe alue riittää ja sen handlaaminen. sitten tekee gradun itsenäisesti ja vie sen viralliselle valvojalle ja hän päättää mitä mieltä on asioista. sitten siihen kun on paperilla handlannu homman voisi juurikin mennän valtion laitoksiin duuniin jossa on jo valmiita psygologei jotka arvioi oppilaan käytännön työskentelyn ja sitten kun on hänen mielestään valmis saa paperit sitten.

sitten jos mua alkaa vuoden päästä kiinnostaa yhteiskunta tieteet alan taas opiskelemaan itsenäisesti ja taas tehdään tuo sama homma ilman ruotsita tulevan hylsyn pelkoa joka romuttaa sen todellisen rakkauden. näen erittäin rajallisenä tämän yhteiskunnallisen toiminnan. tuolla tavalla kouluttautuminen olisi halpaa ja tehokasta. nyt näin ei ole
 

Yhteistyössä