Itse asiassa vastuu työllistymisestä ei voi olla pelkästään yksilöllä itsellään. Jos näin olisi, kuka vaan voisi kävellä mihin tahansa (koulutustaan ja osaamistaan vastaavaan) työpaikkaan ja saada sen paikan vain siksi, että halusi ja tuli paikalle. Mutta näinhän ei ole: työnantaja päättää itse, kenet haluaa. Toisaalta työnantaja voi siirtää tuotantoa halvempiin maihin, jolloin jo ennestään duunissa olleet jäävät työttömiksi. Millä lailla vastuu oli näiden työntekijöiden?
Asiat eivät ole noin mustavalkoisia. Toki yksilö voi itse vaikuttaa työllistymiseensä paljonkin juuri koulutuksen, osaamisen, työnhakutaitojen ja itsensä markkinoinnin kannalta. Mutta se on vasta toinen puolisko työllistymisessä. Yhteiskunnalla on myös osuutensa asiassa.
Tietenkin työnantaja päättää kenet palkkaa. Mutta tuo asia ei liity mitenkään siihen että vastuu omasta työllistymisestä on ensisijaisesti henkilöllä itsellään. Työnantaja voi siirtää tuotannon halvempiin maihinkin, mutta sekään ei liity asiaan mitenkään. Yhteiskunta voi poliittisesti ohjailla mm. veroja niin, että tänne olisi kannattavaa yrityksen jäädä. Nyt tässä toinen puhuu aidasta ja toinen aidan seipäästä.
Ajatellaan että työsopimus on sopimus Matin ja Heikin välillä. Matti ostaa työtä ja Heikki myy työpanostaan. Valtio voi auttaa sopimuksen syntymistä heidän välillään, muttei pakottaa siihen. Se jos Matti ei halua ostaa Heikin työpanosta, ei nyt mitenkään ole valtion vika. Päinvastoin valtio on yrittänyt auttaa Heikkiä tarjoamalla tälle kalliin koulutuksen ihan ilmaiseksi. Se jos työsopimusta ei synny, tarkoittaa että Heikin on katsottava peiliin. Se että on tuhat tutkintoa ja sata sertifikaattia ei ole merkityksellistä. Jos Matti ei työpanosta osta, on se Heikin vika. Häneltä puuttuu jotain sellaista osaamista mistä Matti olisi halukas maksamaan. Heikki voi syyttää huonoa onnea tai vaikka jumalaa, mutta valtion vika se ei ainakaan ole.
Esimerkkisi ei ole tähän sopiva. Ei nykyisin asiat menekään niin, että kuka vaan voi haluta minkä tahansa ammatin ja mennä opiskelemaan sitä. Koulutuspaikkoja on tietty määrä alakohtaisesti ja pääsykokeiden kautta niihin valikoidaan sopivimmat - juuri siksi, ettei kävisi niin, että liian monella on puimuri, mutta maaperä huonoa. Eli nykyisin yhteiskunta arvioi, kuinka paljon minkäkin alan osaajia tarvitaan ja on mielekästä tuottaa, ja sitä kautta pyritään valikoimaan mahdollisimman sopivat ihmiset joka alalle sen mukaan, kuinka suurelle määrälle arvioidaan löytyvän töitä minkäkin alan puitteissa.
Kuka vain voi valita mitä haluaa opiskella. Jos oma älykkyys ei riitä pääsemään oppilaitokseen sisään, on vika taas yksilössä. Ei näitä ongelmia voi herranjestas mitenkään ulkoistaa yhteiskunnalle, valtiolle tai ukko-ylijumalalle. Jos Sinä valitset väärin, tai Sinä et pääse pääsykokeista läpi, niin SINÄ olet siihen ainoa syypää. Yhteiskunta tai pikemminkin koulut määrittelevät aloituspaikkojen määriä, mutta ei niissä luvata työpaikkaa opintojen jälkeen. Voit tulla opiskelemaan, mutta vastuu työpaikan saannista on tämän jälkeen yksilöllä. Eikä yhteiskunta edes sellaista lupausta pystyisi antamaan. Miten valtio pakottaa Matin palkkaamaan Heikin, jos Matti ei niin halua?
No kumpi on yhteiskunnan kannalta parempi - että ihminen on 45 vuotta työttömänä saaden koko ajan tukia, vai että hänen uudelleen kouluttamiseensa satsataa niin, että hänestä tulee muutaman vuoden kuluttua palkansaaja ja veronmaksaja?
Ja eihän rajatonta opiskelua ole kukaan peräänkuuluttanutkaan. Se oli hyvä käytäntö, että opintotukea sai tietyn määrän kuukausia, mutta jos niitä jäi käyttämättä, ne oli mahdollista käyttää seuraavaa tutkintoa opiskellessa. Kun itse aikoinani opiskelin, käytäntö oli se, että jo yhden tutkinnon suorittanut saattoi saada lisätukea reilun kahden vuoden ajan seuraavaan - eli ei edes koko tutkintoa, mutta kyllähän se varmasti auttoi niitä, joiden ensimmäinen tutkinto ei syystä tai toisesta johtanut työllistymiseen. Usein parin opiskeluvuoden jälkeen ainakin yliopistossa on helpompaakin saada vaikka oman alan työtä. Ja lisäksi tuo mahdollisti esim. ekaa tutkintoa täydentävän kandin tms suorittamisen.
Opintotukea saa tietyltä määrältä opintokuukausia. Ja siinä se raja on. Mitä sitä ihmettelemään sitten? Toinen korkeakoulututkintokin on edelleen ilmainen – ei pitäisi olla. Virheellinen valinta on virheellinen valinta. Jos koet että unelmasi on saada uusi korkeakoulututkinto, se pitäisi ostaa rahalla. Valtion tuella saa lainaa. Tuo ”no olen sitten 45v työttömänä ja nostan tukia” –uhkaus on lapsellinen. No jos elämäsi siihen haluat käyttää, niin käytä se juuri noin. Tuon saman uhkailun logiikalla voisi sanoa, että ”jos en saa sihteerin työtä viittä tonnia, jään kotiin ja elän tuilla 45v. Joten valtion pitää maksaa loput, jotta summa tulee täyteen”.
Yhteiskunta on kyllä silloin tehnyt virheen, jos aloituspaikkoja on jollain alalla liikaa tai jos tuotetaan liikaa ihmisiä alalle, jonka työllisyysnäkymät romahtavatkin. Se on totta, että on hyvä, että Suomessa koulutus ei ole maksullista, kuten monessa muussa maassa. Se tosin ei ole vain opiskelijoiden etu, vaan myös yhteiskunnan - näin opintoihin valikoituvat todennäköisemmin parhaat yksilöt eivätkä vain ne maksukykyisimmät.
Ei ole tehnyt yhteiskunta mitään virhettä. Kuka tahansa saa perustaa koulutuslaitoksen ja kouluttaa. Eikä ole olemassa mitään eduskunnan kansliaa joka näistä päättäisi. Ei ole olemassa mitään jumalallista totuuttakaan jonka tiedolla kyseisiä päätöksiä edes voisi tehdä. Perusmeininki maailmalla on se, että koulutus nähdään ihmisen omana investointina omaan tulevaisuuteensa. Ihan kuin ostaisi sen leikkuupuimurin. Maailmalla se maksetaan itse. Täällä ihmiset kasvavat pumpulissa, kun valtio maksaa ilmaisen koulutuksen. Silti kehdataan valittaa siitä, että kun itse on tyhmä tai itse on valinnut väärin, niin se on jostain kummallisella perusteella sen hyväntekijän ja maksajan vika.
Teillä jollain vasureilla on ihmeellinen illuusio valtiosta ja yhteiskunnasta. Ihan kuin se olisi sen Westendissä asuvan räkänokka-teinin rikas ja vaikutusvaltainen isi. Että jos synttärilahjaksi saatu punainen mersu on väärän värinen, niin ”se on ihan ok vaatia uutta autoa”. Ja että jos joku ei ota tuota räkänokkaa töihin, niin eihän se nyt herranjestas sen vika ole. Antakaapa kun isi soittaa pari puhelua, niin johan löytyy kesätöitä.
Tämä maailma on aika raadollinen paikka. Suomi on poikkeus parempaan monessa mielessä. Tarjotaan kalliita palveluja ihan ilmaiseksi ja niiden päälle vielä ilmaista rahaa elämiseenkin. Sen jankuttaminen että yhteiskunta olisi tässä järjestelyssä se suurin voittaja, on kyllä puhdasta shaissea. Ihan kun katsot maailmalle, niin kummallisen hyvin siellä pärjää ne yhteiskunnat, joissa kyseisiä järjestelyjä ei ole. Mutta kiittämättömyys on maailman palkka. Kun tarpeeksi paljon annetaan, ei lopulta olla tyytyväisiä enää mihinkään. Tässä pätee hyvin vanha totuus, joka nitokoot ajatukseni yhteen. Tässä siis miettimistä vähän syvällisemminkin:
”Kun annat apinalle omenan, se on tyytyväinen. Kun annatkin apinalle kaksi omenaa, mutta otat sitten toisen pois, se raivostuu”.
