Mistä tietää rakastaako mies jos ei se koskaan niin sano?

[vihainen akka alan nyt oleen]

mun mies ei ole koskaan sanonut. mistä mä nyt sitten tiedän rakastaako se mua? koska olis kiva tietää en halua tuhlata aikaani ihmiseen joka ei rakasta. mieheltä on turha kysyä se ei sano mitään. ihan sama kysyykö naamatusten, tekstarilla tms niin se ei vastaa mitään tai sitten kääntää heti puheenaiheen. yhdessä oltu 7v.

 

[vierass]

Teoista? Ei munkaan mies ole koskaan sanonut rakastavansa minua, mutta näyttää sen kyllä teoillaan

 

[dah]

Jos sitä tarvitsee, kysyä, niin ei rakasta.

 

[ap.]

mitä ne sellaiset teot sitten on?

 

["vieras"]

Jos sitä tarvitsee, kysyä, niin ei rakasta.

Näin on.

 

[xvieras]

Rakkautta ja rakkauden voi ilmaista lukuisilla eri tavoilla.
Rakkauden kieli

 

["vieras"]

Vain typerys kyselee tai vaatii toista vannomaan rakkauttaan. Sen tietää muutenkin, ilman muuta. Ja jos ei tiedä, ei rakastakaan kuten dah tuossa jo kertoi.
Ei kannata olla tyhmä.

 

[IhanaValo]

Entä jos itse sanot rakastavasi, mitä mies vastaa?

 

[ap.]

Entä jos itse sanot rakastavasi, mitä mies vastaa?

ei sanonut mitään. Jatkoi vaan suutelemista...

 

[niin no]

ei kaikki ihmiset saa sitä suustaan millään, ehkä siksi kun kotona se oli vissiin ruma sana. silti on eletty ja oltu, hyvinkin.

 

["niin"]

Mun ukkeli laittaa mulle kahvit aamulla valmiiks, raappaa auton lasit, sellaista pientä huomioimista, kun ennen minua lähtee töihin. Ja vastaa kyllä rakastavansa kun sen itse ensin sanon, ei kyllä muutoin sano.

 

["miusku"]

Me näytetään se muuten kun emme ole tottuneet sitä sanomaan. Kummankaan lapsuuden kodista ei ole tullut siihen mallia. Lapsellemme kyllä itse sanon rakastavani häntä ja isäänsä.

 

[Peyote]

Eipä se rakkaus silloin kummoista ole, jos sitä ei voi sanoa ääneen. Jos jotain oikeasti rakastaa, sen haluaa sanoa ja näyttää koko ajan.

 

[viih]

Jos ei edes kysymällä vastaa, niin eihän se rakasta. Laita pihalle ja kysy joltain toiselta.

 

[kaikkea nähnyt]

Eipä se rakkaus silloin kummoista ole, jos sitä ei voi sanoa ääneen. Jos jotain oikeasti rakastaa, sen haluaa sanoa ja näyttää koko ajan.

Ai koko ajan, aina, vaikka suhde kestäisi puoli vuosisataa? Et ole ihan realisti kyllä?

Miehet ei aina ole kummoisia. Kuuluu asiaan. Eipä kaikki ole myöskään laatunaisia. Jos menee vain rakkaudenjulistusten perässä, herää epäilys myös naisen pätevyydestä. Sillä tapaa löytää kyllä ennen pitkää nilkin, joka huutaa rakkauttaan ääneen sitäkin sujuvammin, mitä vähemmän sitä kokee.

Itse arvostaisin rehellisyyttä korkeammalle kuin sujuvakielisyyttä. Jos on vaikea luottaa toisiin, ei kykene myöskään sanomaan rakastavansa, kun pelkää liikaa. Ei se silti tee ihmisestä välttämättä yhtään vähemmän rakastavaa, vaan ihmisen joka ei halua puhua vastoin parempaa tietoaan.

 

[Peyote]

Ai koko ajan, aina, vaikka suhde kestäisi puoli vuosisataa? Et ole ihan realisti kyllä?

Miehet ei aina ole kummoisia. Kuuluu asiaan. Eipä kaikki ole myöskään laatunaisia. Jos menee vain rakkaudenjulistusten perässä, herää epäilys myös naisen pätevyydestä. Sillä tapaa löytää kyllä ennen pitkää nilkin, joka huutaa rakkauttaan ääneen sitäkin sujuvammin, mitä vähemmän sitä kokee.

Itse arvostaisin rehellisyyttä korkeammalle kuin sujuvakielisyyttä. Jos on vaikea luottaa toisiin, ei kykene myöskään sanomaan rakastavansa, kun pelkää liikaa. Ei se silti tee ihmisestä välttämättä yhtään vähemmän rakastavaa, vaan ihmisen joka ei halua puhua vastoin parempaa tietoaan.

Onko sinusta se rehellistä, ettei sano rakastavansa? Se on rehellistä ainoastaan silloin, jos todella ei rakasta.

 

[kaikkea nähnyt]

Onko sinusta se rehellistä, ettei sano rakastavansa? Se on rehellistä ainoastaan silloin, jos todella ei rakasta.

Mutta kun asiat ei ole niin, että joko rakastaa tai sitten ei. Se on totta vain herttasarjoissa ja hollywoodissa. Jos jokaisessa suhteessa pitää koko ajan julistaa rakastavansa, se ei lisää onnellisuutta maailmassa vaan vähentää.

Minusta se on parempi, että sellaiselta ihmiseltä ei tivata, joka ei sitä suustaan saa. Hän voi silti olla kelpo puoliso, ja jos aloittajan ongelmat johtuvat muista asioista, jotka saavat hänet epäilemään koko juttua, olisi parempi keskittyä niihin. Eiköhän tuo kuolinvuoteellaan jo saa sen sanottuakin, kun ei enää tarvitse turhuuksia pelätä.

Suomessa rakastaa-sana on niin lähellä tabua kulttuurisesti, että amerikkalaisen lässytyskulttuurin omaksuminen tuottaa väkisin tämän tilanteen, että osa porukasta ei pysty suoriutumaan. Kun vielä otetaan huomioon ankeiden lapsuuskokemusten vaikutus, niin on selvää että jokainen tosiasiassa rakastava ei pysty asiaa sanomaan.

 

[Minni-hiiri harmaana]

Minä laitoin tämän kuvan fb-päivitykseen 24. kihlajaispäivänä

 

[Birgitte]

Minä taas en ole koskaan ymmärtänyt, miksi se on niin tärkeää sanoa ääneen. Se on pelkkä sana, joka on ollut mukana useissa valheissa. On helppoa valehdella, että rakastaa. Sitä voi hokea ihan kyllästymiseen asti ja sillä voi peittää helposti todelliset tunteensa tai harhauttaa puolisoaan. Minusta se, että on toisen ihmisen kanssa ja kohtelee toista hyvin, merkitsee tuhat kertaa enemmän kuin sanat "minä rakastan sinua". Se on vähän sellaista akkojen hömpötystä tuo ääneen sanominen. On katsottu televisiosta liikaa romanttista soopaa. Ihmisen käyttäytyminen sinua kohtaan kertoo enemmän kuin yksi ääneen lausuttu sana.

Ymmärrän toki turhautumisen, jos joutuu elämään jatkuvassa epävarmuudessa toisen tunteista, mutta pitäisihän niiden tunteiden jotenkin arjessa näkyä. Oletko yrittänyt esittää kysymystä toisella tavalla. Kysy vaikka "haluatko vielä olla yhdessä?", "haluatko sinä erota?", "onko sinulla joku toinen, joka on minua tärkeämpi?", "pitäisikö meidän erota?". Esitä kysymys, joka johtaa ongelman lähteelle, mikäli ongelmaa ylipäätään on.

 

[ssss]

Tyypillistä suomalaista tuppisuutoimintaa. Kyllä aikuinen ihminen ilmaisee suullisesti ajatuksensa. Tai ainakin pitäisi.

 

["vieras"]

Minä laitoin tämän kuvan fb-päivitykseen 24. kihlajaispäivänä

Mielestäni kokoaikainen "minä rakastan sinua!" hokeminen tuntuu oudolta. Se on mielestäni jo hälyttävämpää kuin se ettei sano. Kyllä itse luotan mieheeni ja hänen rakkauteensa, vaikkei hän ole koko ajan hokemassa minulle kuinka paljon rakastaa. Kyllä hän sen näyttää.

 

[.....m,l]

Outoa, ettei sitä ole kertaakaan miehesi suusta kuulunut. Kuitenkin rakkauden voi osoittaa, ja useimmiten se onkin tehokkaampi tapa kuin se että aina vaan kertoo kuinka rakastaa.

Ihmettelen kyllä, että asia täytyy edes kyseenalaistaa, luulisi että sen jo huomaa toisesta rakastaako hän vai ei.

 

["sandra"]

Rakkaus on tekoja, ei sanoja. Me ei mieheni kanssa olla kovin montaa kertaa 12 vuotisen yhdessäolon aikana asiaa toisillemme sanottu, mutta näytetään joka päivä.

 

["Iita"]

Eipä se rakkaus silloin kummoista ole, jos sitä ei voi sanoa ääneen. Jos jotain oikeasti rakastaa, sen haluaa sanoa ja näyttää koko ajan.

Ei se ihan noinkaan aina mene. Meitä on niin moneksi. Itse olen onnellisessa parisuhteessa vaikka ei meillä rakkautta toitoteta koskaan. Sen vaan tietää ja tuntee että me kuulutaan yhteen.

 

[lkjhgfds]

Meillä molemmat sanovat sitä usein (tosin ei liian usein, ollaan sovittu että joku jokailtainen lässytys on ihan liikaa, lähtee koko maku), mutta silti minusta ne teot ovat tärkeämpiä.

Ihan pieniä tekoja tarkoitan. Jos hän aamulla tuo kahvin ja aamupalaleivän jne. On se vain niin suloinen ja ihana mies :heart: Puhumattakaan siitä miten hän mukisematta tekee kotitöitä joista en itse erikoisemmin piittaa.
Tulee melkein huono omatunto kun tuntuu etten itse hirveästi tee mitään noita tekoja. Välillä yllätän ja ostan erikoisoluita kaupasta, mutta thats melkein it