Mistä tietää milloin on aika lähteä?

[Onneton]

Mistä tietää milloin on aika lähteä parisuhteesta ja milloin on kyse vain kriisistä, joka kuuluu suhteisiin? Olen tilanteessa, jossa pitkä parisuhteeni täyttää kaikki kriisissä olevan parisuhteen merkit: on paljon riitelyä ja erimielisyyksiä (tahallaan aiheutettujakin), turhautuneisuutta, seksiä vähän, toisen haukkumista, erolla uhkailua yms.. Molemmat ovat olleet jo jonkin aikaa onnettomia (miehestä tämänkin tiedon sai onkia). Mies vaikuttaa siltä että haluaa minusta vain parhaat puolet eikä kestä sitä etten ole aina iloinen. Hän olisi omien sanojensa mukaan onnellisempi, jos minä käyttäytyisin eri tavalla. Tiedän etten ole helppo ihminen, mutta ei kai toisen (aikuisen) ihmisen onni voi olla minun käsissäni.. Ja onhan parisuhde kuitenkin ylä- ja alamäkiä.

Olen miettinyt parisuhteen tilaa jo pitkään, mutta tänä syksynä tilanne on kärjistynyt pahasti ja nyt tilanne on ollut todella tulehtunut muutaman viikon ajan. Mistään ihan pienestä päähänpistosta ei ole kyse. Mutta mistä tiedän, ettei kyseessä ole vain ohimenevä vaihe tai kolmenkympin kriisi? Ja onko sillä edes väliä jos kyseessä on kolmenkympin kriisi? Onhan omaa elämäänsä ja sitä mitä siltä haluaa syytä välillä miettiäkin. Minusta tuntuu ettei minussa ole sellaista taistelutahtoa kuin oli ennen. Nyt tuntuu siltä, etten jaksa yrittää ja olla onneton koko ajan. Rakastan miestäni, mutta en ehkä niin kuten parisuhteessa toista kuuluisi rakastaa.

Mieheni haluaisi yrittää ja saada parisuhteen toimimaan, mutta ei kuitenkaan puhu asioista kuin silloin kun minä otan ne puheeksi ja lypsän mielipiteitä hänestä. Hän antaa ongelmien kasautua sisällään ja on hiljaa onneton, minä taas näytän turhautuneisuuteni. Hän tuntuu pitävän itseään jotenkin parempana ihmisenä kun ei näytä tunteitaan, kun taas minä olen hänen mielestään hankala kun näytän tunteeni esimerkiksi kiukuttelemalla (joka ei sekään tietenkään kypsää ole).

Mistä tiedän onko suhde taistelemisen arvoinen? Olemme olleet yhdessä kahdeksan vuotta. Pelottaa, että luovutan liian helposti. Toisaalta, eihän kaikkia suhteita ole varmaan tarkoitettukaan kestämään..

 

[Väenö]

Kun avvaenta kierretää lukossa ja etteisestä kuuluu yskinteä ja mielummin takaoven kaotta, vähin eänin kampeet kaenalossa.

 

[mmm]

[QUOTE=Mistä tiedän onko suhde taistelemisen arvoinen? Olemme olleet yhdessä kahdeksan vuotta. Pelottaa, että luovutan liian helposti. Toisaalta, eihän kaikkia suhteita ole varmaan tarkoitettukaan kestämään..[/QUOTE

Ikäkriisi tai kriisivaihe suhteessa.. Tuli mieleen muutama kysymys, joita on itse tullut pohdittua. Oletko miettinyt mitä haluat elämältäsi? Ovatko arvonne/ tavoitteenne samanlaisia?
Haluatteko samoja asioita suhteeltanne? Haluatko lapsia.. nykyisen miehesi kanssa? Olisitko valmis elämään lopun elämääsi hänen kanssaan.. vai tuntuisiko, että menetät silloin jotain?

 

[mmm]

[QUOTE=Mistä tiedän onko suhde taistelemisen arvoinen? Olemme olleet yhdessä kahdeksan vuotta. Pelottaa, että luovutan liian helposti. Toisaalta, eihän kaikkia suhteita ole varmaan tarkoitettukaan kestämään..[/QUOTE

Ikäkriisi tai kriisivaihe suhteessa.. Tuli mieleen muutama kysymys, joita on itse tullut pohdittua. Oletko miettinyt mitä haluat elämältäsi? Ovatko arvonne/ tavoitteenne samanlaisia?
Haluatteko samoja asioita suhteeltanne? Haluatko lapsia.. nykyisen miehesi kanssa? Olisitko valmis elämään lopun elämääsi hänen kanssaan.. vai tuntuisiko, että menetät silloin jotain?

 

[Onneton]

Arvomme ovat periaatteessa samanlaiset. Haluamme molemmat naimisiin ja lapsia..jossain vaiheessa. Tai niin ainakin luulin. Olen nimittäin itse alkanut empimään molempia. Ehkä juuri siksi etten tiedä onko mies oikea. Ennen näin hänet aviomiehenäni ja lasten isänä, mutta nykyisin se tuntuu jopa vähän oudolta ajatukselta. Minua pelottaa jäänkö kokonaan ilman lapsia ja avioliittoa, jos jätän mieheni ja toisaalta taas pelkän haluanko koskaan tehdä niitä hänenkään kanssaan. Olemme olleet kihloissa jo muutaman vuoden, mutta naimisiinmenon eteen kumpikaan ei ole tehnyt mitään. Aivan kun jokin pidättelisi meitä..

 

[no]

Minusta te ette osaa riidellä oikein. Tai sinä ehkä osaisit, mutta mies ei osaa. naiselle on aivan luontevaa puhua epäkohdista ja itkeäkin tilannetta; olla turhamainen ja kiukustua. Se on naisen elämää. Mutta miehesi ei tätä juttua tajua ja se miksi hän ei sitä tajua, on hänen tukahdutetut tunteensa ja pelko näyttää tunteensa. Tyypillistä käyttäytymistä mieheltä, jonka vanhemmat eivät ole myöskään osanneet riidellä ja sopia; riitoja on ehkä ollut, mutta niitä ei ole ratkaistu ja se on jättänyt päälle pelon. Vanhempien suhde on voinut olla huono ja sekin aiheuttaa pelon, kun oma puoliso alkaa käyttäytyä "oudosti". Siis sinä ap et todellakaan käyttäydy "oudosti", vaan pallo on miehelläsi, joka luonteestaan ja historiastaan johtuen ei kykene käsittelemään vikatilanteita. Hänet pitäisi saada ymmärtämään, että teidän elämänne on kuitenkin normaalia parisuhde-elämää, jossa haetaan linjoja.

Mutta jos pysytte juoksuhaudoissanne, niin ei tuossa ole juuri mieltä. Toinen pitää hyväksyä virheineen ja ymmärtää hänen käyttäytymisensä; se ei välttämättä lainkaan ole teidän suhteenne huonoutta, vaan teidän henkilökohtaisia ongelmia. Tsemppiä

 

[neuvontaa saa]

Menkääpäs parisuhdeterapiaan. Tutustutte yhdessä itseenne ja toisiinne. Päättäkää sen jälkeen, mitä teette.
Jotenkin tuntuu, että teillä olisi edellytykset jatkaa, olette nyt vain kriisipaikassa.
Perheasiainneuvottelukeskukset ainakin antavat apua. Ensimmäistä tapaamista voi joutua vähän odottelemaan, mutta kuitenkin.

 

[Elämää!]

Jos tuon ikäisenä pitää miettiä ollako vai eikö olla niin sanoisin että ei olla. Siis teillä ei ole lapsia eikä ilmeisesti mitään asuntolaina- tms. sitoumuksia. Miksi taistella niin kovasti jonkin "parisuhteen" puolesta kun maailma on täynnä ihmisiä ja mahdollisuuksia - ei me kai missään susikulmilla eletä, missä toisia ihmisiä kohtaa vain hiiksittyään 100 km.

Varmasti sattuu ja tulee eroahdistusta ja kaipausta ja kaikkea ikävää, mutta toisaalta kun yli pääset niin myös saattaa olla edessä mahtavia elämyksiä, uusia ihmissuhteita ja tunnekuohuja.
Älä pelon takia elämättä jätä ja kuinka ryhtyäkään lapsentekohankkeisiin, jos epävarmuus on tuota luokkaa. Yksinhuoltajia riittää vaikka kuinka varmoin tuumin oltaisiin perheen perustamiseen ryhdytty.

Hei, irlantilainen sananlasku: Ajattele kuinka kauan olet kuolleena!

 

[Ei kuulu]

Lapseton kihlapari ja jo kyllästynyt toisiinsa. Eihän siinä ole kuin yksi ainoa järkevä ratkaisu. Kummallekin kun löytyy se oikeakin puolisko, kun asialle annetaan tilaisuus. Yhteistä elämää pitää haluta molempien, muutoin siitä ei seuraa mitään hyvää.

Kannettu vesi ei kaivossa pysy. Tyhjän saa pyytämättäkin. Jokaiselle on olemassa monta sopivaa kumppania. Kun yksi ovi sulkeutuu, edessä avautuu aina toinen.

 

[Onneton]

Kiitos kommenteistanne! Kaksi viimeistä tiivistää omat ajatukseni aika hyvin. Meillä ei ole lapsia eikä asuntolainaa. Mikään ei siis tavallaan pidättele meitä, ainoastaan tunteet. Minustakin tuntuu aika hurjalta, että alle kolmekymppisenä olen parisuhteessa onneton ja intohimoton. Ei kai sen niin kuuluisi mennä. Pariterapiaa en edes pidä minkäänlaisena vaihtoehtona. Silloin pitäisi olla tahto pelastaa liitto. Nyt tuntuu siltä, että tiedän kyllä mitä pitää tehdä mutten uskalla.

Pahinta on kun mies kriisin keskellä yrittää parhaansa ja juttelee normaaliin tapaa siitä mitä tehdään jouluna yms. Itse en pysty ajattelemaan mitään tuollaista ahdistumatta. Mies ei varmastikaan voi olla huomaamatta kiusaantununeisuuttani, mutta ei vaan taida pystyä hyväksymään totuutta, että meidän olisi parasta olla erillään.

Surullista.. Mutta kyllähän elämään kuuluu pettymykset ja menetykset. Kaikki ei voi aina olla hyvin. Uskon kuitenkin, että voisin vielä saada elämääni jotain todella hyvää. Ja ainakin elämä on liian lyhyt murehtimiseen ja onnettomana elämiseen.

 

[no]

Eipä teidän suhteessanne olekaan enää mitään tehtävissä. Olet heittänyt pyyhkeen kehään ja haet hyväksyntää erota, et hakisi täältä hyväksyntää erolle, jos tietäisit aivan varmasti, että teet oikein. Minun on muutettava käsityksiäni suhteestanne, koska ilmoitit haluttomuutesi seksiin ja et halua vastata miehen tarjouksiin parantaa suhdetta; olet jo päätöksen tehnyt.

Vastaapa ihan rehellisesti, että onko sinulla jo ihastus mielessä. Minusta teidän kannattaa erota. En tiedä onko se hyvä ratkaisu, mutta suhde perustuu haluun olla yhdessä ja luottamukseen.

 

[Onneton]

No, olet oikeilla jäljillä.. Olen ihastunut. Aika pahastikin. En pidä sitä silti ongelman ytimenä. Joskaan se ei tilannetta yhtään helpotakaan (paitsi ehkä vauhdittaa päätöksen tekemistä). Ongelma on syvemmällä ja on ollut jo kauan. Mielestäni mieheni yritykset pelastaa suhde eivät ole tarpeeksi. Hän ei halua puhua ongelmista, yrittää vaan teoillaan paikata niitä. Mieheni tuntien tiedän kuitenkin, että jos tämä kriisi nyt unohdetaan, palautuu tilanne nopeasti normaaliksi. Sitten miestäkään ei taas huvita osallistua. Mutta olet oikeassa, olen varmasti heittänyt pyyhkeen kehään enkä siksi enää näe kauheasti mahdollisuuksia pelastaa suhdetta. Olen jo luovuttanut, mutta minussa ei kai ole tarpeeksi munaa sanoa, että se on nyt oikeasti tässä. Kuitenkin epäilen teenkö suuren virheen ja pitäisikö yrittää enemmän..

Luottamusta suhteessamme kyllä on (on ainakin ollut). Minäkään en pettäisi vaikka ihastunut olenkin. Ajatuksen tasolla olen miestäni kuitenkin pettänyt jo useasti eikä sekään ole oikein. Mieheni uhkailee myös riidellessä etsivänsä uuden tyttöystävän jolta saa mitä haluaa. Sanoo kuitenkin itse ettei tarkoita sillä mitään, mutta en voi uskoa että se on totta. Vaikka en usko, että hän pettäisi, niin uskon kuitenkin että hänkin saattaa ajatella (ainakin alitajuisesti), että voisi löytää paremman.. Ja varmasti löytäisikin.

 

[khdfg]

Mistä tietää milloin on aika lähteä?
No, siitä että ylipäänsä mietit lähtemistä ja eroa!!

Jos parisuhteessa on hyvä olla ja rakkautta, ei ero tule mieleenkään.
Se on kyllä hyvin yksinkertaista!

 

[no]

En ehdi juuri nyt vastaamaan sinulle enempää, kuin että laita jäitä hattuun ja joku kehotti tällä palstalla joskus laittamaan vielä varmuuden vuoksi housuihinkin

 

[Hoo Moilanen]

Olen kyllä vastaillut ja ihan ajan kanssa. Jos on kiire, niin en suo ajatustakaan nettipalstoille. Omituisia kiireitä kun jaksat vahtia keskusteluja. Taidat olla kaikkien ellien äiti.

 

[Rohkeasti]

Yleensä se "pelko" asioista asustaa ainoastaan oman pään sisällä. Vaikuttaa siltä, että teet surutyötä, joten älä ole huolissasi etukäteen uskallanko vai en. Kun olet valmis kaikki sujuu ihan itsestään, ilman sen ihmeempiä manöövereitä. Tunteet syrjään ja selkeät realiteetit kehiin. Tiedät senkin, että jos nyt parisuhteessanne on hankalaa niin jatkossa on vielä hankalampaa. Tutkimusten mukaan vain 2% ihmisen päissään murehtimista asioista kannattaa, muut on aivan hukkaanheitettyä energiaa. Avioero takana yli 20-vuoden yhdessäolon jälkeen ja hitto kun tuntuu hyvältä. Järkevintä mitä koskaan tein. Ainut asia mikä kaduttaa, etten purkanut kihlaustamme kun olimme olleet kuusi vuotta yhdessä. Intuitio jo silloin oli oikea ja olisi pitänyt kuunnella vain itseään. Luota omiin vaistoihisi ja kuutele sitä pientä minää sisälläsi, joka yrittää huutaa sinulle ohjeita.

 

[Sara__]

######

 

[Onneton]

Kiitos kaikille kommenteistanne! Kerroin tänään miehelleni, että haluan erota. Yritin vielä keskustellakin hänen kanssaan asiasta, mutta olemme niin eri mieltä asioista etten näe tällaisella suhteella mitään tulevaisuutta. Eikä hän osaa/halua keskustella vakavasti. Ainakaan syyttelemättä. Minä olen hänen mielestään hyökkäävä, kun haluan jutella. Olen saanut kuulla myös monta muuta negatiivistä ilmausta itsestäni ja minun takia mieheni on ollut onneton. Minusta se ei ole oikein että minut nähdään syyllisenä parisuhteemme ongelmiin.

 

[no]

Kiitos kaikille kommenteistanne! Kerroin tänään miehelleni, että haluan erota. Yritin vielä keskustellakin hänen kanssaan asiasta, mutta olemme niin eri mieltä asioista etten näe tällaisella suhteella mitään tulevaisuutta. Eikä hän osaa/halua keskustella vakavasti. Ainakaan syyttelemättä. Minä olen hänen mielestään hyökkäävä, kun haluan jutella. Olen saanut kuulla myös monta muuta negatiivistä ilmausta itsestäni ja minun takia mieheni on ollut onneton. Minusta se ei ole oikein että minut nähdään syyllisenä parisuhteemme ongelmiin.

On erittäin vaikea muodostaa kuvaa tilanteista, mutta mielestäni teit oikean ratkaisun.Tsemppiä, kannatta nuolla haavansa ihan rauhassa, että unohtaa.

 

[ghjkl]

onnea eropäätöksestä!!!!!!!!!!!!!!!!!!!se oli hyvä ja ainoa oikea ratkaisu

 

[Mari]

Kiitos kaikille kommenteistanne! Kerroin tänään miehelleni, että haluan erota. Yritin vielä keskustellakin hänen kanssaan asiasta, mutta olemme niin eri mieltä asioista etten näe tällaisella suhteella mitään tulevaisuutta. Eikä hän osaa/halua keskustella vakavasti. Ainakaan syyttelemättä. Minä olen hänen mielestään hyökkäävä, kun haluan jutella. Olen saanut kuulla myös monta muuta negatiivistä ilmausta itsestäni ja minun takia mieheni on ollut onneton. Minusta se ei ole oikein että minut nähdään syyllisenä parisuhteemme ongelmiin.

Meillä meni tosi huonosti, ei puhuttu, seksiä harvoin. Vuokrasin asunnon ja olin lähdössä, sitten tapasin toisen miehen ja eksyin sänkyyn ja jäin kiinni. Sen jälkeen mieheni muuttui; aloimme puhua tunteistamme. Hänelle aika oli vaikeaa. Jäin ja nyt meillä menee hyvin, hän on muuttunut; puhuu, halaa, on paljon huomaavaisempi. En ole luvannut mitään, enkä usko muuttuneeni, mutta nautin elämästä, seksi on hyvää ja elämä hymyilee, mutta olisinko silti ollut onnellisempi jos olisin muuttanut ? Aika näyttää mitä elämä tuo tullessaan.

 

[omituista]

Meillä meni tosi huonosti, ei puhuttu, seksiä harvoin. Vuokrasin asunnon ja olin lähdössä, sitten tapasin toisen miehen ja eksyin sänkyyn ja jäin kiinni. Sen jälkeen mieheni muuttui; aloimme puhua tunteistamme. Hänelle aika oli vaikeaa. Jäin ja nyt meillä menee hyvin, hän on muuttunut; puhuu, halaa, on paljon huomaavaisempi. En ole luvannut mitään, enkä usko muuttuneeni, mutta nautin elämästä, seksi on hyvää ja elämä hymyilee, mutta olisinko silti ollut onnellisempi jos olisin muuttanut ? Aika näyttää mitä elämä tuo tullessaan.

Jäit kiinni? Ettekös te olleet jo eronneet.