Mulla riippu ihan siitä ajattelenko tunteella vai järjellä. Jos tunteella olen väärän kanssa, mutta jos järjellä niin juuri oikean kanssa.
Aikoinaan lähes 15v sitten tein valinnan kahden miehen välillä. Tämä toinen, joka oli kuin sielunkumppani, on nykyään alkoholisti, jonka kanssa arjesta olisi tuskin koskaan tullut mitään. Oli toisia naisia vaikka toisille jakaa, mutta väitti rakastavansa mua. Sielujen sympatiaa oli ja isoja tunteita, niin vihaa kuin rakkautta.
Valitsin toisin, olin mustasukkainenkin ja halusin tämän nykyisen mieheni. Mutta täytyy myöntää, että joskus mietin mitä elämäni olisi jos olisin valinnut toisin. Mutta nyt lapsillani on hyvä isä, erinomainen ja itsellänikin hyvä mies. Pidän kovasti ja varmaan rakastankin, mutta se joku sielunkumppanuus tai muu selittämätön tekiä puuttuu, mikä tuossa intohimoisessa suhteessa oli. Mutta silloin olin ihan kakara alle 20v. Ehkä aika ja muistot on kullanneet asioita. Järjellä ajateltuna olen valinnut oikein, olisiko siitä elämästä muka mitään tullut tuon toisen kanssa? Mutta jostain syystä viimeaikoina olen miettinyt tätä asiaa paljon.
Tai mitä jos heistä kumpikaan ei ollut/ole minulle se oikea? No en vaihtamaan kuitenkaan ala, ellei ihan ihmeitä tapahdu. Arki on tasaista ja hyvää ja tahdon olla avioliitossa, eikö sitä pidä tahtoa hyvinä ja huonoina aikoina. Ja voihan olla, että jos olisin valinnut aikoinaan toisin niin ihan samoja ajatuksia olisi nyt 15v myöhemmin, mutta toisinpäin. Kai se arki tulee suhteeseen kuin suhteeseen, ei kai se aina voi olla yhtä huumaa! Ehkä tarttis enemmän keskittyä parantamaan nykyistä suhdetta ja lakata kelamasta muita asioita...
