mista tietaa etta parisudetta ei kannata enaa jatkaa?

[yh]

Asumme tahoillamme yksin- ja yhteishuoltajina. Mies uskoo taman joskus johtavan yhdessa asumiseen,mina en tunnelukkoineni ja sitoutumiskammoineni naantyneena normaaliarkeen nytkin haluaisi koskaan tavata kuin pari kertaa kuukaudessa. Olemme tunteneet noin vuoden. Olen sanonut miehelle etta tarvitsen aikaa. En koe ettaa saan sita. Miesta en halua sitoa,koska han haluaa ihan toisenlaista arkea kuin mina. Mista tietaa,etta ei kannata enaa jatkaa?

 

[dechs]

Siitä, kun alkaa kysyä kysymyksiä mallia "Mistä tietää, että parisuhdetta ei kannata enää jatkaa?"

 

["sinkku"]

Pari kertaa kuussa tapaaminen vaikuttaa aika vähältä....tai asutteko kaukana toisistanne ?

 

[no jaa]

No ainakin ehkä olisi syytä olla rehellinen miehelle, että et todennäköisesti ja melko varmasti koskaan tule haluamaan yhdessä asumista.

Muutenhan tuo "kannattaminen" on aina suhteellista. Mikä nyt kenenkin mielestä on kannattavaa ja kannatettavaa...

 

[astrolabe]

jos miehesi ei ole samaa mieltä tapailutiheydestä niin se oli sitten siinä. jos toinen kaipaa avoliittoa ja toinen nähä kerran kuussa, on juopa turhan lavea?

 

["a p"]

Miehen mielesta ratkaisu on muuttaa yhteen. Minusta ei koskaan. Eika tasta asiasta voi jutella. Mies on jotenkin niskan paallla tassa tai ei halua uskoa minua.. Han tajuaa haluttomuuteni jotenkin provosoinniksi tai riidan haastamiseksi eika kasita yhtaan,etta oikeasti minusta tuntuu silta.

 

["a p"]

Alunperinkin mina halusin vain lapsivapaata yhdessaoloa,mika tarkoitti ja tarkoittaa tapailua harvoin. Tein sen myos selvaksi. Vuoden jalkeen tunne on vain vahviistunut. Arjen huolien ja haasteiden jakaminen paattyy aina siihen,etta mies dissaa tapani toimia ja ihmettelee,miten en saa hoidettua asioita paremmin,nopeammin ja leppoisammin. Han on nimennyt elamani survivaliksi,jota se toki onkin. Mulle olisi hyva jakaa joskus aikaa aikuisenkin kanssa survivalista erikseen,mutta mies ei siis suostu tahan.Ihme edes,etta haluaisi osaksi tata naannyttavaa arkea.

 

[fgdf]

Dechs ooksä jotain 15v? (vastauksesta päätellen)

 

["joo"]

No kuulostaa että sua on alkanut nyppiä tämä mies.

Kyllä varmasti löydät jonkun toisen jolle sopii tapailupanot silloin tällöin. Ei sun tarvitse ottaa tätä miestä vaikka hän siinä sitten itseään tyrkyttäisikin.

 

[nohh]

Etpä ainakaan lainkaan rakastuneelta kuulosta. Ja senhän se pitäisi olla suhteen pohja.

 

["a p"]

Mulla on mielettoman rankkoja parisuhdekokemuksia takana.En tieda,paasenko niista koskaan yli. En uskalla sitoutua kunnolla ja jokainen,natistikin ilmaistu negatiivinen asia meinaa syosta minut ihan raiteiltaan. Siksi haluan vain kevytta yhdessaoloa enka todellakaan mitaan muuta. Miehen mielesta vuosi aikaa on jo todellla paljon. Minulle se ei riita luottamuksen ja perusturvallisuuden rakentamiseen todellakaan.

 

[vvvv]

[QUOTE="a p";29334815]Alunperinkin mina halusin vain lapsivapaata yhdessaoloa,mika tarkoitti ja tarkoittaa tapailua harvoin. Tein sen myos selvaksi. Vuoden jalkeen tunne on vain vahviistunut. Arjen huolien ja haasteiden jakaminen paattyy aina siihen,etta mies dissaa tapani toimia ja ihmettelee,miten en saa hoidettua asioita paremmin,nopeammin ja leppoisammin. Han on nimennyt elamani survivaliksi,jota se toki onkin. Mulle olisi hyva jakaa joskus aikaa aikuisenkin kanssa survivalista erikseen,mutta mies ei siis suostu tahan.Ihme edes,etta haluaisi osaksi tata naannyttavaa arkea.[/QUOTE]
Käsität miehen vaan pakopaikaksi arjesta ja jonkinlaiseksi terapeutiksi ja mies haluaa ihan oikean suhteen kuten ihmiset yleensä haluavat. Ole itsellesi ja miehelle rehellinen ja lopeta suhde.

 

[no jaa]

[QUOTE="a p";29334844]Mulla on mielettoman rankkoja parisuhdekokemuksia takana.En tieda,paasenko niista koskaan yli. En uskalla sitoutua kunnolla ja jokainen,natistikin ilmaistu negatiivinen asia meinaa syosta minut ihan raiteiltaan. Siksi haluan vain kevytta yhdessaoloa enka todellakaan mitaan muuta. Miehen mielesta vuosi aikaa on jo todellla paljon. Minulle se ei riita luottamuksen ja perusturvallisuuden rakentamiseen todellakaan.[/QUOTE]

Kyllähän ilmeisesti on niin, että itsekin tiedät miehen toivovan ja tahtovan jotain mitä sinä et voi hänelle antaa. Ja siitä tulee suhteeseenkin kurja olo. Eikö olisi paras (myös miehen kannalta) laittaa hänet kiertoon ja etsimään jotakuta joka ottaisi hänet luokseen asumaan. Ja sinä vuorostasi voisit hengitellä taas rauhassa.

 

[HopeaToffee]

Ap:lle, joskus kannatta loikata suureen tuntemattomaan. Asiat voi kääntyä myös hyvin päin.

 

[no jaa]

Ap:lle, joskus kannatta loikata suureen tuntemattomaan. Asiat voi kääntyä myös hyvin päin.

Niinpä, siitä varmaan on kyse että joku muutos nykytilanteeseen pitäisi saada, mutta kumpikin ratkaisu on yhtä lailla se suuri tuntematon. Yhteenmuutto on yksi ja ero on toinen.

Minä kannatan tässä tapauksessa eroa, koska suhde ei kuulosta rakkaudelta.

 

["a p"]

Niin ja palata taas sapaloityneena rakentamaan elamaa alusta uudestaan. Mies ei halua nahda mua sellaisena kuin olen eika itseaankaan. Han ei halua myontaa etta on liian mukavuudenhaluinen uusperheelliseksi. Miksi emme voisi vain jatkaa nain.

 

[MIES!]

Ymmärrän kyllä miehen kannan asiaan, itsekkään en voisi loputtomiin olla tuollaisessa, anteeksi vaan, panosuhteessa ikinä menemättä eteenpäin.

Minusta tuntuu että mies saattaa tehdä omat johtopäätöksensä asioista ja lempata sut kokonaan pois. Itse ainakin tekisin jos vuoden jälkeenkään ei edetä yhtään pidemmälle kuin mitä eka treffeillä on menty.

 

[leijona-76]

En ihmettele jos mies lähtee kävelemään. Vuosi on pitkä aika ja jos toinen ei tippaakaan tule vastaan, kuka sitä jaksaa. Ei parisuhde oo sitä että toinen määrää miten harvoin tavataan eikä päästä toista tiettyä välimatkaa lähemmäs. Pitää toista vaan sellasena hetken hengähdyksenä. Etsi ap joku joka haluaa samaa ja anna miehen etsiä itelleen joku joka haluaa enemmän.

 

[Happygirl-91]

Voin niin samaistua sitoutumiskammoisen aapeen tunteisiin, sillä itse olin ennen TODELLA sitoutumista pelkäävä. Ahdistaa alkoi heti kun suhde tuntui etenevän ja oma aika ja tila vähenevän.

Elä stressaa, opit varmasti tasapainottelemaan oman ajan ja yhteisen ajan välillä! Niin opin minäkin ja nyt elän onnellisessa avoliitossa elämänmieheni kanssa.

 

[no jaa]

Ymmärrän kyllä miehen kannan asiaan, itsekkään en voisi loputtomiin olla tuollaisessa, anteeksi vaan, panosuhteessa ikinä menemättä eteenpäin.

Minusta tuntuu että mies saattaa tehdä omat johtopäätöksensä asioista ja lempata sut kokonaan pois. Itse ainakin tekisin jos vuoden jälkeenkään ei edetä yhtään pidemmälle kuin mitä eka treffeillä on menty.

Minäkin ymmärrän miestäkin, mutta ymmärrän kyllä myös aloittajaa. On elämäntilanteita ja sieluntiloja, joissa ei ole valmis "menemään eteenpäin". Ja ihmissuhde voi olla hyvä, rakas ja tärkeä, pitkäkin, asuen eri kattojen alla ja tapaillen, kumpikin omaa arkea elellen tahollaan. Oleellista kuitenkin on, että molemmat haluavat samaa, eli pysyä samassa tilanteessa.

Aloittajan asemassa ehkä kokisin miehen painostuksen ja ns. paremmin tietämisen jo loukkaavankin minua siinä määrin, että haluaisin lopettaa ehkä suhteen jo siitäkin syystä - toinen syy on tuo päämäärien ja tavoitteiden erilaisuus.

 

["a p"]

No sais lempatakin. Mieluummin niin kuin etta painostaa tai yrittaa muuttaa minua.Ps.Ekoilla eika viela monensillakaan treffeilla harrastettu seksia.

 

[leijona-76]

[QUOTE="a p";29335156]No sais lempatakin. Mieluummin niin kuin etta painostaa tai yrittaa muuttaa minua.Ps.Ekoilla eika viela monensillakaan treffeilla harrastettu seksia.[/QUOTE]

Etteköhän te molemmat yritä nyt muuttaa toisianne. Mies saada sua lähemmäs ja sä pysymään sen siinä missä sä haluat. Aivan eri tavoitteet.

 

[Happygirl-91]

Etteköhän te molemmat yritä nyt muuttaa toisianne. Mies saada sua lähemmäs ja sä pysymään sen siinä missä sä haluat. Aivan eri tavoitteet.

Eiköhän monissa suhteissa ole sama ongelma. Ihmiset tarvitsee niin yksilöllisesti sitä omaa elämää ja yksinoloa.

 

["a p"]

En mina yrita muuttaa miesta. Hyvaksyn ihan taysin sen,etta han haluaisi enemman,jonkun kanssa,tosin ihan kokonaan en sita ymmarra. Mies on vahvasti individualistinen ja kaipaa valilla todella paljon omaa tilaa. Siksi nykyjarjestely olisi ihan hyva hanen kaltaiselleen. Hanella on vain kaunis illuusio uusperhearjesta,jota han ei oikein osaa edes perustella. Mita lisa-arvoa elamaan tuo se,etta haastavat arjet sovittelee yhteen ja paineet,kiireet ja arjen ahdistukset syovat hyvat,kauniit tunteet?

 

[Vier]

Jos molemmat tyytyväisiä tuohon, mikä ongelma? Mulle sopis hyvin noin vaikkei lapsia, viihdyn yksin. Mutta jos toinen osapuoli ei ole tyytyväinen, silloin toki ongelma.