Mistä tiedät miten oma lapsi käyttäytyy kun et näe?

[tsautsua]

Usein palstalla juttuja, joissa haukutaan muiden lapsia ja heidän käyttäytymistä.

Oletko satavarma että oma lapsi käyttäytyy hienosti aina?

Mun lapsi ei ole käyttäytynyt, vaikka kotona on herkkä ja tottelee pienintäkin vihjettä.

Syynä tähän, että oma tapa puhua ihmisille on enimmäkseen konditionaalissa, voisitko, olisitko ystävällinen... siis en käske ketään, en määrää, en komennan. ehdotan, ohjeistan vihjaan.

Ja kun pieni lapsi on mennyt kaverille, siellä on äiti heti kovalla äänellä komentanut. Luulen että lapsi on mennyt aivan shokkiin, hämmentynyt, ja hänen alkukantainen reaktio on ollut uhmata ja pistää hanttiin ja jopa lällättää.

Samalla tavalla luulen, että lapsi joka saa kotona selvät määräuykset ja käskyt ja joskus jopa korotetulla äänellä, ei meillä usko samalla tavalla minun puhetta kuin omat lapset meillä.

Kulttuurieroja?

vai puhuvatko kaikki omilleen nätisti muille jotenkin toisin?

 

["a p"]

Siis lapseni on saanut kehuja neuvolasta, ammattikasvattajilta, opettajilta... ottaa toiset huomioon käyttäytyy kauniisti, ei etuile, rähise, on joustava, tekee kompromisseja. Jopa niin että jos lapsia on paljon ja kaikilla kiire, hän on aina viimeisenä, antaa suosiolla kiireisten mennä ja tulee esim. koulusta melkein aina viimeisenä.

Mutta lapsen kaverin äiti sanoo ettää on lällätellyt ja uhmannut häntä alle kouluikäisenä. En epäile että valehtelee, vaan kuvittelen tilanteen mennen jotenkin noin. Lapsen kaverin äiti on heti komentanut ja kovalla äänellä. Lapsi on joutunut todella hämmennyksiin.

 

[lucifer]

itse uskon täysin että omat lapseni eivät todellakaan ole niitä kilteimpiä hoidossa, ja kun inisevät että joku on tehyt sitä ja sitä hänelle kysyn aina ensimmäisenä mitä itse teit ennen sitä? ja yleensä syyllinen on muksu itse saamaansa huonoon kohteluun kaveriltaan.

lapset pidetään kurissa kotona, kylässä ja missä liikutaan ja heidän kanssaan todellakin käydään ihan missä tarvitsee käydä. ja pidän kurissa naapurinkin muksut ja kavereiden muksut säälittä jos tilanne sen vaatii. kuri löytyy kaikille tasapuolisesti jos minun kanssani ovat saman katon alla.

 

["mie"]

Mulla itselläni on niin tempperamenttisia lapsia, että kuulosta uskomattomalta, että jonkun lapsi tekee kaikki, mitä vanhempi pyytä, vihailee Ja vielä oudommalta kuulostaa, että uhmailee sitten vieraammille ihmisille?? Eikös yleensä se uhma kohdistuu noihin tuttuihin, joita lapsi kokee tarpeeksi turvalliseksi, että uskaltaa uhmata.?

Jep, kyllä munkin lapset tekevät pyynnöstäni, mutta eivät aina. Välillä saan myös komennellakin, kovankin ääneen. Huutama ei nyt usemmiten tarvitse ruveta, välillä kyllä sorrun siihenkin. Mutta kuitenkin, saan lapseni hallintaan tilanteessa kun tilanteessa, vaikka kuinka uhmaisi.

Omat lapseni ovat yleensä vieraassa paikassa (esim. kavereilla) vieraskoreita, eivätkä vieraampia ihmisiä yleensä uhmailee. Mutta tiedän, että esikoinen on käyttäytynyt eskarissa todella rumasti, lällätellytkin (sitä ihoan itsekin). Tälläisissä tapauksissa toivon aina, että saisin asian tietooni, jotta tiedän mitä lapseni on tehnyt ja jotta voisin sitä hänen kanssa käydä läpi. Jos oma 6v olisi ollut siinä yhden ketjun aidalla lällättämässä, niin olisini ehdottomasti toivonut, että ketjun ap olisi taluttanut lapseni kotiin ja kertonut, mitä tapahtui

Jos meillä on lasten kavereita, niin puhun heille samalla tavalla kun omillenikin. en kyllä heitä ehkä niin herkästi komentele, mutta pidän kyllä huoleen, että tottelevat.

 

[Anatolia]

En voi tietää mistään, miten oma lapsi käyttäytyy kun en näe.

Tosin koulun, päiväkodin, naapureiden ja lasten kavereiden vanhempien palautteesta voi jotain päätellä.

Mä "komennan" omia ja vieraita ensin puheäänellä, kauniisti. Jos sana ei kuulu,niin komennan tiukempaan sävyyn.

Meillä lapset on yleensä muualla oikein nätisti, kotona niitä joutuu komentamaan enemmän. Vieraskoreus on aika yleinen piirre lapsissa - jotkut tosin on ihan kiltisti omien vanhempiensa kanssa, ja muualla tosi hankalia, ja sitä mä en siedä: kun vieras tenava nillittää vastaan, vänkää, yms.

 

[halipupu harmaana]

Mun pojat käyttäytyy kodin ulkopuolella ilman vanhempia yleensä aika kiltisti, paitsi tutun aukuisen seurassa kuten mummin kanssa meno voi riehaantua. Pk:sta ainkin tulee kiitosta ruokailusta ja siivomisesta yms. ja kotona ne hommat menee välillä överiksi tai eivät toimi kuten siivoaminen esim. Mutta mieluummin näin päin, kotona voi riehua ja mellastaa ja saa olla oma itsensä, niin jaksaa sitten ihmisten ilmoilla olla kunnolla, ainakin usein miten.

 

[Criminal Mind]

No yleensä kysyn lapsilta ja periaate on että luotan heidän sanaan koska olen opettanut heidät olemaan valehtelematta. Jos annan heille sellaisen opin että luotan sanaan ja että voivat kertoa töllön töistäänkin ilman että hirmustun niin eikös se ole paras kaikkien kannalta
Tänään juuri uusi naapurin pappa valitti että pojat olisi työntäneet grilliin jotain roskia (pihalta keppejä ym) ja luotan kyllä omiin ja kaverin lapsiin kun kertoivat että eivät tehneet. Epäilen enemmän naapurin mummoa joka eilen tuota pihaa kuopsutti...

 

[kielletty]

En tiedäkään, muuten kuin mitä päiväkodista / muulta hoitajalta kuulee. Yleisesti ottaen on kuulemma hyvin käyttäytyviä, reiluja, vilkkaita muksuja, jos kuulemaani on uskominen. Mutta juuri tästä syystä pyrin itse olemaan paljon lähellä nyt kun lapset on pieniä. Myöhemmin jos käyttäytyvät huonosti, en voi oletusarvoisesti syyttää ketään muuta kuin itseäni.

Tosin olen huomannut pojassani (4v), että on yksi aikuinen josta ei laisinkaan pidä. Ehkä siksi, että ottaa kontaktia kyläillessäänkin lapseen vain ja ainoastaan komentaakseen/nuhdellakseen/ojentaakseen. Sellaisella jännällä äänensävyllä, ja poika on alunpitäenkin tosi varpaillaan kuullessaan että ko ihminen tulee kylään. Vaikkei yleensä, niin lähes järjestään vetää lopulta kunnon huutoraivarit. Tosi omituista :/ En oikein tiedä miten noissa tilanteissa pitäisi toimia toisin.

 

[Nalkuttava Talonmies]

Joo, en usko että meidän lapsi tottelisi sinua. Ainakaan jos et määrätietoisesti ja vakuuttavasti puhuisi. Hän ei tottele jos sanoo sinnepäin eikä keskity asiaan eli puolihuolimaton "voisitko viedä roskat" on kysymys, johon voi vastata kyllä tai ei. Miten voi oikeastaan käskeä ilman että käskee? Siis tuohonhan kysymykseen on ihan ok vastata kielteisestikin.

Ja ei, en voi tietää miten lapsi käyttäytyy kun en ole näkemässä. Tiedän että hän ei ole enkeli ja päällisin puolin ymmärrän hänet kilttinä, mutta kujeilevana lapsena. Pelleilee varmasti vähintään kerran päivässä hoitopaikassa, kyseenalaistaa, mutta tottelee lopulta.

 

[Blue]

Mä TIEDÄN että mun lapsille ei tulisi mieleenkään tintata vieraille ihmisille. Eikä vähiten sen takia että tietävät palautetta tulevan multa jos kuulen että ovat juntanneet aikuisille. Ja palautteesta päätellen näin ollaan menty.

Meillä lähtökohta on se että aikuisia kunnioitetaan ja kuunnellaan, paitsi jos aikuinen antaa aihetta tehdä toisin. Silloinkaan ei avata suuta ilkeästi aikuiselle vaan poistutaan tilanteesta ja tullaan varmistamaan asia vanhemmalta tai muulta sillä hetkellä vastuussa olevalta aikuiselta.

 

["vieras"]

Mä tiedän palautteen perusteella, että mulla on kaksi lasta, jotka käyttäytyvät todella hienosti.

Jos käyttäytymisen kanssa on ongelmia, niin ne ongelmat kyllä tulee täällä kotona. Kotona kiukutellaan, tapellaan keskenään ja tehdään joskus typeryyksiä. Kylässä ja, koulussa (ja aikanaan tarhassa) ovat oikeita mallilapsia.