Mistä te ihmiset riitelette parisuhteessa?

["vieras"]

Meillä riidellään välillä tulisestikin,milloin mistäkin Ei yleensä ihan pikkuasioista jakseta alkaa vääntämään,mutta ollaan molemmat sen verran tulisieluja että sit roihahtaa kunnolla jos on roihutakseen. Mut elämä on,ja rakastetaan toisiamme kaikesta huolimatta niin lujaa että sattuu <3 Riippuu varmaan paljon ihmisten temperamenteistakin.

 

["joo"]

siis en olisi uskonut että kotityöt väsyttävät ihmisen.

 

[Hip-pi]

Ainoita aiheitamme: kultainen anoppini. Terveisiä vain!

 

["vieras"]

Meillä riidellään, välillä oikeen kuuluvasti. Molemmat ollaan hyvin tempperamenttisia ja omapäisiä, tuleehan sitä pienemmästäkin asiasta sitten riideltyä kuuluvasti....

Suosikki riidanaiheita on
1. raha
2. kotityöt

Kun saadaan lapsia niin eiköhän numero kolmonen ole siinä...

Mun mielestä on myös vähän outoa jos ollaan vuosia yhdessä ja ei ikinä riidellä... myötäillään vaan ja keskustellaan kuin nunnat konsanaan. Tai jos toinen vaan hymyilee kun itse on kiukkunen, se on vähän jo toisen tunteiden vähättelyä-

 

["utelias"]

Edelleen komppaan WcAnkkaa, sinä osaat hyvin sanoa sen mitä mä en osaa muotoilla.

Siis tokihan me ollaan kaksi eri ihmistä joilla joskus voi jopa olla mielipiteitäkin. Mutta taidamme olla perusluoteelta melkoisen laiskoja, suvaitsevaisia ja ei niin voimakasmielipiteisiä? Ja ilmeisesti todella monista asioista ajatellaan samalla lailla?

Sitäpaitsi miksi asioista pitäisi riidellä tai väitellä. Voihan kumpikin kertoa oman mielipiteensä, mutta miksi toisen mielipidettä pitäisi yrittää muuttaa tai vähätellä? Siis riidellä?

Tuosta, että toinen hymyilee kun toinen kiukkuinen. Silloin kyllä tuntee toisen aikas hyvin jos tietää milloin voi hymyillä (se toisen kiukunaihe on aikas naurettava). Tilan antaminen toiselle on minusta hyvä tapa silloin kun toista jokin enempi harmittaa.

Minä koen, että elämämme näin on hyvin. Olisi raskasta jos kotona pitäisi ressata arkiasioista, työelämästä riittää verenpainetta ihan riittämiin.

 

["Maris"]

Meillä "riideltiin" aikaisemmin rahasta, tai sen puute kiristi hermoja. Nykyisin sitä on riittävästi, joten siitä ei enää tarvitse.

Nykyisin sanomista tulee kotitöistä (lähinnä siitä, että olen epäsiisti) ja lasten kasvatuksesta. Siinä sitä onkin sitten jauhamista. Meillä on monessa kohtaa erilaiset näkemykset ja ne tuottaa aika paljon päänvaivaa..

 

[...]

[QUOTE="utelias";22934428]

Sitäpaitsi miksi asioista pitäisi riidellä tai väitellä. Voihan kumpikin kertoa oman mielipiteensä, mutta miksi toisen mielipidettä pitäisi yrittää muuttaa tai vähätellä? Siis riidellä?
n.[/QUOTE]

Tätä juuri en ymmärrä. Eikö teille mikään asia ole niin tärkeä tai ettekö suhtaudu mihinkään niin intohimoisesti, että yksinkertaisesti mahdotonta ymmärtää, miten toinen ei voi sitä tajuta ja haluatte toisen ymmärtävän kantanne.
Siis en tarkoita, että joka asiasta pitäisi riidellä, mutta mielestäni asioista väittely on enemmän kun suotavaa. Väitellessä asiaa tule itsekin pohdittua tarkemmin ja uusista näkökulmista, asiaan tulee uusia näkökulmia ja oikein intensiivisen väittelyn jälkeen molempien mielipiteet ovat saattaneet muuttua joksikin ihan muuksi plus että väittelyn sivutuotteena on syntynyt monia muita ajatuksia.

 

["Noh"]

Noh. Mulla on pari suhdetta takana joissa en riitaantunut mistään. Jos meillä ärsyyntymisestä tuhahdettiin, mulle se oli hyvin ahdistavaa koska olisin halunnu edes joskus puida edes jonkun asian enkä olla puhumatta siitä ja teeskennellä kuin ei mitään olis tapahtunutkaan. Nää kumpikin suhde sit kaatu juuri siksi koska ei osattu puhua asioista. Kun ei osattu riidellä, ei osattu muutoinkaan puhua melkeen mistään, siltä siis tuntu.
Nykyisessä suhteessa oon vasta oppinu tän riitelyn, oon huomannu että joskus tällein myhäilty ja tuhahdettu asia on helppo purkaa pienen riidan muodossa pois ja samalla tulee puhuttua tunteita näistä asioista kummankin osalta. Tuntuu siltä että mikään ei jää painamaan mieltä. Tuntuu siltä että ensi kertaa voin jakaa jonkun ihmisen kanssa aivan kaiken, ilot, surut, väittelyt ja riitelyt. Riitely puhdistaa meillä ilmaa tosi paljon. Täytyy kuitenki muistaa että sillon se ei oo enää normaalia jos se on jatkuvaa ja että se ois sellasta pikkuasioista kinaamista kokoajan.
Meillä ei myöskään huutaminen ja esineiden heittely kuulu kuvioihin. Joskus saatan itkeä pari kyyneltä ja mikä onkaan ihanampaa kun sovinnon jälkeen painautua miehen syliin. Ja entäs sovintoseksi?
Että näin.

 

[Leukistinen aksolotli]

Tätä juuri en ymmärrä. Eikö teille mikään asia ole niin tärkeä tai ettekö suhtaudu mihinkään niin intohimoisesti, että yksinkertaisesti mahdotonta ymmärtää, miten toinen ei voi sitä tajuta ja haluatte toisen ymmärtävän kantanne.
Siis en tarkoita, että joka asiasta pitäisi riidellä, mutta mielestäni asioista väittely on enemmän kun suotavaa. Väitellessä asiaa tule itsekin pohdittua tarkemmin ja uusista näkökulmista, asiaan tulee uusia näkökulmia ja oikein intensiivisen väittelyn jälkeen molempien mielipiteet ovat saattaneet muuttua joksikin ihan muuksi plus että väittelyn sivutuotteena on syntynyt monia muita ajatuksia.

Mä en kans tajua ihmisiä, joille asiat niin yhdentekeviä, että todetaan vaan, no, olen eri mieltä, tai: ihan sama. Mahtaa olla tasasta.

 

["utelias"]

Ilmeisesti raha, kotityöt, lähisuku, alkoholi, yksityismenot ovat ne suurimmat aiheet. Ehkä joillain uskontokin? Mutta jaksaako joku tosiaan riidellä politiikasta? Keskustella varmaan voi, mutta ihan riidellä? Riitelyyn minä liittäisin vihamielisyyttä toisen mielipiteeseen; ystävällinen väittely jostain asiasta kai ennemmin menee keskustelun kuin riitelyn piikkiin?

Olen siis onnekas. Rahankäyttö ei meillä ole ongelma. Kotityöt hoituvat yhteistuumin, lähisukujen kanssa ei ongelmia, alkoholia ei käytetä, uskovaisia ei olla. Harrastusasiat on helposti soviteltavissa (perhe on näissä menoissa aina etusijalla tarvittaessa).

Lastenkasvatus on sujunut omalla painollaan. Koen, että yhdessä olemme opetelleet eloa lasten kanssa nämä vuodet, tarvittaessa jutellaan miten pitäisi milloinkin toimia lasten kanssa. En ymmärrä miten näistäkään riitaa saa aikaiseksi? Yhdessähän sitä pähkäillään miten "selvitään" lasten kanssa eri vaiheista ja kumpikaan ei jätä toistaan koskaan pulaan fyysisesti tai henkisesti.

 

["Ahaa"]

Kirjotit että toiselle pitää antaa tilaa kun huomaa että sen mieltä painaa joku. Musta toi olis aivan hirveätä että kumppani ois mua kohtaan noin välinpitämätön.
Myös konfliktit arjessa on toisen välittämistä. Ei se, että kaikki on niin kamalan seesteistä ettei jakseta edes väitellä..koska toisen mielipidettä ei ole tarvetta yrittää muuttaa. Ei meilläkään väittelystä ole siitä kyse että yritetään aivopestä toisemme. Monesti sanon väittelyn päätteeksi "minä olen sitä mieltä ja sinä olet tuota mieltä..ja kummatkin ollaan vielä kaikenlisäks varmaan väärässä" yleensä toi kommentti alkaa naurattaa meittä ja tilanne rauhottuu.
Musta taas olis ihan kamalaa jos työelämä tuottais niin paljon stressiä ja verenpaineen kohoamista että katottas aiheelliseks olla suvaitsevaisen seesteisen tyyniä kotona ja vain "tuhahtaa" kun ärsyttää
En mäkään sitä sano et mikään jumalaton huutaminen, perheväkivalta tai tavaroiden hajottaminen olis mitään hienoo, mut kyllä mun mielestä riitely ja väittely on normaalimpaa kun tuollainen harmooninen meininki.

 

["utelias"]

Mä en kans tajua ihmisiä, joille asiat niin yhdentekeviä, että todetaan vaan, no, olen eri mieltä, tai: ihan sama. Mahtaa olla tasasta.

Olemme miehen kanssa ihan yhtä mieltä siinä, että me olemme tylsiä Emme ole näinä vuosina kertakaikkiaan keksineet mistä olisimme niin erimieltä, että siitä saisi riitaa aikaiseksi?

Se, että ei riidellä ei toki sitä tarkoita, ettei asioista puhuta. Tottakait kaikesta tärkeästä puhutaan. Mutta ehkä meille niitä tärkeitä juttuja on sitten vain vähemmän kuin teillä tempperamenttisilla ihmisillä?

 

["anne"]

Ihana kuulla että on muitakin riitelemättömiä pariskuntia. Me ollaan oltu yhdessä 12 vuotta riitelemättä. Ja olen joskus todellakin miettinyt että onko tää normaalia. Mut hyvä meidän on olla ja onnellisia koetaan kumpainenkin olevamme. Niin, lapsiakin on ja taloakin on rakennettu, sovussa.

 

[tike]

Mies on jääräpäisin ihminen, jonka olen koskaan tavannut....mahdottoman hyvä möksähtelemään myöskin, ja tempperamenttia löytyy minunkin edestä.

Yleensä katson haavi auki, että täh?????

Joten ne riidanaiheet nyt on sitten äärilaidasta toiseen....väärään aikaan tilattu pikaruoka, huonosti kiinni menevä termosupullon korkki ja mitälie.

Mutta mistään OIKEASTA asiasta ei riidellä, siis kotitöistä tai rahasta esim.

Ja tuokin riitely on sitä, että hellu saa hepulin ja minä tosiaan katson ja kummastelen, muljauttelen silmiäni ja soitan ystvälleni kriisipuhelun

 

["utelias"]

En mä sano, että meillä on aina harmoonista. Mutta sitä omaa kiukkua ties mistä ei tarvinne purkaa riidaksi toisen kanssa ehdoin tahdoin?

Tuo tilan antaminen silloin kun toinen on kiukkuinen, on mielestäni paljon fiksumpaa kuin väkisin alkaa toiselta tivaamaan asioita. Niistä puhtuaan (jos ne ovat sellaisia että on tarvetta puhua) sitten kun toinen on rauhoittunut ja haluaa puhua. Minä en ainakaan edes osaisi kiukkuisena / väsyneenä puhua; sen verran hidas taidan olla, että vasta rauhoituttua sitä yleensä vasta pystyy miettimään mistä kiukustuikaan. Ja yleensä huomaa sen olleen ihan jonninjoutavaa.

 

["flikka"]

Mä en kans tajua ihmisiä, joille asiat niin yhdentekeviä, että todetaan vaan, no, olen eri mieltä, tai: ihan sama. Mahtaa olla tasasta.

Mä oon aivan äärimmäisen temperamenttinen, miehellä myös vahvat mielipiteet. Meillä menee usein keskustelu kovaääniseksi, mutta koska ollaan molemmat hyvin samankaltaisia, fiksuja ja ajattelevia, ollaan harvoin asioista eri mieltä. Mulla on paljon asioita, joista ajattelen kiihkeästi, samoin miehellä. Ne sattuu olemaan joskus samoja asioita, ajatellaan samalla tavalla. Jos toisella on kiihkeä mielipide jostain, ei se tarkoita että toisella olisi automaattisesti kiihkeä mielipide vastaan.
Pienemmissä asioissa meillä on tietysti joitain näkemyseroja, mutta ei niistä riitaa saa aikaiseksi. Keskustelu on aina hedelmällistä ja pyritään pyörittämään asioita monelta kantilta, monen sellaisenkin asian pohjalta mitä toinen ei ehkä ole tullut ajatelleeksi. Kaikki meidän ongelmat on setvitty ilman mökötystä ja kiljumista, vaikka välillä saattais hermostuakin ja "valittaa" jostain.

Siltikään me ei riidellä.
Ja siltikin meidän seksielämä on intohimoista ja elämä mielenkiintoista. Valitan, jos et ymmärrä.

 

[meillä]

riidellään, intohimoisesti Ja siksi kaikki toimii ja ollaan yhä yhtä rakastuneita kuin 15v sitten!

 

["Koi"]

Lasten kasvatuksesta riidellään ainakin ja eläinten komentamisesta ja kohtelusta. Jonkin verran siivoomisesta, mutta se on aika vähäistä. Seksin puutteesta on nipottamista. Toinen puolisko on myös aikamoinen hamsteri ja tavaran haalija, kun taas toinen enemmänkin askeettinen, eli hamstraamisesta ja turhan krääsän hommaamisesta nipotellaan välillä. Näemmä aika perussettiä

 

[jljljl]

me oltu yhdessä 10v. välillä kausia, ettei riidellä yhtään, välillä kausia jolloin saadaan kinaa vähän joka asiasta.
ollaan molemmat aika rauhallisia tapauksia ja viihdytään toistemme seurassa todella paljon, silti vain joskus tulee erimielisyyttä joissakin asioissa, milloin se on siivous,milloin lastenkasvatus yms.

 

["vieras"]

En ymmärrä ollenkaan käsitystä, että jos ei riidellä ei myöskään puhuta mistään. Kyllä me ainakin puhutaan ihan kaikesta. Harvemmin kyllä nykyään riidellään, nuorempana tuli riideltyä enemmänkin. Lähinnä mä jaksoin valittaa joka asiasta. Nyt on lapset isompia, talo sellainen kun haluttiin ja aikaa toisillemme enemmän. Mitäs valituksen ja riidan aiheita tässä enää olisi?

 

["vieras"]

Arkisista asioista. Yleensä sitä riidellään kun ollaan uupuneita ja asiat ei rulaa. Ihan turhasta oikeastaan.

 

["vieras"]

Meilläkään ei huutamalla riidellä. Sellaista kinaa enemmänkin ja väittelyä.
Meidän riitelyn aiheet on:
- lastenkasvatus
-mustasukkaisia kun ollaan molemmat niin sellaisesta tulee sit joskus riitaa.

 

["JooJoo"]

Kukaan tuskin on väittänytkään et riitelevien ihmisten seksielämä on mahtavampaa tai elämä mielenkiintosempaa.
Kummallista että kotona ette riitele mutta netissä luette viestejä rivien välistä ja loikkaatte pahalle puolustuskannalle asiasta jossa ei ole oikeaa tai väärää tapaa toimia

 

[Wc Ankka]

Mä en kans tajua ihmisiä, joille asiat niin yhdentekeviä, että todetaan vaan, no, olen eri mieltä, tai: ihan sama. Mahtaa olla tasasta.

Välimuotojakin varmaan on olemassa siellä riitelyn ja toisen mielipiteiden vähättelyn välillä? En muista kummankaan kertaakaan ottaneen toisen mielipiteisiin kantaa "ihan sama". Eikä ole koskaan tullut myöskään tarvetta puolustaa omia näkemyksiään kiihkon vallassa että "saa toisen ymmärtämään kantansa" vaimitensenytmeni...ja kuitenkin meillä näitä mielipidekeskusteluita on siinä kuin muillakin, mutta ei niistä riidellä. Ja siksi tähänkin aiheeseen voisi todeta; kukin tavallaan. Musta on ihanaa, kun voi luottaa siihen että vaikka mielipiteet törmäisivätkin, toinen ei teilaa mun kantaani vaan kunnioittaa sitä joka tapauksessa. Ja puolitien taktiikka toimii todellakin erinomaisesti silloin kun on kyse tilanteista joissa niitä yhteentörmäyksiä tulisi ihan käytännön asioissa.

Heitin tuossa miehelle, että pitäisikö meidän alkaa riitelemään että voidaan harrastaa sovintoseksiä. Se katsoi mua pitkään ensin, ja sitten se, hmmm, KATSOI mua. Ja todettiin ettei tarvi riidellä edelleenkään

Me nyt ollaan tämmösiä. Ja on pareja jotka ovat toisenlaisia. Eihän siinä mitään.

 

[Leukistinen aksolotli]

Välimuotojakin varmaan on olemassa siellä riitelyn ja toisen mielipiteiden vähättelyn välillä? En muista kummankaan kertaakaan ottaneen toisen mielipiteisiin kantaa "ihan sama". Eikä ole koskaan tullut myöskään tarvetta puolustaa omia näkemyksiään kiihkon vallassa että "saa toisen ymmärtämään kantansa" vaimitensenytmeni...ja kuitenkin meillä näitä mielipidekeskusteluita on siinä kuin muillakin, mutta ei niistä riidellä. Ja siksi tähänkin aiheeseen voisi todeta; kukin tavallaan. Musta on ihanaa, kun voi luottaa siihen että vaikka mielipiteet törmäisivätkin, toinen ei teilaa mun kantaani vaan kunnioittaa sitä joka tapauksessa. Ja puolitien taktiikka toimii todellakin erinomaisesti silloin kun on kyse tilanteista joissa niitä yhteentörmäyksiä tulisi ihan käytännön asioissa.

Heitin tuossa miehelle, että pitäisikö meidän alkaa riitelemään että voidaan harrastaa sovintoseksiä. Se katsoi mua pitkään ensin, ja sitten se, hmmm, KATSOI mua. Ja todettiin ettei tarvi riidellä edelleenkään

Me nyt ollaan tämmösiä. Ja on pareja jotka ovat toisenlaisia. Eihän siinä mitään.

Joo, kaikki on erilaisia. Se on hyvä, jos ei ole riitoja, varsinkin, jos niitä ei ihan aidosti ole. Mä kai tarkoitin sellaista, että kun en itse taas ole niin sopuisa, niin en ymmärrä, eikä se sopis mulle. Ja sit tarkoitin sitä, että joillain ihan oikeesti riitoja ei tuu siksi, että toinen aina vetäytyy, vaikka olisikin jotain mieltä, jotta sopu säilyisi. Se mun mielestä ei ole tervettä. Pääasia vaan että saa olla, kuka on, eikä tartte salata tai luopua omista periaatteista.