Mistä te ihmiset riitelette parisuhteessa?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja "utelias"
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Heitin tuossa miehelle, että pitäisikö meidän alkaa riitelemään että voidaan harrastaa sovintoseksiä. Se katsoi mua pitkään ensin, ja sitten se, hmmm, KATSOI mua. Ja todettiin ettei tarvi riidellä edelleenkään :D

Me nyt ollaan tämmösiä. Ja on pareja jotka ovat toisenlaisia. Eihän siinä mitään.[/QUOTE]

Heh, voi kun meidän on ihan pakko riidellä että seksielämä luistais yhtään. Meidän edelleenkin on pakko ihan seksin takia riidellä. Kun ehdotin että ollaan riitelemättä, josko mies vois vaan KATSOA mua, niin tajusin et meidän on edelleen riideltävä :D

Me nyt ollaan tämmösiä.
 
Ihmiset on erilaisia. Jotkut vaan kokee asiat voimakkaammin ja toisilla on sit semmosta tasasempaa. Mä en varmaan ite pystyis elämään semmosen ihmisen kanssa joka ois aina niinkun haaleessa vedessä,mutta en myöskään usko että se ihminen kestäis muakaan sen enempää =) Joskus perinpohjainen riitely puhdistaa ilman,ihan kuin ukkonen pitkän painostavan helteen jälkeen. Jotkut asiat vaatii sen tunnepitosemman käsittelyn,jotkut voi sivuuttaa sanomalla että "suattaapi tuo olla tai suattaapi tuo olla olemattakii".
 
Täytynee sanoa, että en liitä riitelyä mitenkään seksuaalisuuteen. En innostu vihaisena, ei meistä kumpikaan innostu. Ei me tarvita riitelyä, sitä vaan tapahtuu, johtuen meidän luonteista.
 
meillä kyllä on miehen kanssa joitakin tosi selviä mielipide-eroja, mutta ollaan voitu näistä asioista jutella ilman riitaakin. Minä varsinkin oon mielipiteissäni hyvinkin kärkäs, mutta ollaan kumpikin hyvin rauhaarakastavia

Entisessä suhteessa kyllä riideltiin ja se oli kaikilla tavoin kamalaa. Nykyistä miestäni en edes osaa kuvitella riitelemässä. Intohimoa hänestä muuten kyllä löytyy.
 
Meillä riidellään jokaisena vapaa-aamuna lähes. Mies tykkää lojua sängyssä ja minä tykkään paukata heti ylös ja kahvinkeittoon. Ja jumalaut kun mulla palaa käpy kun mies ei nouse ylös. Sanois edes että mä nukun vielä mutta kun vastaa vaan et joo...ja jatkaa.
Mut ei muuten niin kovasti nujakoida.
 
Meillä riidellään jokaisena vapaa-aamuna lähes. Mies tykkää lojua sängyssä ja minä tykkään paukata heti ylös ja kahvinkeittoon. Ja jumalaut kun mulla palaa käpy kun mies ei nouse ylös. Sanois edes että mä nukun vielä mutta kun vastaa vaan et joo...ja jatkaa.
Mut ei muuten niin kovasti nujakoida.

No etkö oo jo oppinu että se ei nouse? :D Tartteeko siitä joka kerta erikseen suuttua?
 
Välimuotojakin varmaan on olemassa siellä riitelyn ja toisen mielipiteiden vähättelyn välillä? En muista kummankaan kertaakaan ottaneen toisen mielipiteisiin kantaa "ihan sama". Eikä ole koskaan tullut myöskään tarvetta puolustaa omia näkemyksiään kiihkon vallassa että "saa toisen ymmärtämään kantansa" vaimitensenytmeni...ja kuitenkin meillä näitä mielipidekeskusteluita on siinä kuin muillakin, mutta ei niistä riidellä. Ja siksi tähänkin aiheeseen voisi todeta; kukin tavallaan. Musta on ihanaa, kun voi luottaa siihen että vaikka mielipiteet törmäisivätkin, toinen ei teilaa mun kantaani vaan kunnioittaa sitä joka tapauksessa. Ja puolitien taktiikka toimii todellakin erinomaisesti silloin kun on kyse tilanteista joissa niitä yhteentörmäyksiä tulisi ihan käytännön asioissa.

Heitin tuossa miehelle, että pitäisikö meidän alkaa riitelemään että voidaan harrastaa sovintoseksiä. Se katsoi mua pitkään ensin, ja sitten se, hmmm, KATSOI mua. Ja todettiin ettei tarvi riidellä edelleenkään :D

Me nyt ollaan tämmösiä. Ja on pareja jotka ovat toisenlaisia. Eihän siinä mitään.


Kiitos, jälleen allekirjoitan kirjoituksesi täysin. Sinä osaat muotoilla asian hyvin tekstiksi; multa loppuu kirjoitustaito paljon aiemmin!
 
Joo, kaikki on erilaisia. Se on hyvä, jos ei ole riitoja, varsinkin, jos niitä ei ihan aidosti ole. Mä kai tarkoitin sellaista, että kun en itse taas ole niin sopuisa, niin en ymmärrä, eikä se sopis mulle. Ja sit tarkoitin sitä, että joillain ihan oikeesti riitoja ei tuu siksi, että toinen aina vetäytyy, vaikka olisikin jotain mieltä, jotta sopu säilyisi. Se mun mielestä ei ole tervettä. Pääasia vaan että saa olla, kuka on, eikä tartte salata tai luopua omista periaatteista.


Sinulta sujuu myöskin tuon tekstin tuottaminen. Meidän suhteessa nimenomaan saa molemmat esittää mielipiteensä aivan vapaasti eikä toisen reaktiota tarvitse pelätä tai jännittää. Saati salata mielipidettään tai luopua periaatteistaan. Minä koen sen täydellisenä vapautena?
 
[QUOTE="utelias";22935955]Sinulta sujuu myöskin tuon tekstin tuottaminen. Meidän suhteessa nimenomaan saa molemmat esittää mielipiteensä aivan vapaasti eikä toisen reaktiota tarvitse pelätä tai jännittää. Saati salata mielipidettään tai luopua periaatteistaan. Minä koen sen täydellisenä vapautena?[/QUOTE]

Se onkin hyvä juuri silloin.
 
[QUOTE="vieras";22935401]No etkö oo jo oppinu että se ei nouse? :D Tartteeko siitä joka kerta erikseen suuttua?[/QUOTE]

Oppinut olen, mutta kun se aina joskus yllättää ja nouseekin niin sitä sitten palaa aina takaisin alkupisteeseen.
Ja se loikoilu vaan saa suonet ratkeilemaan ja kynnet halkeilemaan. :D
 
[QUOTE="utelias";22934428]Edelleen komppaan WcAnkkaa, sinä osaat hyvin sanoa sen mitä mä en osaa muotoilla.

Siis tokihan me ollaan kaksi eri ihmistä joilla joskus voi jopa olla mielipiteitäkin. Mutta taidamme olla perusluoteelta melkoisen laiskoja, suvaitsevaisia ja ei niin voimakasmielipiteisiä? Ja ilmeisesti todella monista asioista ajatellaan samalla lailla?

Sitäpaitsi miksi asioista pitäisi riidellä tai väitellä. Voihan kumpikin kertoa oman mielipiteensä, mutta miksi toisen mielipidettä pitäisi yrittää muuttaa tai vähätellä? Siis riidellä?

Tuosta, että toinen hymyilee kun toinen kiukkuinen. Silloin kyllä tuntee toisen aikas hyvin jos tietää milloin voi hymyillä (se toisen kiukunaihe on aikas naurettava). Tilan antaminen toiselle on minusta hyvä tapa silloin kun toista jokin enempi harmittaa.

Minä koen, että elämämme näin on hyvin. Olisi raskasta jos kotona pitäisi ressata arkiasioista, työelämästä riittää verenpainetta ihan riittämiin.[/QUOTE]

Just joo ja teillä ei riidellä, heh. Elvistelet täällä, kun olet joko saanut tarpeeksi tai sitten unohdat kepeästi viimeiset pikkukiukkusenne *viaton hymy* (kuten sinullakin :D ).
 
Mieheni eli exänsä kanssa vuosikaudet ilman riitoja, sanoi että suhde oli valju ja kamala, ei vain osannut lähteä kun ei mitään ns.kunnon syytä. Ei tapeltu, ei vahvoja tunteita ja elämä kaiken kaikkiaan tylsää,negatiiviset asiat peitettiin kun piti olla vain sitä pumpulihöttä, mies oli huojentunut kun vihdoin pääsi eroon suhteesta.
Sitten löysikin minut, jolla räiskyy, kuohuu, pussataan, rakastetaan ja hetkellisesti jopa vihataan (ei oikeasti),olen hyvin intohimoinen ihminen ja nopeatempoinen ihminen, mies joutui opetteleen näyttämään oikeesti myös negatiivia tunteita ja sanoi että on mielettömän puhdistavaa välillä riidellä, ei kai elämä ole ollenkaan enää tylsää vaan jokapäiväistä seikkailua ;D ja emme siis tietenkään joka päivä riitele :)
 
Tiedän pariskuntia, joissa toinen puoliso vakuuttaa, että meillä ei riidellä. Pariskuntien toiminnan perusteella voi kuitenkin havaita, että toinen alistaa toista ja toinen alistuu. Eräästäkin parisuhteesta tuli selville, ettei riitaa ole, koska toinen puoliso tekee aina toisen tahdon mukaan.
 
Me riideltiin viimeksi siitä, kuinka paljon vihaan miehen puolen vanhempien väittelyä! johon mies vastasi, että on ihan normaalia kinastella ja kiistellä asioita johon mä pomppasin seisomaan ja huusin, että EI OO KYLLÄ IHAN HIRVEEN NORMAALIA KINASTELLA NIIN HITON TURHISTA ASIOISTA! tumppasin tupakan ja siirryin parvekkeelta olohuoneeseen mököttämään telkkarin eteen.

meni alle minuutti, kun purskahdin nauruun ja pyysin anteeksi. :D

Että näin meillä.
 
Ei me paljoa riidellä ja sekin vähä aika maltillisesti.
Mä huudan ja mies mököttää. Ja ollaa omissa oloissamme kunnes rauha palaa maahan.

Asioista ollaan toki eri mieltä ja jutellaan kyllä paljon kaikesta. Mutta ei se riidanaihe oo.
Riita syntyy jostain yksittäisestä hommasta; toinen sanoo tai tekee jotain "väärää" huonoon aikaan.
Mitään vakkariaihetta riitaan ei ole.
 
Me ei koskaan riidellä ns."oikeista asioista" vaan kaikista typeristä merkityksettömistä jutuista.
Esim. tänään aamulla:
Mies heräsi ja oli lähdössä kouluun,me lapsen kanssa vielä nukuttiin.Vessan ovi oli jotenkin tiukasti kiinni ja mun mies oli luullut että olen siellä vessassa..Se missas sitten ekan tunnin koulusta kun oli istuskellut ja ootellut että tuun sieltä pois.No tulinkin sitten makkarista (kun heräsin) ja mies kävi jotain mussuttaa että enkö mä ookaan vessassa ym. Ja mä hermostuin että mitä se mulle raivoo jos on niin tollo ettei saa ovea auki.
Ja siitä se sitten lähti:D

Sovittiin vasta nyt illalla.Meillä aina tollaset typerät riidat paisuu ihan naurettaviks.
 

Yhteistyössä