Mistä syistä olet katkaissut ystävyyssuhteen?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Hukk
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Sellaisesta syystä että itse annoin jatkuvasti enemmän, pidin yhteyttä, pyysin kylään ja kävin kylässä ym. Aikani olin se aktiivinen osapuoli, mutta kun "ystävä" ei vastannut puheluihin eikä viesteihin, ei halunnut että käyn, lupasi tulla kylään mutta ei tullutkaan ym. niin ajattelin että en minä tuollaista ystävää tarvitse.
 
kaverin hylkäsin mut vaimon pidin kun tekivät aikuisen juttuja keskenään. Miehillähän on kumiskin oma tahto mut naiset pettää aina ne vaan ei voi sille mitään.
 
[QUOTE="Jaa";30714688]Ystävälle tuli outo tarve alkaa nälvimään ja jollain tapaa nolaamaan minut aina, kun paikalla oli muita ihmisiä (etenkin minulle tuntemattomia). Monta kertaa sain lähteä joistain juhlista nöyryytettynä ja itku kurkussa pois, kun tämä neiti alkoi kertoilemaan kovaan ääneen minusta "hieman" väritettyjä tarinoita. Ei ole kivaa etenkään entisenä koulukiusattuna olla vielä aikuisenakin ihmisjoukon naurun kohteena. :([/QUOTE]

Samoin.
 
Joidenkin kanssa on vain ystävyys hiipunut elämäntilanteiden muuttuessa. Pari tapausta meni sellaiseksi, että ystävä otti yhteyttä minuun vain halutessaan minulta palveluksia. Esimerkiksi halusi kyytiä johonkin tai lainata minulta jotain tai muuta palvelusta, ilman korvausta tietysti. Itse, jos pyysin vaikka lenkille tai muuten seuraksi, niin toinen "ei jaksa". Päätin sitten olla niin itsekäs, että en enää itse ota yhteyttä, mutta jos toinen pyytää vaikka kyytiä johonkin, voin lähteä, jos muutenkin lähtisin, mutta en enää pelkästään toisen vuoksi lähde. Enpä sitten ole enää saanut yhteydenottoja.
 
Ystävyys katkesi kun ystävä lainasi rahaa eikä maksanut takaisin vaikka lupasi, ei vastannut enää viesteihin ja vaihtoi numeron. On vieläkin velkaa sen rahasumman.

Toinen ystävä lupasi tulla pitkän tauon jälkeen kylään, asumme eri kaupungissa. Oltiin sovittu aika ja päivä ja hän varmisti vielä edellispäivänä. Olin ostanut kahvileivät sun muut valmiiksi. Odotin turhaan, mitään ei ilmoittanut kunnes luin fb:stä samana iltana , että tämä ystävä olikin ollut kaupungissa mutta jo siihen aikaa kotona omassa kaupungissa kun olisi pitänyt meille tulla kylään. Mutta koskaan en saanut seitystä miksi ei sittenkään tullut vaikka lupasi.
 
Ystävä ei halunnut olla ystäväni silloin kuin olin "vain" kotiäiti. Kun olin töissä niin kelpasin ystäväksi kun olin ravintolan omistaja tai keittiömestari. Eihän se nyt ole hienoa sanoa olevansa ystävä kotiäidin kanssa.
Myös kun erosi miehestään niin kertoi valheellisesti miehensä lyöneen, vaikka itse lähti toisen matkaan. Vei mukanansa lapset, kodin irtaimiston ja rahat. En jaksanut kuunnella ex-miehen mollaamista, jonka myös olin tuntenut yhtä kauan kuin ystäväni.
Harmittaa vieläkin, kun luulin olevani hänelle yhtä tärkeä kuin hän oli minulle.
 
Ystävyys erään kanssa kesti siihen asti kunnes hän loukkasi minua ja vaadin anteeksipyyntöä. Pyyntöni oli ilmeisesti liian kova, sillä hän pahoitteli vain mielenvikaisuuttani ja alkoi levitellä perättömyyksiä yhteisille ystävillemme. Valitettavasti osa ystävistäni uskoi häntä. :( Ne, jotka todella tunsivat minut, eivät uskoneet.
 
Ystävä yritti hyötyä kaikin keinoin, lainasi rahaa useita kymppejä useiden vuosien aikana, mutta ikinä en noita rahoja nähnyt.Muutenkin yritti hyötyä kaikin keinoin mm.lainaamalla vaatteita. Huijasi ja manipuloi, kiusasi tekstiviesteillä, soitoilla jne.Minä sitten kostoksi halusin tutustua poikaystäväänsä vähän paremmin:D No, onneksi emme sitten tutustuneet.
 
[QUOTE="ystävät";30714245]Selän takana puhuminen kävi ilmi kun kolmas osapuoli tiesi minusta asioita joita olin luottamuksella kertonut. Sanavalinnoista kävi myös ilmi että tekemisiäni ja ajatuksiani olivat haukkuneet keskenään.

Lakkasin pitämästä yhteyttä.[/QUOTE]

vähän samaa. kerroin luottamuksella asian (teininä) kertoikin vanhemmilleen, ei ollut kiva.
 
Ystävä ei lukuisista pyynnöistä huolimatta lakannut purkamaan raivokohtauksiaan minuun. Kontrolloi ja oli jokaisesta uudesta ihmisestä mustasukkainen. Puhui omista asioistaan mut minua jaksoi kuunnella huonosti. Loukkasi ja nolasi muiden aikana. Kun masennuin oli pahin tunteideni vähättelijä.

muuten ollut aina kiva mutta sitten vaan lopulta väsyin ja koin että purkakoon raivonsa muihin. Lukuisia mahdollisuuksia oli muuttaa käytös.
 
Tuttu stoori "paras ystävä" pääsi piireihin niin ei enää koyhän seura kelvannut, eipä silti muuttui niin kusipääksi että olisin itse katkaissut välit jos hän ei olisi ehtinyt ensin.
 
Päätin ystävyyssuhteen sen vuoksi, että toinen teki tosi tylyn tempun. Oltiin sovittu yhdestä asiasta, mikä piti olla ajankohtaista tänä keväänä, vaan tämä "ystävä" tekikin diilin toisen henkilön kanssa samasta asiasta, eikä edes infonnut minua asiasta ja sain tietääkin siitä ihan toista kautta.
Olin ihan tyhmänä, kun luulin, että se suunnitelma toteutuu ja taisin hehkuttaa parille yhteiselle tutulle siitä. Vähän harmittaa, että teki sellaisen ratkaisun minun selän takana, ilman selityksiä, eikä mitään. :( Olisin ehkä hyväksynyt, jos hän olisi ilmoittanut muutoksista suunnitelmissa, mutta tosi typerän ratkaisun hän teki kokonaisuudessaan. :kieh: :stick:
 
Ystävyyssuhde kesti 25 vuotta, mutta oli siinä matkalla jo kolhuja... Ex-ystäväni oli sairaalloisen pihi ja esim. hänen luona käydessäni hän kirjasi kaikki kuluttamani ruoat ja juomat ylös!!! Lähtiessä kotiini minulle siis ojennettiin lasku!!! Kun ex-ystävä oli minun luonani, tarjosin kaiken, koska se nyt kuuluu mielestäni hyviin tapoihin. Hän myös oli kamala lumppu, jonka oli pakko iskeä miehiä ravintolassa, vaikka oli omakin mies olemassa. Lisäksi hän oli maailman negatiivisin ihminen, joka valitti aina kaikesta!n Kyllästyi kaikkeen tähän ja moneen muuhunkin asiaan hänessä ja laitoin välit poikki.
 
Monet vuodet kuuntelin hyvin läheisen ihmisen ongelmia lähes päivittäin; kun hänellä meni huonosti parisuhteessa tai jokin muu meni mönkään. Lopulta asia johti yksinkertaisesti siihen että olin ikäänkuin "terapeutti" hänelle, ei mitään yhteydenottoa muuten kuin ongelmatilanteissa. Kyllästyin viimein asiaan ja kerroin hänelle, että en millään jaksaisi kuunnella jokapäiväistä itkua tilanteesta, jota ollaan vasta puitu lävitse. Ystävyys kaatui siihen. Harmi sinänsä, koska luulin olevan hänelle paljon enemmän kuin vain tukikallio paskan keskellä.
 

Yhteistyössä