mistä sen tietää milloin lopettaa?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja erotakko?
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Laittakaa kalenteriin jonkun aikaa ns.hyvät päivät + ja huonot päivät-, jos niitä -päiviä alkaa olla enemmän, niin ainakin jotain pariterapiaa voisin suositella..
 
Alkuperäinen kirjoittaja hmm:
Mä luulen, että sitten jos on eron aika, niin sen vaan tietää. Jos asiaa tarvitsee vatvoa, niin ehkä sitten ei ole.

Voi, syitä on niin paljon! Vaikkapa työpaikan setä luo kauniin silmäyksen sinuun.
 
Winkki, ihan hyvä vinkki.

tosiaan voimat alkaa loppumaan ja toisaalta haluis vaan luovuttaa mut sit ei vaan haluis niitten pienten hyvien asioiden takian.

ja kun on lapset ja kaikki niin jotenkin jännittää/pelottaa miten kaikki tulisi sujumaan jos eri teille lähdettäisiin
 
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Winkki, ihan hyvä vinkki.

tosiaan voimat alkaa loppumaan ja toisaalta haluis vaan luovuttaa mut sit ei vaan haluis niitten pienten hyvien asioiden takian.

ja kun on lapset ja kaikki niin jotenkin jännittää/pelottaa miten kaikki tulisi sujumaan jos eri teille lähdettäisiin

Eroa minäkin mietin, tosin minulla ei ole lapsiakaan. Mutta olen tällä hetkellä opiskelija, eikä ole mitään sivutöitäkään, niin en tiedä miten tästä edes pois pääsisi kun ei ole rahaakaan :/

Joskus on hyviä päiviä, sitten tulee taas monta huonoa :( Ei jaksais...
 
ai että hyviä ja huonoja päiviä vaan tulee? Mä kun luulin että ihmisellä on itelläänkin jotain valtaa siihen mimmoisiksi hänen päivänsä muodostuvat?

Kuinka moni oikeasti miettii omaa osuuttaan asioihin, ja kuinka moni vaan miettii että työpaikan setä olis varmaan tuhannesti kivampi ku tää nykynen?
 
joo ehkä se on enempi miesten syntejä se haaveksiminen. Jotenkin mua vaan aina ihmetyttää näissä jutuissa toi kuvauksen niukkuus: että ei vaan tule enää mitään. Vaikea siihen on tarttua. Ite oon rimpuillu monella lailla ja miettiny lähtemistä ja ties mitä, mutta jotenkin sitä asiaa on sitten myös miettiny halki ja poikki, että kun se tekee niin ja mä näin ja sitte yritetään muuttaa sitä mutku aina se palaa samaan peruskaavaan. Tms. Jotenkin musta tuntuis oudolta ilman näitä kuvioita yrittää kenellekään selittää mitään koko hommasta. Saati toivoa kannanottoja aiheesta koska pitää luovuttaa
 
kyllä sitä on istekin tullu rimpuiltua ja mietitty jne.

no eipä sitä vaan viittis/jaksais kaikkea sitä tänne kirjottaa.
mietin vaan sitä että oikeesti milloin sen tietää et on parempi lopettaa?
useat miettii että jos yhtään toista rakastaa niin kaikkensa pitäisi tehä ja toiset että lasten takia pitäis yhdessä olla tai sekä että, ainakin mun kohdalla. mutta jos vaan yrittää ja yrittää ja yrittää js tuntuu ettei sitli vaan auta!?

ei oo nää parisuhde asiat yhtään helppoja ja varsinkaan jos on lapsia :/
 
Ei ole helppoja ei. Tiiän tunteen, että yrittää ja yrittää ja silti mitään tu. Toisaalta noissa paremmissa oppaissa todetaan, että se nyt vaan on yksi vaihe suhteessa: yritetään sitkeästi (mutta mitä yritetään ja miten yritetään, on ehkä edelleen hiukka pakkomielteistä, eli yritetään muuttaa sitä toista...). Ja sitte seuraava vaihe on se, että turhaudutaan ja vajotaan johonkin outoon luovuttaneisuuden tilaan. Ja tää kuulemma ei ole oikea vaihe lähteä menemään, koska ihmisen tarttee oppia luopumaan siitä alkuperäisestä haaveestaan. Ni sitte voidaan päästä seuraavaan vaiheeseen, missä uhattuna olemisen tunne vähitellen väistyy, ja aletaan olemaan tietoisemmin läsnä toisilleen. Näin niinkun lyhykäisesti
 
Ajattele tulevaisuutta; missa haluat olla 5:n vuoden kuluttua, 3:n vuoden, vuoden tai 6kk kuluttua. Naetko itsesi edelleen aviossa, onko silloin viela toivoa?
Tottahan asiat ei aina mene niin kuin toivoisi ja asiat muuttua hyvaan tai huonoon, mutta omalla kohdalla ajatusmalli on antanut osviittaa siita milloin yrityksesta on aika luovuttaa.
 
miks ihmisten pitää vääntää ja kääntää??
eihän se kuitenkaan onnelliseksi tee. oot 30v naimisissa vääntänyt ja kääntänyt ja sit toinen pettää ja se saatanan vääntäminen oli turhaa! :D
 
jos mies kokee, että puhumalla puhuu vaan itsensä pussiin, niin se ei varmaan tykkää koko harrastuksesta. Oma rupes hakeutumaan puheisiin siinä vaiheessa paremmin, kun jätin sen lopulta sille itelleen, ja se lopulta tajusi, että vähemmällä pääsee, jos jossain vaiheessa alkaa ite kysyä että mikä on ja pitäiskö puhua...
 

Yhteistyössä