Mistä sen tietää jos on masennusta?

[puolivakkari pihalla]

Kaikillahan nyt joskus on mieli maassa jne. mut mistä sen tietää milloin on kyseessä masennus (vaikka lieväkin) ja millon alakulo on ihan normaalia?
Kun mulla on kohta parin kuukauden ajan ollu tosi huonoja päiviä, välillä tuntuu että haluaisin kuolla. Univelkaa on kamalasti (meillä pienin vajaa 2kk ikäinen), oon kiukkuinen ja kireä, tulee huudettua isommille lapsille ihan älyttömistäkin syistä. Nyt en onneks enää ole itkeskelly niin paljoa mitä muutamia viikkoja sitten, silti välillä kaikki tuntuu niin toivottomalta ettei jaksa kun itkeä tihrustaa. :ashamed:

Meillä on neuvola semmoinen, ettei siellä oikein voi mistään omista jutuista puhua, menee niin liukuhihnasysteemillä vauva vaakaan ja th näyttää koneelta kasvukäppyrät, sit pois huoneesta. Joskus sanoin siellä että on tommosia huonoja päiviä, univelka painaa jne. mut th totes vaan että semmostahan se on pienten lasten kanssa.

Ihmettelen vaan mitä se apu on mitä neuvolan kautta voi saada tämmösissä tilanteissa (en nyt tarkoita että ite olisin vailla, mut yleisesti) kun aina kuulee sanottavan että puhu neuvolassa että saat apua. Mitähän se apu sitten konkreettisesti on? Kyllähän se helpottaa että saa ees puhua jollekin, ja sekin tuntuu ihanalta kun joku kysyy että miten jakselet, jotenkin tulee semmonen olo että oonhan minäkin vielä olemassa, vaikka pienen vauvan äiti olenkin ja vauvan vointi toki on etusijalla.

Tämmöstä turhaa jaaritteluahan tää teksti tais ollakin, kunhan sain vaan purettua ajatuksiani jos jotakuta kiinnostaa lukea...

 

[Glorinha]

:hug:
En ole tuon suhteen asiantunija, mutta halusin jotain kommentoida. Jos olisin sinun asemassa, eikä neuvolasta saa tukea, varaisin ajan omalle lääkärille. Eihän tuo noinkaan voi jatkua.
Saatko läheisiltä hoitoapua? Voiko mies esim. lähteä lasten kanssa ulos ja sä pääsisit päiväunille?

Jättipaljon voimia sinulle! Panosta myös itseesi, niin jaksat panostaa muihinkin. :heart:

 

[vieras]

Otahan yhteyttä lääkäriin
Voit keskusteluavun lisäksi saada esim. perhetyöntekijän.
Paljon voimia!

 

[!]

Se ei oo enää normaalia että haluu kuolla... Sulla on masennus!

 

[masentunut]

Kuulostaa aika tutulta, vois olla synnytyksen jälkeistä masennusta. Ota yhteys suoraan lääkäriin, jos terkkari ei asiaan puutu. Voimia. Kannattaa ottaa yhteys mahdollisimman nopeasti, mä odotin siihen kun vauva 5kk ja nyt edelleen keskivaikea masennus, lapsi jo vuoden. Jos olis aiemmin puututtu, oisin varmaan päässy helpommalla.

 

[4n äiti]

kokemuksesta voin sanoa, että hoida nukkumisasia kuntoon niin muut oireet häviää. se, että tahdot kuolla on oikeasti sitä, että haluat nukkua, olet väsynyt. itse sanoin neuvolassa, että pitääkö perheemme päätyä iltasanomien tragediaksi vai saanko apua. sain apua. joskus vieläkin joudun turvautumaan lääkkeisiin, koska jos on muutama huono yö, mieliala on heti sen mukainen.

 

[ap]

Mulla on nukkumisen tai lähinnä nukahtamisen kanssa ollu ongelmia, etenkin nuo aamuyön syötöt (meillä pullovauva) on vaikeita kun en meinaa saada enää unta sen jälkeen. Monesti tuleekin noustua siinä viiden aikohin kun ei uni tule, vauva nukkuu kuitenkin klo 7-8 asti.

Päiväunia en osaa nukkua (paitsi odotusaikana) kun tuntuu että tekemistä on niiiin paljon, kun vauva nukkuu niin käytän sen ajan mielummin kotitöihin ja isompien lasten kanssa puuhasteluun sekä omiin juttuihin; käsitöihin, lukemiseen jne.

 

[neppi]

Kuulostaa niin tutulta sun kirjotus, itsellä tilanteesta jo tosin muutamia vuosia aikaa. Tuntu ettei ollut mitään kanavaa purkaa todellisia fiiliksiä. Jos jossain yritti ottaa asiaa puheeksi, sitä vaan alko itsekin asiaa kaunistelemaan ja neuvolan tätien kommentti oli vain lähinnä se että sellastahan tämä nyt on... Se kaikki aika oli aika kaoottista. Itse menin ajan "ohi" hammasta purren, mitä en sitäkään suosittele. Pelkäsin vaan niin kovasti leimautumista siksi masentuneeksi äidiksi. Nyt jälkikäteen kun asiaa ajattelen, niin kyllähän siinä ihan muutaman vuoden sisällä tapahtu aika paljon vastoinkäymisiä. Onko sulla jotain läheistä kenen kanssa ihan vaan jutella? Itse kävin psykiatrisella sairaanhoitajalla ihan vaan juttelemassa kun tuntui että kuormitin voivotteluillani läheisiäni jo liikaa. Se hieman helpotti aina kun sai vaan jutella. Voimia Sinulle!

 

[Pinki]

Kokemuksesta sanoisin, että masennusta. Otahan yhteyttä esim. lääkäriisi, jos ei nla-täti kuuntele (laita siitä palautetta hänen esimiehelleen)
Ja jos ei muuta, voisit ottaa yhteyden esim. lastensuojeluun ja kysyä sieltä vaikka perhetyöntekijää avuksi arjen uupumiseesi.
Rohkea kysyy apua! :hug: :hug:

 

[pimu]

Oman kuntasi mielenterveystoimistoon varaat ajan vaikka ihan tk lääkärin kautta tai suoraan. Sieltä saat keskusteluapua ja he tietävät väylät mistä saat muuta apua esim. vertaistukiryhmät, kotihoito jne.

 

[ap]

Kuulostaa niin tutulta sun kirjotus, itsellä tilanteesta jo tosin muutamia vuosia aikaa. Tuntu ettei ollut mitään kanavaa purkaa todellisia fiiliksiä. Jos jossain yritti ottaa asiaa puheeksi, sitä vaan alko itsekin asiaa kaunistelemaan ja neuvolan tätien kommentti oli vain lähinnä se että sellastahan tämä nyt on... Se kaikki aika oli aika kaoottista. Itse menin ajan "ohi" hammasta purren, mitä en sitäkään suosittele. Pelkäsin vaan niin kovasti leimautumista siksi masentuneeksi äidiksi. Nyt jälkikäteen kun asiaa ajattelen, niin kyllähän siinä ihan muutaman vuoden sisällä tapahtu aika paljon vastoinkäymisiä. Onko sulla jotain läheistä kenen kanssa ihan vaan jutella? Itse kävin psykiatrisella sairaanhoitajalla ihan vaan juttelemassa kun tuntui että kuormitin voivotteluillani läheisiäni jo liikaa. Se hieman helpotti aina kun sai vaan jutella. Voimia Sinulle!

Todella tutulta kuullostaa tää sun kirjoitus, juuri näinhän se mullakin on; pelkään sitä leimautumista ja kaunistelen asiaa, ettei tässä nyt mitään kovin isoa hätää kumminkaan ole.

Ei ole ketään kelle tämmöisistä asioista vois tai edes kehtais jutella. :/

 

[Pinki]

http://terveysnetti.turkuamk.fi/perhenetti/Synnytyksen_jalkeinen_masennus/mista_apua.html

 

[fifiia]

Asiantuntija en ole, mutta kai yleensä masennusta varsinkin lievää on aika vaikea itse huomata, eikä sitä välttämättä huomaa ihan läheisimmätkään ihmiset. Minusta jo silloin kun epäilee että tämä voisi olla masennusta kannattaa hakea apua, varata aika lääkärille tai ainakin keskustella asiasta jonkun kanssa. :hug:

 

[neppi]

Onko teillä isovanhempia, jotka vois ottaa lapset yökylään silloin tällöin, että saisit nukuttua kunnon yöunet ja olla vaan? Tärkeää olisi saada itselle aikaa latautua ja rentoutua. Käynnit esim kampaajalla ja kosmentolgillakin piristävät ja rentouttavat. Tosin muistan, ettei niistäkään ollut aina apua, koska se kaaoshan oli oman pääni sisällä ja seurasi aina minne meninkin. Paras mikä asiaan auttoi oli aika! Kun lapsi kasvoi niin tilannekin helpottui(itsellä siis on vain yksi lapsi)

 

[neppi]

Lääkärikäynnistä sen verran, että pahimpaan aikaan varasin lääkärin. Pettymys oli kuitenkin valtaisa, kun omassa terveyskeskuksessa vastassa oli ulkomaalainen lääkäri joka n. 3min kuunneltuaan teki masennustestin(ihan älyttömiä kysymyksiä!) ja tulos oli keskivaikea masennus. Sen pohjalta määräsi cipralex- lääkkeen ja kiitos ja näkemiin.

 

[vieras]

Voithan tehdä itse masennustestin saat siitä ainakin jonkinlaista tietoa, että oletko masentunut.