Mistä tietää, jos on burnout?

[sipuli jumissa]

Mulla alkaa olla aikalaiset väsymisen oireet. Olemme ylivelkaantuneita, miehen firma ei tuota tällä hetkellä, palkka jää taas nostamatta. Laskuja tulee tuhansilla euroilla jatkuvalla syötöllä sekä kotiin että yritykselle. Minä olen hoitovapaalla. Talonrakennus on kesken. Perheessä on henkistä sairastelua ja lisäksi painetta aiheuttavat sukulaiset jatkuvilla vierailuillaan. Aina saa olla selittämässä ja esittämässä. Tuen miestäni hänen sairaudessaan. Tuntuu, ettei kukaan kuuntele minua, enkä edes kehtaa asiaoistani läheisille puhua. Mies on niin ajatuksissaan, etten usko hänen olevan 100 % mukana, kun puhun hänelle vakavista asioista. Alan jo saada raivokohtauksia ja päästän suustani ilkeyksiä ja heittelen tavaroita. Tasiasin väliajoin suunnittelen lähtöä kotoa ja hanskojen tiskiin heittämistä. Lisäahdistusta tuo se, että minulla ei ole oikeasti mahdollisuutta lähteä tilanteesta minnekään, vaikka haluaisinkin.

Kuinka paljon yksi ihminen pystyy vastaanottamaan negatiivisia asioita niin, että kestää henkisesti?! Ja siinä sivussa vielä toimii muidan "lääkärinä" ja luovii ihmissuhteiden väleillä.

 

[mimonmami]

Kylläpä tuo aika palaneelta kuulostaa. Suosittelisin kyllä ehdottomasti hakeutumista avun pariin, mene juttelemaan esim. psyk. hoitajalle, kokemuksesta tiedän että kannattaa hakea apua ennemmin kuin myöhemmin, koska jos luhistut lopullisesti, siitä on aina vaan raskaampaa kammeta ylös. Sinäkin ansaitset saada olla kannettavana välillä! :hug:

_muoks_ Ai niin, suosittelisin taakan keventämistä priorisoinnin avulla. Onko talonrakennusta pakko jatkaa juuri nyt, keskellä talvea? Voitteko hakeutua velkaneuvonnan pariin? Nostatteko kaikkia mahdollisia tukia? Voitteko ottaa lyhennysvapaita kuukausia? Onko mahdollisuutta miehen vaihtaa alaa kokonaan, kuinka pahassa jamassa firma on? Terveys ja lapset menee edelle, muu on vain "bonusta"- siihen tulokseen minä tulin oman palamiseni kanssa (tosin siihen ei liittynyt firmaa) .. apua, apua sinulle!! :heart:

 

[Nasun]

Jaksamista :hug:

Kuulostaa todella kohtuuttoman raskaalta tuo elämäntilanteesi. Ainakin ensimmäinen asia, mitä voit tehdä, on irtisanoutua noista ei-toivotuista vieraista. Teillä on oikeus rauhoittaa oman perheenne elämä tuossa vaikeassa tilanteessa. Teidän hyvinvoinnista ja jaksamisesta on nyt kyse ja muiden pitää se ymmärtää. Ihmiset kyllä useimmiten ymmärtävät tällaiset asiat, mikäli heille selittää ja on rehellinen. Älä sorru liikaan kiltteyteen vaan ajattele nyt itseäsi ja perhettäsi. Teidän selviytyminen on kaikkein tärkein asia nyt!

Raskaita asioita ovat nuo taloudelliset huolet sekä tuo talon rakennus. Ei siis ole ihmekään, että voit huonosti. En valitettavasti osaa sanoa, mitä voisitte tehdä, mutta varmastikin asiat jollakin tapaa järjestyvät tai ainakin helpottuvat. Onko sinun mahdollista mennä töihin? Älä heitä vielä toivoasi. Voi kunpa saisit itse henkistä tukea jostain/joltain. Yksin ei varmasti jaksa.

Sydämestäni toivon jaksamista sinulle! :heart:

 

[vieras]

Nyt apua hakemaan; kunnallisen perhetyön yksikköön, että saat kotiin apua. Sitten omalääkäriin yhteys, että saat läheteen vaikka psykistriselle sairaanhoitajalle ja pääset purkamaan tuntoja. Sossuun varaat ajan, että saat tuliselvittelyt alkuun. Niinpä, hirveästi hommaa, sen kun vielä jaksais? Oliskos sulla ketään, joka tulisi tueksi, kaikkia asioita hoitamaan? Mä voisin vaikka tulla.....

 

[Nasun]

Nyt apua hakemaan; kunnallisen perhetyön yksikköön, että saat kotiin apua. Sitten omalääkäriin yhteys, että saat läheteen vaikka psykistriselle sairaanhoitajalle ja pääset purkamaan tuntoja. Sossuun varaat ajan, että saat tuliselvittelyt alkuun. Niinpä, hirveästi hommaa, sen kun vielä jaksais? Oliskos sulla ketään, joka tulisi tueksi, kaikkia asioita hoitamaan? Mä voisin vaikka tulla.....

Hyviä konkreettisia ohjeita "vieraalla".

Kannattaa tosiaan soittaa aluksi vaikka sosiaalitoimeen, josta asiat kyllä varmasti lähtevät liikkeelle ja saat ohjausta ja neuvoja tilanteeseesi. Uskon, että oloasi helpottaisi jo tuo yhteydenotto, et olisi yksin näiden raskaiden asioiden kanssa.

Ei sitä ihminen loputtomiin jaksa, sen uskon. Mutta älä jää yksin, sillä apua on kuitenkin saatavilla.

 

[sipuli jumissa]

Kiitos ystävällisistä ajatuksista ja neuvoista. Kaikkia noita olen miettinyt, mutta en ole saanut aikaiseksi. Ylpeys ei anna mennä sossuun. Hyvät käytöstavat estävät sukulaisille sanomisen, kun ei halua loukata. Mutta totta on, että jotain on tehtävä. En kehtaa oikein mennä hakemaan julkiselta puolelta apua, kun meidät jollain tasolla tunnetaan kaupungissa. Mutta kai se on oltava itselleen rehellinen ja alettava toimimaan. Ammattilaisiahan ne siellä on auttajina, tuskin ne siellä tuttuja bongailemassa on...

 

[hei]

Käy ihan normaali terv.keskuslääkärillä niin hän kyllä kirjoittaa lähetteen yksityiselle puolelle noita sun oireita ajatellen. Soskuun voi soittaa että käyvät kotonasi jos on kynnystä mennä kyseiseen rakennukseen.

 

[sipuli jumissa]

Joo ja yksi paikka, jonne menen ainakin keskustelemaan, on mielenterveystoimisto, jonka asiakas mieheni on oman loppuunpalamisensa kanssa tällä hetkellä. Meillä on sinne paritapaaminen tulossa piakkoin. Siellä ehkä voin ottaa puheeksi, että haluan omankin ajan ilman miestä. Sillä jos menen sinne avautumaan miehen aikana, että en jaksa ja syytän monesta asiasta miestä, niin se ei kyllä kovin hedelmällistä ole hänen parantumisensa kannalta. Vaikka tiedän, että masennus on sairaus ja aiheuttaa toimintakyvyttömyyttä eikä siitä saisi syyllistää, niin väkisinkin tulee toista syyllistettyä ja haukuttua, kun asiat kertautuvat ja kaatuvat päälle...