Mistä rohkeutta lähtemiseen...?

["surullinen"]

Mä en jaksa tätä elämää kotona. Mies painaa töitä pitkää päivää, me ei koskaan tehdä mitään yhdessä, riidellään, asioista ei puhuta. Mä haluaisin muuttaa pois, mutta rohkeutta ei ole siihen lähtemiseen. Mies tuskin antais lapsia mulle, joutuisin etä-äidiksi. En aina jaksa noita lapsiakaan.
Mistä te olette saaneet voimaa lähteä, erota? Mikä on ollut se että nyt on vaan mentävä.

 

[nnmn]

minullakin samoja tunteita mutta eipä se auta ku vaan yrittää jaksaa...

 

[astrolabe]

Mies painaa töitä pitkää päivää, me ei koskaan tehdä mitään yhdessä, riidellään, asioista ei puhuta.

Tossa ois monta kohtaa, johon puuttua ja joita parantaa. Suosittelisin ilmoittamaan miehelle missä mennään ennen kuin vain lähdet.

 

[Ilosilmä]

Jokaisella on oikeus normaaliin, tasapainoiseen ja onnelliseen elämään. Meillä oli samaa kymmenisen vuotta, mies aina töissä ja jos ei, niin sitten kavereiden kanssa. Meilläkään ei puhuttu, ei siis osattu aikuismaisesti, vaan tapeltiin ja huudettiin joka asiasta. Itsekään en silloin olisi millään jaksanut olla äiti, ei olisi voinut vähempää kiinnostaa. Pariterapiaan mies lähti kerran, ei sillä enempää kiinnostanut, kun eka kerta ei muuttanut asioita. Vuosi sitten tein päätöksen lähtemisestä. Sanoin kuukausia aiemmin miehelle, että joku päivä muutan, kun ei kukaan jaksa tällaista elämää, muttei uskonut. Sitten ilmoitin muuttavani kk:n päästä. Se oli sille yks ja sama. Lapset lähti mukana (ei olisi ollut mahdollista jättää reissutyön takia niitä isälleen) ja puolisen vuotta siitä 2 muutti takaisin isälleen, kun halusivat ja reissutyö muuttui normaaliksi. Olen edelleenkin niin onnellinen tekemästäni päätöksestä, että sielu repee Ennen kuin teet suurisuuntaisia päätöksiä, yrittäkää puhua, käykää pariterapiassa jos mahdollista tai käy vaikka yksin juttelemassa, jos asia mietityttää ja ahdistaa. Itse sain siitä apua ja voimaa tehdä päätös ilman omantunnontuskia. Ja vaikka lähtisitkin, niin ei ole haitaksi, vaikka puhuisi asioista. Tsemppihali!