L
lmlmdaldlad
Vieras
Huoh. Okei. Meillä on mennyt miehen kanssa pitkään huonosti kommunikoinnissa. Periaatteessa me ollaan ihan "täydellinen" pari, eli meillä on tosi kivaa, nauretaan paljon, samat periaatteet ja kasvatustyyli jne jne. Mutta toisaalta, meillä menee ihan päin.. Jotain.
Meillä tulee aika ajoittain sellaisia maailman sotia, että oikeasti vihataan toisiamme.. Ja halutaan erota. Nyt kun mietin, en usko että me kauheasti rakastetaan toisiamme.. Enemmänkin ollaan vain juurruttu yhteen, eli ei ole intohimoa tai mitään sen kummempaa. Tunteista, muusta kun vihasta, ei puhuta. Ei rakkaudentunnustuksia tai muuta sen kummempaa.
No nyt oli taas sellainen riita, ja mies sanoi että nyt muuttaa pois, ja mä tunsin vain helpotusta. Mutta, taas tapahtuu se sama, mikä tapahtuu joka kerta tämän jälkeen: mies tuntuu unohtaneen asian. Tulee töistä iloisena, alkaa heti tekemään arkijuttuja, lasten kanssa touhuaa ihan älyttömästi, käy kaupassa oma-aloitteisesti, suunnittelee juttuja jne jne. Tässä vaiheessa mä alan unohtamaan miksi me oltiin edes vihaisia toisille. Ja sitten se parisuhde palaa takaisin... Aluksi menee hyvin, ja sitten alkaa taas ne ongelmat. Tuntuu ettei mies halua olla mun kanssa, mököttää paljon, tiuskii, ja ärjyy, ja me aletaan riidellä -- ja kaikki alkaa taas alusta. Eikä ikinä edes puhuta mitään tunteista, muuten kuin sitten riidellessä, ja suurinosa on vain halveksuntaa.
En käsitä, en jaksa, ja haluaisin vain elää yksin tai että se hyvä parisuhde pysyisi. En ymmärrä mikä miehellä on. En ymmärrä miksei se halua olla mun kanssa, ja sitten kuitenkin haluaa. Pelko? Miksei me ikinä puhuta rakkaudesta? Onko kenelläkään kokemusta?
Mä vihaan tätä vaihetta, kun mä alan unohtamaan miksi me riideltiin, vaikka meillä on oikeasti syymme erota. Mutta kun mä jo unohdan sen!! MIKSI?
Auttakaa mua kasaamaan ajatuksia..
Ja ei. En halua tällä hetkellä puhua miehen kanssa. Haluan pitää etäisyyttä ja saada omat ajatukset kasaan. Mä en jaksa sen "valheita", ja sitä että sanoisi että haluaa olla mun kanssa, kun taas parin kuukauden päästä tilanne on sama....
Meillä tulee aika ajoittain sellaisia maailman sotia, että oikeasti vihataan toisiamme.. Ja halutaan erota. Nyt kun mietin, en usko että me kauheasti rakastetaan toisiamme.. Enemmänkin ollaan vain juurruttu yhteen, eli ei ole intohimoa tai mitään sen kummempaa. Tunteista, muusta kun vihasta, ei puhuta. Ei rakkaudentunnustuksia tai muuta sen kummempaa.
No nyt oli taas sellainen riita, ja mies sanoi että nyt muuttaa pois, ja mä tunsin vain helpotusta. Mutta, taas tapahtuu se sama, mikä tapahtuu joka kerta tämän jälkeen: mies tuntuu unohtaneen asian. Tulee töistä iloisena, alkaa heti tekemään arkijuttuja, lasten kanssa touhuaa ihan älyttömästi, käy kaupassa oma-aloitteisesti, suunnittelee juttuja jne jne. Tässä vaiheessa mä alan unohtamaan miksi me oltiin edes vihaisia toisille. Ja sitten se parisuhde palaa takaisin... Aluksi menee hyvin, ja sitten alkaa taas ne ongelmat. Tuntuu ettei mies halua olla mun kanssa, mököttää paljon, tiuskii, ja ärjyy, ja me aletaan riidellä -- ja kaikki alkaa taas alusta. Eikä ikinä edes puhuta mitään tunteista, muuten kuin sitten riidellessä, ja suurinosa on vain halveksuntaa.
En käsitä, en jaksa, ja haluaisin vain elää yksin tai että se hyvä parisuhde pysyisi. En ymmärrä mikä miehellä on. En ymmärrä miksei se halua olla mun kanssa, ja sitten kuitenkin haluaa. Pelko? Miksei me ikinä puhuta rakkaudesta? Onko kenelläkään kokemusta?
Mä vihaan tätä vaihetta, kun mä alan unohtamaan miksi me riideltiin, vaikka meillä on oikeasti syymme erota. Mutta kun mä jo unohdan sen!! MIKSI?
Auttakaa mua kasaamaan ajatuksia..