Riitelyn unohtaminen

[lmlmdaldlad]

Huoh. Okei. Meillä on mennyt miehen kanssa pitkään huonosti kommunikoinnissa. Periaatteessa me ollaan ihan "täydellinen" pari, eli meillä on tosi kivaa, nauretaan paljon, samat periaatteet ja kasvatustyyli jne jne. Mutta toisaalta, meillä menee ihan päin.. Jotain.

Meillä tulee aika ajoittain sellaisia maailman sotia, että oikeasti vihataan toisiamme.. Ja halutaan erota. Nyt kun mietin, en usko että me kauheasti rakastetaan toisiamme.. Enemmänkin ollaan vain juurruttu yhteen, eli ei ole intohimoa tai mitään sen kummempaa. Tunteista, muusta kun vihasta, ei puhuta. Ei rakkaudentunnustuksia tai muuta sen kummempaa.

No nyt oli taas sellainen riita, ja mies sanoi että nyt muuttaa pois, ja mä tunsin vain helpotusta. Mutta, taas tapahtuu se sama, mikä tapahtuu joka kerta tämän jälkeen: mies tuntuu unohtaneen asian. Tulee töistä iloisena, alkaa heti tekemään arkijuttuja, lasten kanssa touhuaa ihan älyttömästi, käy kaupassa oma-aloitteisesti, suunnittelee juttuja jne jne. Tässä vaiheessa mä alan unohtamaan miksi me oltiin edes vihaisia toisille. Ja sitten se parisuhde palaa takaisin... Aluksi menee hyvin, ja sitten alkaa taas ne ongelmat. Tuntuu ettei mies halua olla mun kanssa, mököttää paljon, tiuskii, ja ärjyy, ja me aletaan riidellä -- ja kaikki alkaa taas alusta. Eikä ikinä edes puhuta mitään tunteista, muuten kuin sitten riidellessä, ja suurinosa on vain halveksuntaa.

En käsitä, en jaksa, ja haluaisin vain elää yksin tai että se hyvä parisuhde pysyisi. En ymmärrä mikä miehellä on. En ymmärrä miksei se halua olla mun kanssa, ja sitten kuitenkin haluaa. Pelko? Miksei me ikinä puhuta rakkaudesta? Onko kenelläkään kokemusta?

Mä vihaan tätä vaihetta, kun mä alan unohtamaan miksi me riideltiin, vaikka meillä on oikeasti syymme erota. Mutta kun mä jo unohdan sen!! MIKSI?

Auttakaa mua kasaamaan ajatuksia.. Ja ei. En halua tällä hetkellä puhua miehen kanssa. Haluan pitää etäisyyttä ja saada omat ajatukset kasaan. Mä en jaksa sen "valheita", ja sitä että sanoisi että haluaa olla mun kanssa, kun taas parin kuukauden päästä tilanne on sama....

 

[vierailija]

Olette ilmeisesti olleet kauan yhdessä? Välillä vaan käy niin. Kommunikaatio ei pelaa. Onko teillä yjteistä aikaa paljon? Istukaapas illalla lasten nukkumaanmenon jälkeen alas ja tehkää vaikka muutama tälläinen: http://www.vaestoliitto.fi/parisuhde/tietoa_parisuhteesta/parisuhdetesteja/

 

[vierailijaapeeee]

Olette ilmeisesti olleet kauan yhdessä? Välillä vaan käy niin. Kommunikaatio ei pelaa. Onko teillä yjteistä aikaa paljon? Istukaapas illalla lasten nukkumaanmenon jälkeen alas ja tehkää vaikka muutama tälläinen: http://www.vaestoliitto.fi/parisuhde/tietoa_parisuhteesta/parisuhdetesteja/

Me vietetään ihan älyttömästi aikaa yhdessä. Ehkä jopa vähän liikaakin. Sekin ehkä tekee tästä vaikeeta. Puhutaan ihan kaikesta, mutta tuntuu että parisuhteesta ei. Koska jotenkin.. Ei ole puhuttavaa. Mä en ikinä ole saanut mieheltä mitään sanoja siihen, mitä se oikein tuntee mua kohtaan. Ikinä. Paitsi pahassa. Se on outoa, kun kaikessa muussa ollaan tosi avoimia. Meillä on vain eri odotukset suhteessa, mä luulen.

 

[endis]

Älkää odottako meiltä miehiltä naismaista käytöstä. Homoseksuaalit osaavat avautua tunteistaan kuten naiset, mutta valtaosa heteroista ei osaa. Mikäli miehesi on jo ylittänyt 40v, voisi tuolle "tiuskimiselle" löytyä ihan hormonaalinenkin syy. Mittauta S-Testo, S-SHBG, S-LH ja PSA. Mikäli testo on alhainen, tai SHBG, niin lääkäri sitten neuvoo miten asiaa lähdetään korjaamaan.

 

[vierailijaapee]

Älkää odottako meiltä miehiltä naismaista käytöstä. Homoseksuaalit osaavat avautua tunteistaan kuten naiset, mutta valtaosa heteroista ei osaa. Mikäli miehesi on jo ylittänyt 40v, voisi tuolle "tiuskimiselle" löytyä ihan hormonaalinenkin syy. Mittauta S-Testo, S-SHBG, S-LH ja PSA. Mikäli testo on alhainen, tai SHBG, niin lääkäri sitten neuvoo miten asiaa lähdetään korjaamaan.

Ette te nyt miehet niin apinoita ole, ettettekö osaisi pyytää anteeksi, tai edes selittää käytöstänne!

Ikinä mitään mistään riidasta puhuta, pyydetä anteeksi, tai palata asiaan, että mistäköhän johtui. Ei edes anteeksipyydetä kun haukutaan toista tai kohdellaan väärin.

Mä en usko että kaikki miehet on tuollaisia..

 

[endis]

Ette te nyt miehet niin apinoita ole, ettettekö osaisi pyytää anteeksi, tai edes selittää käytöstänne!

Ikinä mitään mistään riidasta puhuta, pyydetä anteeksi, tai palata asiaan, että mistäköhän johtui. Ei edes anteeksipyydetä kun haukutaan toista tai kohdellaan väärin.

Mä en usko että kaikki miehet on tuollaisia..

Mikäli riitely on arkipäiväistä, menee se toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Ei miehet jaksa kauheasti analysoida. Mikäli haluat anteeksipyyntöä tai ymmärrystä pahoille teoille, niin keskustele asiasta. Kyllä miehet oppii mm. pyytämään anteeksi, mutta spontaanisti näin ei tapahdu.

 

[vierailijaapeee]

Mikäli riitely on arkipäiväistä, menee se toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Ei miehet jaksa kauheasti analysoida. Mikäli haluat anteeksipyyntöä tai ymmärrystä pahoille teoille, niin keskustele asiasta. Kyllä miehet oppii mm. pyytämään anteeksi, mutta spontaanisti näin ei tapahdu.

Ei, ei ole arkipäivää. Se on paljon enemmän. Arkena menee hyvin, mutta sitten napsahtaa. Meillä tulee niin järkyttävä riita ettei tosikaan. Halveksuntaa, paskaa, ja kaikkea muuta. Koko parisuhde heitetään roskiin. Mies heitää mut roskiin, ja vihaa mua. Mä vihaan miestä. Siis me VIHATAAN toisiamme ja halveksutaan koko meidän suhde. Me erotaan. JA SE UNOHDETAAN VIIKON PÄÄSTÄ!!!! Niin kuin ikinä kumpikaan ei olisi sanonut "Mä vittu vihaan sua niin paljon, ja mä haluan susta eroon!". Ja mies lähettää vielä jotain "Vitun idiootti" - 15v tekstareita perään. Ja sitten - on kuin ei olisi ikinä mikään muuttunut, ja käyttäytyy onnellisesti ja iloisesti. Eikä ikinä palaa siihen asiaan, että jätti mut, ja työnsi mut pois. Ja taas parin viikon- kuukauden päästä sama toistuu.

 

[tantali]

Mei

 

[vierailija]

Riitelyäkin voi opetella. Jos ne ovat sinusta rankkoja, niin aloita itsestäsi ensin. Toista kun ei voi käskemällä muuttaa, mutta toiseen voi vaikuttaa omilla reaktioillaan ja päätöksillään. Ohjausta saa varmasti seurakunnan avioliittoneuvojilta, Turvakotien vastaanotoissa, netistä lukemassa yms.

Hyvien, rakkaudellisten sanojen sanominen lähtee aina itsestä. Niin se vaan yksinkertaisesti on. Koeta edes sinä sanoa joskus miehellesi jotakin nättiä. Reaktio voi olla todella vaikuttavakin ja muuttaa teidän välejä parempaan päin. Uskallatko? Ihan vaan arkiaamuna tai illalla telkun ääressä ja jotakin erilaista, mutta silti henkilökohtaista.

Ja tapaa ystäviäsi, harrasta jotakin, mene muualle välillä ennen kuin seinät taas kaatuvat päällesi. Hiiret ja rotatkin syövät toisiaan, jos ne pidetään liian ahtaasti liian pitkään samassa paikassa. Välillä oma tila, oma rauha, omat ajatukset- se pitää ihmisen järjissään.

 

[vierailijaapeee]

Riitelyäkin voi opetella. Jos ne ovat sinusta rankkoja, niin aloita itsestäsi ensin. Toista kun ei voi käskemällä muuttaa, mutta toiseen voi vaikuttaa omilla reaktioillaan ja päätöksillään. Ohjausta saa varmasti seurakunnan avioliittoneuvojilta, Turvakotien vastaanotoissa, netistä lukemassa yms.

Hyvien, rakkaudellisten sanojen sanominen lähtee aina itsestä. Niin se vaan yksinkertaisesti on. Koeta edes sinä sanoa joskus miehellesi jotakin nättiä. Reaktio voi olla todella vaikuttavakin ja muuttaa teidän välejä parempaan päin. Uskallatko? Ihan vaan arkiaamuna tai illalla telkun ääressä ja jotakin erilaista, mutta silti henkilökohtaista.

Ja tapaa ystäviäsi, harrasta jotakin, mene muualle välillä ennen kuin seinät taas kaatuvat päällesi. Hiiret ja rotatkin syövät toisiaan, jos ne pidetään liian ahtaasti liian pitkään samassa paikassa. Välillä oma tila, oma rauha, omat ajatukset- se pitää ihmisen järjissään.

En mä tiedä miten epäselvästi mä oon oikein kirjoittanut, mutta kyse ei ole riitelystä! Kyse on siitä että me vihataan toisiamme, kun tulee pienikin konflikti. Kyse on siitä on mies joka kerta rupeaa haukkumaan mua, meidän parisuhteen, halveksuu, muuttuu aivan psykopaatiksi ja JÄTTÄÄ MINUT! Ja heti unohtaa sen -- ja rupeaa leikkimään täydellistä ihmistä, ja mä unohdan kuinka se on kohdellut mua, ja oravanpyörä alkaa uudestaan. Kyse ei ole mistään miten MÄ riitelen, vaan kyse on miten meidän suhde on silkkaa jotain valhetta. Ja ei, mä en kohtele miestä kylmästi, se työntää mua kokoajan pois, EI HALUA olla mun kanssa, ja silti roikkuu täällä. Ja mä sanon nättiä. Mä saan aina uutta puhtia kun se muuttuu tuollaiseksi, ja mä haluan olla kunnon vaimo ja rakastavassa suhteessa, mutta kun työnnetään aina pois! Ihan joka päivä kosketan, kehun ja olen ylpeä. Mutta nyt tuntuu, että miksi edes yritän, kun toinen ei ikinä tee mitään? Vihaa mua aina kun riidellään, ja mä vihaan sitä. Ja mä haluan eron, ja se ei halua olla mun kanssa, ja sitten se unohtuu.

 

[vierailija]

Siis ongelma on riidan aikainen käyttäytyminen? Aina muulloin miehen käytös on ok?Ette siis osaa riidellä oikein. Sinä olet pitkävihaisempi kuin mies. Riitelystähän tässä on kyse vai osaatko perustella miksei olisi.

 

[vierailijaapeee]

Siis ongelma on riidan aikainen käyttäytyminen? Aina muulloin miehen käytös on ok?Ette siis osaa riidellä oikein. Sinä olet pitkävihaisempi kuin mies. Riitelystähän tässä on kyse vai osaatko perustella miksei olisi.

Täh? Mun mielestä kyllä, jos nyt vuoden aikana meidän suhteeseen on tullut mukaan, halveksunta, viha, toisen jättäminen, ja anteeksipyynnön pois jäänti, kyse on huonosta riitelystä? Ei todellakaan kyse ole riitelystä. Me ei olla ennen riidelty tällä tavalla. Ja se että, HETI kun tulee pienikin konflikti me VIHATAAN toisiamme,on huonoa riitelyä? Ei todellakaan. Ja miten mä olen pitkävihainen, kun jostain täysin mitättömästä, mua haukutaan, halveksutaan, haukutaan vitun idiottiksi ja mitä kaikkea, JÄTETÄÄN, ja tallotaan koko parisuhde maan rakoon, ja seuraavana päivänä tullaan kotiin kuin mitään ei olisi tapahtunut? Ja riita oli todellakin iso, paha, sekä järkyttävä mulle henkisesti. Ja näitä tapahtuu paljon. Mies muuttuu täysin, ja alkaa vihamaan mua (tai musta tuo oikeat tunteensa esiin), heti perääntyy meidän avioliitosta, puhuu erosta, ja halveksuu minut. Eikä IKINÄ ole näitä mitenkään selittänyt tai pyytänyt anteeksi. Eikä edes silloin, kuin palaa kotiin hymyillen. Ei mitenkään myöskään korjaa sitä miten muka tuntee mua kohtaan. Ja tämä sama tapahtuu jälleen. PITKÄVIHAINEN? Oikeasti? Jaksaisitko itse tälläistä? Eikä kyse ole mistään riitelyn taidoista, vaan täysin että meidän suhde on muuttunut, tunteet muuttunut, ja rakkaus kadonnut pois. Vai kuuluko susta halveksunta, viha ja jatkuva jättäminen, rakkaudelliseen parisuhteeseen?

 

[vierailija]

En ole varma ymmärränkö oikein. Mies halveksuu sinua jatkuvasti vai vain riidellessä? Jos vain riidellessä, niin silloin te ette osaa riidellä oikein.

 

[vierailija]

Ei noista teksteistä nyt oikein saa tolkkua, mikä se pohjimmainen ongelma sinun mielestäsi on. Miehen käyttäytyminen riidan aikana? Miehen käyttäytyminen riidan jälkeen? Miehen suhtautuminen sinuun ylipäänsä? Miehen käyttäytymisen muutos lähiakoina? Miehen sinuun suhtautumisen muutos lähiaikoina?

 

[vierailija]

Minä ja mies riidellään todella harvoin. Mutta sitten kun -yleensä miehellä- pinna katkeaa, niin sitten ollaan heti ilmoittamassa erosta tai vähintäänkin erilleen muutosta ja kun kaikki on niin vaikeaa eikä olla sopivia toisillemme eikä nähdä yhteistä tulevaisuutta.

Se, että joku asia nyppii ja siitä haluaisi keskustella (tai sitten vaikka riidellä) niin se on ok. Mutta asian ilmoittaminen EROLLA UHKAILEMALLA on se, mikä vie luottamuksen, pohjan, ihan kaiken, siltä suhteelta.

Viimeksi, ihan muutama viikko sitten, täysin puskista aamukahvin aikana mies sanoi että on miettinyt eroa. Oikeasti tämä "EROTAAN!!!!!" oli jonkinlainen hätähuuto tai "minäkinolentäällähuomaaminut!" juttu. Ja kyllä sen melkein jo arvasinkin. Oli vain ollut niin paljon kaikenlaista, että sekä minun osaltani, että miehen osalta, huomioiminen oli jäänyt väliin. Ja näin myöhemmin ajatellen, niin oli ollut jo monta viikkoa.

Ymmärrän aloittajan sekavat tunnelmat ja fiilikset. Erolla ei saisi ikinä koskaan milloinkaan uhkailla. Minulle mies ehdotti puolen vuoden harkinta-aikaa Että puolen vuoden jälkeen katsottaisiin, jatketaanko yhteistä elämää vai ei.

Tuollainen erolla uhkailu tai ihan vain sen mahdollisuuden esiin tuominen hajottaa ainakin mut ihan totaalisesti. Se rikkoo jotain, hajottaa. Kun luulet, että tämä on nyt tässä, keinutuoliin asti. Eikä anna itselleen mitään muuta vaihtoehtoakaan (koska miksi sitä tekisi? mies ei ryyppää, ei lyö, ei ole ilkeä eikä väkivaltainen). Kaikki on periaatteessa hyvin ja itse sietää myös niitä alamäkikausia. Mutta kun se toinen ei niitä alamäkiä siedä... Aina pitäisi olla niin kivaa ja ihanaa.

 

[vierailija]

Mä luulen, että jotain perää on siinä, kun kaikilla ihmisillä on se alitajunta ja siellä on paljon materiaalia, joka ei pääse tietoisuuteen ja jota ei vaan voi käsitellä mitenkään, mutta kun siellä on ihmisen sisäisiä omia ristiriitoja, niin ne purkautuvat esim. kuvatunlaisena käytöksenä. Jos kuitenkin tulette toimeen keskenänne, neuvoisin teitä ilman muuta jatkamaan liittoanne. Et voi kuitenkaan saada pelkkää kulissia, se ei ole mahdollista tässä elämässä, johon väistämättä kuuluvat kaikki sisäisimmätkin asiamme, joita emme itse tiedosta.

 

[vierailija]

Miehen ehdottama puolen vuoden harkinta-aika tarkoittaa sitä, että sen aikana mies ottaa paljon viinaa, rellästää ja nussii kaikkea mikä liikkuu.