Mistä mä saisin voimia lasten kanssa kun tuntuu etten jaksa kohta!!

[mianna]

Kolme lasta,6v,3v ja 7kk joista vimeinen herää öisin vähintään 5 kertaa,toisinaan 10.Mies matkustaa,on joka viikko 2-3 päivää keski-Euroopassa.
Hoitoapua ei ole KOSKAAN ollut perheen ulkopuolelta,mummolat ovat 700km päässä.Yksikään lapsistamme ei ole ollut koskaan hoidossa,yökylässä.
Minulla ei ole enää ystäviä,olen ihan yksin ja sitten tulee kaadettua miehen niskaan kaikki kun hänkin on niin paljon poissa.
Tuntuu että tulen hulluksi kohta,kaikki vastustaa ja on rankkkaa vielä kun pienin valvottaa öisin.
Olen nykyään jatkuvasti pahalla päällä enkä jaksa uhmiksen kiukutteluakaan.
Neuvolan puoleen en halua kääntyä.
Huomaan että alavire alkaa heti alkuviikosta kun tiedän että mies taas huomenna lähtee.
Lisäksi lapset ovat ruvenneet kaipaamaan isäänsä ja itkevätkin isän perään,vaikka hän soittaa usein matkalta.Olen niin vihainen miehellekin kun aina poissa ja kaikki on minulta "pois".
Ja juu,lapset olemme tehneet rakkaudella ja olen heistä kiitollinen joka päivä.Nyt vaan taas en jaksa,on niin murheellinen olo kun pitäisi jaksaa,mutten vaan jaksa.Olisi edes aikuis juttu seuraa,vaan ei.Puistoissa täällä pk-seudulla on vaikea tutustua ihmisiin,vaikka ole itse sosiaalinen.

 

[Kylkiluu]

Kuulostaa siltä että tarvitsisit ennen kaikkea ystäviä :hug: Mihin kaikki vanhat ystävät ovat kadonneet?

 

[outa]

Miksi et halua kääntyä neuvolan puoleen? Entä sosiaalitoimisto? Jos et halua julkiselta puolelta apua -tai saisitko edes- niin osta silloin tällöin vaikkapa MLL:ltä omaa aikaa. Mitäs mies tästä kaikesta sanoo?

 

[mianna]

Kuulostaa siltä että tarvitsisit ennen kaikkea ystäviä :hug: Mihin kaikki vanhat ystävät ovat kadonneet?

Ne ovat vain jääneet vuosien varrella.Esikoisen aikaan oli paljon ystäviä mutta hekin ovat jo palanneet töihin.Ei oikein ole ketään.Muutaman tutun kanssa tavataan ehkä kerran kuussa,mutta eivät he YSTÄVIÄ ole.

 

[vieras]

Kolme lasta,6v,3v ja 7kk joista vimeinen herää öisin vähintään 5 kertaa,toisinaan 10.Mies matkustaa,on joka viikko 2-3 päivää keski-Euroopassa.
Hoitoapua ei ole KOSKAAN ollut perheen ulkopuolelta,mummolat ovat 700km päässä.Yksikään lapsistamme ei ole ollut koskaan hoidossa,yökylässä.
Minulla ei ole enää ystäviä,olen ihan yksin ja sitten tulee kaadettua miehen niskaan kaikki kun hänkin on niin paljon poissa.
Tuntuu että tulen hulluksi kohta,kaikki vastustaa ja on rankkkaa vielä kun pienin valvottaa öisin.
Olen nykyään jatkuvasti pahalla päällä enkä jaksa uhmiksen kiukutteluakaan.
Neuvolan puoleen en halua kääntyä.
Huomaan että alavire alkaa heti alkuviikosta kun tiedän että mies taas huomenna lähtee.
Lisäksi lapset ovat ruvenneet kaipaamaan isäänsä ja itkevätkin isän perään,vaikka hän soittaa usein matkalta.Olen niin vihainen miehellekin kun aina poissa ja kaikki on minulta "pois".
Ja juu,lapset olemme tehneet rakkaudella ja olen heistä kiitollinen joka päivä.Nyt vaan taas en jaksa,on niin murheellinen olo kun pitäisi jaksaa,mutten vaan jaksa.Olisi edes aikuis juttu seuraa,vaan ei.Puistoissa täällä pk-seudulla on vaikea tutustua ihmisiin,vaikka ole itse sosiaalinen.

kuulostaa mun elämältä, mutta mies on yrittäjä. pk-seudulla olet, missäpäin? asuisitpa lähellä minua

 

[entinen äiti-lapsikerhon vetäjä]

Oisko jotain äiti-lapsi-piiriä, mammakahvilaa yms.
Soita esim. sosiaalityöntekijälle ja kysele jos hän osais neuvoa mitä asuinalueellasi on. Niissä voi sitten tutustua ja ystävystyä muiden kanssa.

 

[Sssalla]

Mitenkä juuri perhekahvilat, kerhot, tai jos ottaisitte ja menisitte vaikka viikoksi isovanhemmille jos se onnistuisi? Minä ainakaan en ole puistosta saanut kavereita, mutta noista kerhoista on löytynyt! Saisit vaikka huilittua siellä kun isommille varmasti olisi tekemistä =) Onhan se oma hommansa saada koko orkesteri ja tavarat sinne ja kotiin, mutta se lepo toisaalta palkitsee.

 

[mianna]

Miksi et halua kääntyä neuvolan puoleen? Entä sosiaalitoimisto? Jos et halua julkiselta puolelta apua -tai saisitko edes- niin osta silloin tällöin vaikkapa MLL:ltä omaa aikaa. Mitäs mies tästä kaikesta sanoo?

Mä olen näitä jotka haluaa pärjätä omillaan vaikka viimeiseen hengenvetoon.Onhan mulla omaa aikaa silloin kun mies ei ole reissussa ja käyn silloin mielellään shoppailemassa.Mutta just tää kun tietää että mies lähtee ja joudun repimään ensinnäkin kaikki 3 aamulla ylös kun isommalla alkaa eskari.Pue ja riisu,vauva huutaa,pakkaa autoon,pura autosta-rumba.Sitten en jaksa leikkiä tuon 3-vuotiaan kanssa vaikka pitäisi sillä aikaa kun isoin on eskarissa.On pakko tehdö kotihommia kun haluan että koti on putipuhdas.

 

[äiti]

pienten kanssa on rankkaa ja sitten kun ei hetken huokaisua sulla kun ei ole lähiverkostoa.
käykö vanhin eskaria?onko teillä pienten kans kerhotoimintaa?
mä tiedän nuo yövalvomiset vauvan kanssa mutta nyt kuulostaa hullulta mutta aika auttaa
kohta se vaaveli on iso ja nukkuu kuin pikkupossu
jaksuja ja voimia,jätä kotona kaikki ylimääränen niille päiville kun mieskin on remmissä,hoidat vaan lapset ja ITTES ja syötte ja nukutte ja ulkoilette

 

[mianna]

nuo äiti-lapsi kerhot ovat usein heti aamusta ja jos olen valvonut vauskin kanssa,niin ei jaksa..ehkä myöhemmin sitten kun ei enää heräile.
Tuntuu vain että yksin on jaksettava,mutta kun saisi edes kiitosta tästä.Lisäksi on tämä huono omatunto kun en jaksa olla niin paljon läsnä lapsille kuin haluaisin.Nytkin istun tässä netissä,leikkivät tuolla legoilla ja pienin nukkuu.
Olen täältä pohjois-Helsingin suunnalta.

 

[Marppi]

Täällä vähän samaa havaittavassa, vaikka lapsia on vain kaksi.
Esikoinen uhmaa ja kiusaa pienempää vähän väliä, vaikka on niillä sitten välillä yhdessä ihan hauskaakin. Ja tuo pienempikin on oppinut nyt ilmaisemaan itseään ja huutaa ja kiljuu välillä, niin että korvat soi. :/ Meilläkin heräillään vaihtelevasti kerrasta kahteen, mutta joskus harvoin jopa tiheämminkin. Kyllä sitä sitten päivisin tahtoo väkisinkin olla loppu, kun Muutettiin jokunen aika sitten ja paras kaveri jäi entiseen paikkaan ja nyt sitten pitäisi yrittää jollain ilveellä löytää täältä uudesta paikasta ystäviä. Täällä kaikki on vähän kauempana, joten jos avoimiin sun muihin haluaa lähteä, niin se on erikseen ihan lähdettävä. Noh.. ehkäpä se tästä. =)
Nuo lapset kun kuitenkin kasvaa niin kovaa vauhtia.

Muakin kiinnostaisi, että mistä päin mahtanet olla? Jos vaikka sattuisit olemaan "lähistöltä". =)

 

[se joku]

No kyllä sun sen verran pitää nöyrtyä että otat avun vastaan. Turhan ylpeys pois.

 

[vieras]

ei kodin tarvi olla putipuhdas. Anna olla vaan ja sit ku mies on kotona niin siivoa ja tee ruokaa. Ruokaa tee pakastimeen asti niin ei tarvi tehdä joka päivä ku oot keskenään lasten kans.

 

[Molleri]

Nöyrry vähän, ja soita vaikka MLL:n josta voit ostaa muutamaksi tunniksi apua vaikka pari krt viikossa. Ei se susta huonoa äitiä tee jos hankit apua itselles. Lapsetki ois iloisempia kun itse piristyt Ystäviä on vaikea hankkia kun ei oo innostusta kerhoihin tai muualle, mutta entäs pihapiiri? Eikö asu muita lapsiperheitä?

 

[Molleri]

ei kodin tarvi olla putipuhdas. Anna olla vaan ja sit ku mies on kotona niin siivoa ja tee ruokaa. Ruokaa tee pakastimeen asti niin ei tarvi tehdä joka päivä ku oot keskenään lasten kans.

Ja tässäkin hyviä neuvoja. Silloin kun miehes on kotona, tee pari isompaa ruokasatsia jotka nakkaat pakkaseen. Siivousta ei tarvii joka päivä hiki päässä suorittaa, teet ne mitä jaksat ja miehen kanssa loput.

Ootko muuten miehelles sanonu tästä? Mitä hän on asiasta mieltä?

 

[sannulii]

itsekkin olen poikki välillä kahden lapsen kanssa
8kk ja 3,5v
vaikka pienempi olisi valvottanut yöllä, lähden usein mml ym kahvilaan, siellä vain pää tullettuu muiden äitien kanssa ja jaksaa taas paremmin omaa kotia ja lapsia

 

[sisar puoliQ]

perhetyöntekijää suosittelisin. voisit sitä kautta saada apua lastenhoitoon, omaa aikaa jne...
voimia! :hug:

 

[koppis]

Samaa mieltä kuin moni muu. Kodin ei tarvi olla PUTIpuhdas sen kustannuksella, että olet aivan poikki. Eikä sun muutenkaan tarvi olla täydellinen, kukaan ei ole. Mä huomasin saman, minkä sannuliikin kirjoitti, että noista perhekerhoista sai jaksuja vaikka paljon, vaikka ensin tuntuikin rasittavalta, että ylipäätään pääsi sinne asti. Sieltä voit löytää myös kyläilykavereita. Voisikohan teidän 3v. päästä jo päiväkerhoonkin? Joillakin paikkakunnilla otetaan 3v. lähtien. Meidän muksu pääsi jo himpun alle 3-vuotiaana, kun isosisko 5v. oli samassa kerhossa.

 

[mianna]

No,pihapiiriä ei ole kun asutaan omakotitalossa.Tuo 3v aloitti juuri päiväkerhossa 2h/vko,siis kerran vkossa.Tosiaan pohjois-Helsingissä oleillaan,sama nimimerkki löytyy mustanakin jos joku haluaa postitella,olisin iloinen!