H
Helekutti
Vieras
Mulla se hiipi pikkuhiljaa pakkomielteinä ja ihan hillittömänä tunnollisuutena töissä. Mä tein tuntitolkulla ylitöitä enkä nukkunut kuin muutaman tunnin yössä. Lievä masennus mulla oli diagnosoitu vuotta aiemmin mutta en ollu lääkityksellä enkä missään seurannassa. Pikkuhiljaa nukkuminen jäi kokonaan pois ja parin viikon päästä kun olin ollut jo kokonaan nukkumatta niin kävi vain ykskaks työmatkalla mieleen että kävelenpä tästä tuon vastaantulevan rekan alle niin loppuu tämäkin paska. Pysähdyin siihen sitten miettimään että ei ole normaalia ajatella päivänsä päättämistä aamuruuhkassa, siihen asti olin kuvitellut olevani kunnossa. Sitten vasta alkoi päässä raksuttaa että helvetti... Pääsin samantien lääkäriin ja pitkälle sairaslomalle. Rauhoittavia söin kolmisen viikkoa kotosalla vaikka olin sitä mieltä että selkeästi olisin ollut laitoshoidon tarpeessa. Työpaikalla olin kuvitellut romanssin yhden hepun kanssa, oikein suuren rakkauden
Hassuinta oli se ettei kukaan, edes oma mies nähnyt miten sekasin olin. Yöllä istuin parvekkeella ja suihkin sumutinpullolla vettä eteeni kun se näytti niin kivalta katulampun valossa. Joka yö ja koko yön.
Mulla se meni nopeasti ohi, sen 3 viikkoa lääkkeitä vain. Sairaslomaa tosin jatkettiin monta kuukautta mutta psykoosi itsessään oli nopeasti ohi. Tosin todettiin samalla puutoksia monista vitamiineista ja kaikista elektrolyyteistä jotka sitten korjattiin lisäravinteilla. Varmaan niilläkin oli osuutta asiaan.
Mulla se meni nopeasti ohi, sen 3 viikkoa lääkkeitä vain. Sairaslomaa tosin jatkettiin monta kuukautta mutta psykoosi itsessään oli nopeasti ohi. Tosin todettiin samalla puutoksia monista vitamiineista ja kaikista elektrolyyteistä jotka sitten korjattiin lisäravinteilla. Varmaan niilläkin oli osuutta asiaan.