H
hulluko?
Vieras
Onko kellään pakko-oireisesta neuroosista/ yleistyneestä ahdistuneisuushäiriöstä kärsivällä kokemusta psykoosista?
Tai onko tämä seuraavanlainen tapahtuma psykoosi?
Eilen illalla,olin yksin ja olin alkamassa nukkumaan, makoilin sängyllä ja mietiskelin kaikenlaista. En ollut väsynyt, juuri lopettanut päivä touhuilut ja sitte kävin makuulle, eli ei johtunut unestakaan.
Yhtäkkiä olin varma, että huoneessani käveli joku kumara hahmo. En ole varma näinkö, kuulinko tai ylipäätänsä aistinko sitä mitenkään, kunhan vain yhtäkkiä tiesin sen. Saman tien aloin takomaan itselleni päähän, että kuvittelen kaiken, hahmoa ei ole, se on vain harhaa. Luulin että olin oikeastikin älynnyt, että se oli harhaa, mutta silti ikäänkuin "tiesin" että se istui takananin en uskaltanut kääntyä kosken halunnut nähdä sitä. Makoilin sitten liikkumatta hetken, tosiaan luullen että olin älynnyt kaiken olevan harhaa, mutta peläten silti tätä hahmoa.
Sitten hitaaaaasti alkoi tajuntaan oikeasti iskostua että harhaa se oli, ei siellä ketään ole. Uskalsin jopa kääntyä katsomaan, eikä tosiaan ketään näkynyt. Ellei kokemus olisi ollut niin pelottava, minulla olisi naurattanut tämä harhani.
Mutta siis; oliko tämä psykoosi, vai voiko tapahtumalle löytyä toisenlaista selitystä? Kärsin tosiaan neuroosista ja pakkoajatuksista, jotka kohdistuvat johonkin täysin muuhun, mutta neuroosin takia pelkään koko ajan että entä jos tulen oikeasti hulluksi näiden pääntäyttävien ajatuksien kanssa. Ahdistuneisuus on tosiaan läsnä elämässäni joka hetki, lääkkeeksi syön Ketipinoria. Voisiiko se aiheuttaa tätä? Tosin olen jo puoli vuotta syönyt sitä, annoskin on pieni, eikä vastaavanlaista ole IKINÄ ennen tapahtunut.
Olenko tulossa täysin hulluksi, onko kellään kokemuksia?
Tai onko tämä seuraavanlainen tapahtuma psykoosi?
Eilen illalla,olin yksin ja olin alkamassa nukkumaan, makoilin sängyllä ja mietiskelin kaikenlaista. En ollut väsynyt, juuri lopettanut päivä touhuilut ja sitte kävin makuulle, eli ei johtunut unestakaan.
Yhtäkkiä olin varma, että huoneessani käveli joku kumara hahmo. En ole varma näinkö, kuulinko tai ylipäätänsä aistinko sitä mitenkään, kunhan vain yhtäkkiä tiesin sen. Saman tien aloin takomaan itselleni päähän, että kuvittelen kaiken, hahmoa ei ole, se on vain harhaa. Luulin että olin oikeastikin älynnyt, että se oli harhaa, mutta silti ikäänkuin "tiesin" että se istui takananin en uskaltanut kääntyä kosken halunnut nähdä sitä. Makoilin sitten liikkumatta hetken, tosiaan luullen että olin älynnyt kaiken olevan harhaa, mutta peläten silti tätä hahmoa.
Sitten hitaaaaasti alkoi tajuntaan oikeasti iskostua että harhaa se oli, ei siellä ketään ole. Uskalsin jopa kääntyä katsomaan, eikä tosiaan ketään näkynyt. Ellei kokemus olisi ollut niin pelottava, minulla olisi naurattanut tämä harhani.
Mutta siis; oliko tämä psykoosi, vai voiko tapahtumalle löytyä toisenlaista selitystä? Kärsin tosiaan neuroosista ja pakkoajatuksista, jotka kohdistuvat johonkin täysin muuhun, mutta neuroosin takia pelkään koko ajan että entä jos tulen oikeasti hulluksi näiden pääntäyttävien ajatuksien kanssa. Ahdistuneisuus on tosiaan läsnä elämässäni joka hetki, lääkkeeksi syön Ketipinoria. Voisiiko se aiheuttaa tätä? Tosin olen jo puoli vuotta syönyt sitä, annoskin on pieni, eikä vastaavanlaista ole IKINÄ ennen tapahtunut.
Olenko tulossa täysin hulluksi, onko kellään kokemuksia?