Mistä ihmeestä kahdenkeskistä aikaa miehen kanssa?

["a p"]

[QUOTE="Eee";27847699]Pidätkö työstäsi? Häiritseekö tämä niin paljon, että voisitvaihtaa työtäsi samaanaikatauluun miehesi kanssa?[/QUOTE]

Tuota, miten? Sanomalla pomolle että tästälähin teen töitä 9-17 enkä 7-15? Ei se kuule vaan todellakaan käy...:-D

 

["a p"]

Pystytkö keventämään työtäsi tai työaikaasi? Nostamaan kuntoasi? Ihan jo itsesikin takia.

Työtäni en pysty keventämään, työaika on myös se mikä on. Kunto on erittäin hyvä, tuo perussairaus tosiaan jnk verran aiheuttaa väsymystä, ja työ myös.

 

["a p"]

Auttaisko se, jos saisit otettua pienet iltapäivänokoset? Jos niillä pystyis siirtämään sun nukkumaanmenoaikaa tunnilla?

No eipä ole sellaista hoitajaa joka voisi tulla vahtimaan lasta sinne 17.30 saakka meille kotiin nokosten ajaksi. Mies tulee silloin tällöin aikaisemmin, silloin pääsen nokosille. Tämä tarkoittaa ehkä kerran pari kuussa.

 

["a p"]

Aivan, kyllä 3-5 tunnin unilla pärjää yhden päivän. Nukkuu sitten lapsen kanssa vaikka päiväunia päivällä. Ei se niin vaikeaa ole, sovitte etukäteen että pe on yhteinen ilta ja valvotte esim. yhteen

Lapsi ei nuku päikkäreitä enää. Mutta joo, viikonloppuihin pitää alkaa panostaa enemmän.

 

["a p"]

Voisitteko aloittaa vaikka ilman sitä kahdenkeskistä aikaa, eli siis yritätte vain touhuta kotona yhdessä koko perhe kaikenlaista, jutelkaa, pelatkaa pelejä, miehen kanssa pusuja siellä täällä ja koskettelua? Raahaat miehen sinne makuuhuoneeseen heti lapsen mentyä nukkumaan ja yhdessä aikasin sitten nukkumaan? Kunhan pidätte jonkunlaisen kipinän yllä olisi jo paljon piristämään arkea

Joo aika pitkälti noin ollaan tehtykin. Mies vaan ei koskaan tule kanssani samaan aikaan nukkumaan, se olisikin kiva juttu.

Meillä vielä se vähän häiritsee, ei muuta elämää mutta seksielämää, että asutaan kaksiossa ja nukutaan kaikki samassa huoneessa.

Tosin eilisilta päättyikin mukavasti, kun mies heräsikin nukahdettuaan luettuaan lapselle iltasadun. Olin jo menossa nukkumaan mutta kömminkin takaisin olkkariin, sitten olimme vähän hmmmm, lähekkäin, pitkästä aikaa.

 

[Vaimo-Rakas]

Siis nyt tuossa on tahdonpuutetila. Ei helkkari voi olla vaikeaa viettää aikaa oman miehen kanssa ja teillä on vain yksi lapsi!
Jättäkää ne leffat, alkuillan nukkumaanmenot ja tietokoneella istumiset pois. Sopikaa vaikka saunatreffit, ajoitatte saunan lämpiämisen niin että menette sinne kun lapsi on nukahtanut. Hirveän pitkät yöunet kyllä tunnut tarvitsevan joka yö! Suosittelisin tarkistelemaan ruokavaliota, ei ole normaalia tuollainen väsymys aikuisella. Joku vitamiinien puutostila tuossa on taustalla tai masennus.
Meillä on kaksi lasta ja ollaan opetettu lapset jäämään omiin sänkyihin iltasatujen ja halien jälkeen nukahtamaan. Se mun ja miehen yhteinen aika alkaa siitä. TOISINAAN toinen saattaakin nukahtaa siihen toisen kainaloon, mutta ikinä ei kyllä väsytä niin paljon etteikö toisen seura kiinnostaisi. Me kokkaillaan vielä iltapalaa, jutellaan, kesällä istutaan terassilla, saunotaan, hierotaan, hellitään ja sanalla sanoen nussitaan.
Tiedän mitä väsymys on (takana koliikkivauva + korvatulehduskierre), mutta se parisuhde on niin tärkeä osa-alue elämää että sen eteen kannattaa vähän ponnistella ja kuten olen täällä 100 kertaa aiemminkin sanonut, kunnon rentouttava seurustelu oman kumppanin kanssa piristää tasan tarkkaan enemmän kuin vastaava aika unta!
Olet tietysti nyt tottunut tuollaiseen rytmiin mutta uskoisin että tuosta olisi mahdollista kyllä päästä pois....siis tuosta kiireestä?
Oletko ylipainoinen, vähän kaukaa haettua, mutta se on kyllä yksi väsyttävä osatekijä jos näin on?

 

[Vaimo-Rakas]

Eikä meilläkään joka ilta fiilistellä, parina-kolmena iltana viikossa tehdään ihan omia juttuja mitä halutaan, pidetään yhteyksiä ystäviin, katsotaan lempisarjaa, luetaan omissa oloissa tai selät vastakkain jne. Mutta minä näivettyisin ja niin näivettyisi mieskin jos me ei muutamaa iltaa viikossa annettaisi vain toisillemme.

 

["Eee"]

[QUOTE="a p";27848598]Tuota, miten? Sanomalla pomolle että tästälähin teen töitä 9-17 enkä 7-15? Ei se kuule vaan todellakaan käy...:-D[/QUOTE]

Viestissäni oli kaksi kysymystä... "Pidätkö työstäsi?"

Tiedän ihmisiä, jotka ovat vaihtaneet työpaikkaa vähäpätöisemmilläkin syillä kuin tämä, mutta tietenkään en ehdota sitä sulle, jos olet kutsumusammatissa unelmatyöpaikallasi.

 

[hmm...]

No jostain muusta se kiikastaa kuin väsymyksestä jos ei muka viikonloppunakaan jaksa valvoa pidempään.

 

[Mummeliisa]

Minulla tuli mieleen viikonloppuhoitovuorottelu jonkin kaveriperheen kanssa.
Eli mitä jos ottaisitte vaikka joka toinen lauantai vuorokaudeksi kylään jonkun kaveriperheen lapsen ja vastaavasti omanne olisi sitten joka toinen viikko siellä?
Isommalla ringillä lapsilla vielä hauskempaa...

 

[no?]

upppp

 

["vieras"]

Minulla tuli mieleen viikonloppuhoitovuorottelu jonkin kaveriperheen kanssa.
Eli mitä jos ottaisitte vaikka joka toinen lauantai vuorokaudeksi kylään jonkun kaveriperheen lapsen ja vastaavasti omanne olisi sitten joka toinen viikko siellä?
Isommalla ringillä lapsilla vielä hauskempaa...

Tämä on hieno idea. Mä yritin tuota mutta en onnistunut. Otin lapsia meille, mutta vastavuoroisesti se ei käynytkään. Meillä oli aina lapsia leikkimässä, syömässä ja yöpymässä, matkalla mukana jne.
Mä sitten pari kertaa kysyin, olisin mennyt miehen kanssa keikalle, että voisiko lapset olla yökylässä ja kas kummaa se ei kummallakaan kerralla käynyt päinsä. Ajattelivat ehkä, että tuosta tulee tapa. Tapa se oli toisinpäin, jäi vain huomaamatta.

Onnistuessaan tuollainen vuorottelu helpottaa kummasti ja luo hyvää mieltä myös lasten vanhempien välille. Auttaminen tuo aina itselle hyvän mielen, ei kannata pelätä että se on itseltä pois.

 

["a p"]

Siis nyt tuossa on tahdonpuutetila. Ei helkkari voi olla vaikeaa viettää aikaa oman miehen kanssa ja teillä on vain yksi lapsi!
Jättäkää ne leffat, alkuillan nukkumaanmenot ja tietokoneella istumiset pois. Sopikaa vaikka saunatreffit, ajoitatte saunan lämpiämisen niin että menette sinne kun lapsi on nukahtanut. Hirveän pitkät yöunet kyllä tunnut tarvitsevan joka yö! Suosittelisin tarkistelemaan ruokavaliota, ei ole normaalia tuollainen väsymys aikuisella. Joku vitamiinien puutostila tuossa on taustalla tai masennus.
Meillä on kaksi lasta ja ollaan opetettu lapset jäämään omiin sänkyihin iltasatujen ja halien jälkeen nukahtamaan. Se mun ja miehen yhteinen aika alkaa siitä. TOISINAAN toinen saattaakin nukahtaa siihen toisen kainaloon, mutta ikinä ei kyllä väsytä niin paljon etteikö toisen seura kiinnostaisi. Me kokkaillaan vielä iltapalaa, jutellaan, kesällä istutaan terassilla, saunotaan, hierotaan, hellitään ja sanalla sanoen nussitaan.
Tiedän mitä väsymys on (takana koliikkivauva + korvatulehduskierre), mutta se parisuhde on niin tärkeä osa-alue elämää että sen eteen kannattaa vähän ponnistella ja kuten olen täällä 100 kertaa aiemminkin sanonut, kunnon rentouttava seurustelu oman kumppanin kanssa piristää tasan tarkkaan enemmän kuin vastaava aika unta!
Olet tietysti nyt tottunut tuollaiseen rytmiin mutta uskoisin että tuosta olisi mahdollista kyllä päästä pois....siis tuosta kiireestä?
Oletko ylipainoinen, vähän kaukaa haettua, mutta se on kyllä yksi väsyttävä osatekijä jos näin on?

En ole ylipainoinen, (BMI 21,7) enkä tarvitse mitenkään normaalia enempää unta per yö. 7-8 h, joskus pärjää vähemmälläkin tilapäisesti, sitten viikonloppuna nukkuu enemmän. Aika ihmeellistä arvelua vaikket edes nähtävästi lukenut aloitustani kunnolla, kerroin siellä että teen raskasta ruumiillista työtä, ja lisäksi minulla on väsymystä aiheuttava perussairaus. Olen nyt muutaman vuoden etsinyt oppisopimuspaikkaa että pääsisi kevyempiin töihin, muttei ole tärpännyt. Työkykyä ylläpitävää kuntoutusta olen juuri hakenut. Niin ja saunaa meillä ei ole, saunavuoro vaan, joskus harvoin pääsemme kahdestaan onneksi saunaan, jos joku tuttumme tulee sillä aikaa vahtimaan lasta.

Eilen tuli sitten loppujen lopulta valvottua 23.14 saakka koska vietimme kahdenkeskistä aikaa miehen kanssa (sängyssä siis) ;-) miehen kanssa pitkästä aikaa. Olen kuin nukkuneen rukous. Sama on sitten toisinpäin, jos mies joskus herää kanssani samaan aikaan, koska normaalisti käy nukkumaan 24 maissa ja herää 7-7.30.

Tukiverkosto meillä on todella pieni, 2 hlöä jotka ovat molemmat yksinhuoltajia, toinen useamman lapsen, joten emme heitä viitsi kovin usein vaivata. Vanhemmistamme ei ole lapsenvahdeksi, tai kummallakin on vain yksi jäljellä, kumpikin ovat sairaita. :-(

Onneksi keväällä yksi ystäväni muuttaa samaan kaupunkiin, hän hotiaa lapsia ammatikseen, ja on luvannut hoitaa lastamme joskus.

En nyt tässä sinua välttämättä tässä tarkoita, mutta ihmettelen hieman vastausten yleistä linjausta. Tiedän että tämä yhteisen ajan puute on todella yleinen ongelma perheissä jossa on työssäkäyvät (ehkä eri vuoroissa ) vanhemmat. Silti täällä kaikilla on asiat aaaaaivan looooistavasti, ja surin osa ihmettelee miten niin voin olla väsynyt kun on vaan yksi lapsi.

No joo siis, en ole ns. perusterve, mutten tule sairauteni takia pääsemään eläkkeelle vielä piiiiitkään aikaan kuitenkaan. Ehkä se selittää sen että tarvitsen mieluiten sen 8 h yössä unta. Ja lisäksi tuo raskas duuni, kevyempää kun ei vaan ole löytynyt. :-(

Mutta kyllä tämä tästä, varsinkin nyt tuntuu siltä kun eilen pitkästä aikaa hellimme toisiamme ja nukahdimme sylikkäin. <3

 

["a p"]

Minulla tuli mieleen viikonloppuhoitovuorottelu jonkin kaveriperheen kanssa.
Eli mitä jos ottaisitte vaikka joka toinen lauantai vuorokaudeksi kylään jonkun kaveriperheen lapsen ja vastaavasti omanne olisi sitten joka toinen viikko siellä?
Isommalla ringillä lapsilla vielä hauskempaa...

Joo tällaista onkin, mutta harvemmin, ehkä kerran kuussa tai parissa meillä on joku lapsi yökylässä, ja omamme myös. Tuo on loistava juttu!

 

["a p"]

[QUOTE="Eee";27848932]Viestissäni oli kaksi kysymystä... "Pidätkö työstäsi?"

Tiedän ihmisiä, jotka ovat vaihtaneet työpaikkaa vähäpätöisemmilläkin syillä kuin tämä, mutta tietenkään en ehdota sitä sulle, jos olet kutsumusammatissa unelmatyöpaikallasi.[/QUOTE]

Tuolla olen kertonutkin jo aiemmin, että olen hakenut kevyempää työtä tai opisopimuskoulutusta jo vuosia, muttei vaan löydy. Kokopäiväiseksi opiskelijaksi ei ole varaa ruveta.

 

[Dragonfly77]

Iso talo tai kompleksi jossa asuu lähimmät sukulaiset:-D Yhteiset ruokailut ja aina tarvittaessa vaikka mummu laittamassa lapset nukkumaan niin pääsee tekemään omia juttujaan miehen kanssa.
Tämä toimisi jos kaikki niin tahtoisivat. :heart:

 

[Vaimo-Rakas]

En nyt välttämättä juuri saunaa tarkoittanut, onhan sille vaihtoehtoja. Toinen kun lukee lapselle iltasatua, toinen laittaa kynttilöitä palamaan ja rentouttavan hierontasession puitteet sillä välin valmiiksi. Tai jotain, mitä itse tykkäätte tehdä.
Ihana kuulla että eilinen on mennyt nappiin, se on pienen väsymyksen arvoista!

 

["minää"]

[QUOTE="vieras";27846838]Oisko mahdollista et mies ja lapsi siirtyisivät sinun rytmiin? Jos heräisivät aamulla aikaisemmin niin lapsi menisi illalla aikaisemmin nukkumaan ja teillä ois miehen kanssa yhteistä aikaa. Meillä esim. lapset ja mies heräävät klo 6 kun itse herään töihin, vaikka heidän ei tarvitse lähteä kerhoon kuin vasta 9.30. Illalla lapset menevät nukkumaan viimeistään klo 20 ja meillä on miehen kanssa reilu tunti yhteistä aikaa ennen kuin menemme nukkumaan. Meillä oli sama rytmi silloinkin kun itse olin lasten kanssa kotona eli heräsin samaan aikaan miehen kanssa.[/QUOTE]

Rytmin siirto ei käy tuosta vaan. En itse voisi mennä ikinä klo 21 nukkumaan, en saa unta vaikka olisin heränny klo 4 aamulla. Ei vaan väsytä ennen puolta yötä eikä mun miestäkään.

Itse tulen toimeen hyvin vähillä unilla, heräilen tuossa kasin maissa ja nukkumaan klo 2. Tosin olen kotiäiti, eikä ole suuria haasteita elämässä - työaikana toki käyn jo puolen yön maissa nukkumaan ja herätyskin on jo seitsemältä.

Meidän liitossa onni onkin ehkä juuri se, ettei meitä väsytä kovin aikaisin. Lapset menee nukkumaan tuossa klo 21 maissa joten siinä jää vielä 3-5 tuntia yhteistä aikaa.

 

["..."]

Lapselta päiväunet pois ja aiemmin nukkumaan. Varsinkin viikonloppuisin ei 4-vuotiaan tarvitse valvoa 22 asti...!

 

[Ghvc]

Vaikka lapsi ei nuku päiväunia, niin eikö mies voi viedä lasta viikonloppuna vaik ulos että sä voit nukkua päiväunet. Sitten jaksaisit valvoa pidempään yhdessä miehen kanssa viikonloppuisin.

 

["Kinkku"]

Meillä ei myöskään arkena ole miehen kanssa minuuttiakaan yhteistä aikaa. Tai olisi, jos minä valvoisin ja olisin sitten aamulla aivan tööt. Tai toisin päin, jos mies heräisi minun kanssani viideltä aamulla. Meillä kaksi alle 3v lasta ja aika härdelli.

Viikonloppuisin otamme kuitenkin omaa aikaa iltaisin, kun minäkin voin muutaman tunnin pidempää valvoa. Yhteistä kahdenkeskistä aikaa on siis n. 4h viikossa. Minusta tällä hetkellä aivan riittävä. Tämä lisäksi n. 1krt/2kk lapset on yöhoidossa. Joskus muutamankin yön kerrallaan.

Älä välitä vaikka täällä jotkut heti vetävät johtopäätöksiä, että olet masentunut ja lihava ja sitä ja tätä. Minusta tuo sinun unen taroeesi kuulostaa aivan nosrmaalilta. Itse myös tarvitsen vähintään 8h yössä. Viikonloppuisin nukun vähintään 9h yössä.

Toivottavasti asiat järjestyvät ja anteeksi, etten osaa neuvoa. Itse kuitenkin ajajttelen, että nämä ruuhkavuodet eivät ole ikuisia.

 

["a p"]

[QUOTE="...";27850680]Lapselta päiväunet pois ja aiemmin nukkumaan. Varsinkin viikonloppuisin ei 4-vuotiaan tarvitse valvoa 22 asti...![/QUOTE]

Lapsi ei nuku viikonloppuisin päiväunia.Viikolla nukuu päiväkodissa, mutta on nyt ihan viime aikoina alkanut sielläkin jättämään väliin.

Tuo lapsi on vauvasta saakka ollut suht vähäuninen, riittää noin 9-11 h unta/vrk. Ei ainakaan meidän lasta voi pakottaa nukkumaan aikaisemmin, nukahtaa silloin kun väsyttää.Eli vaikka veisi hänet sänkyyn klo 20, kukkuu vaikka sen kaksi tuntia jos ei ole väsynyt, esim. pölisee sängyssään tms.

Vuotta aiemmin minä vein usein lapsen päiväkotiin, ennen muuttoamme. Vaikka lapsi heräsi joka aamu puoli kuusi, ja nukkui päiväkodissa päikkäreitä vain tunnin verran, silti nukahti vasta 21.30 maissa illalla. Nyt onneksi sentään nukahtaa samoihin aikoihin ja herää myöhemmin, siksi loistavaa että mies vie lapsen myöhempään.

Mutta hyviä vinkkejä muilta on tullut, täytyy vaan oppia ottamaan se kahdenkeskinen laatuaika sieltä mistä sen saa revittyä.

 

["a p"]

Iso talo tai kompleksi jossa asuu lähimmät sukulaiset:-D Yhteiset ruokailut ja aina tarvittaessa vaikka mummu laittamassa lapset nukkumaan niin pääsee tekemään omia juttujaan miehen kanssa.
Tämä toimisi jos kaikki niin tahtoisivat. :heart:

Tämä olisi ihan luksusta!! Tosin meillä kummallakaan ei ole juuri lähisukua, ainoita lapsia ja kaukaisemmat sukulaiset asuu kaukana eikä tule ppidettyä paljon yhteyttä tms. Meillä on vain nämä kaksi ikäloppua ja sairasta vanhempaa(kummallakin yksi) joista ei enää ole lasta vahtimaan. Lapsen ainoa mummi on pian 90 ja vähän höppänä, ja pappa eli isäni on 70 kieppeillä, puolikuuro, puolisokoa ja muisti pätkii eli on vähän höppänä hänkin, emme uskalla hänelle jättää lasta enää juurikaan, kuin joskus hätätilassa tunniksi pariksi. Sitten on nämä kaksi yh-äitiä joita en kehtaa kauhean usein vaivata. Toisella on tukiperhe, vielä sen lisäksi että minä hoidan hänen lastaan välillä. Joten en kyllä useammin kuin muutaman kerran vuodessa kehtaa häneltä itse lastenhoitoapua kysyä, meillä on kuitenkin parempi tilanne.

Lähialueelta emme tunne vielä ketään, emme ole täällä kauaa asuneet, ja päiväkotikaveritkin ovat vielä ihan eri suunnalta, kun pk on sellainen jossa on lapset jotka eivät muualle ole mahtuneet, ei ole ihan tässä lähistöllä.

Samassa rapussa asuu perhe jossa vanhemmat ovat suht ikäisiämme tai ehkä vaan hitusen nuorempia, (itse olemme siis varsin kypsässä iässä ainokaisemme saaneet) olen yrittänyt pihalla naisen kanssa jutella, mutta ovat harvoin samaan aikaan pihalla, ei olla vielä niin tuttuja että voisi kysyä. Heillä on 3 poikaa, olisi huippua jos pojat voisivat tulla meille joskus leikkimään, ja meidän poikamme vastaavasti mennä heille. Voisimme miehen kanssa käydä vaikka syömässä, elokuvissa, kävelyllä, kaupassa tai vaikka ottaa pienet petipainit sillä aikaa. :-D

Täytyy vaan toivoa että tutustumme lähialueen lapsiperheisiin, jotta tuo tukiverkosto hieman kasvaisi.

 

[haukotuttaa tähän aikaan]

eihän tuo sitten niin toivottomalta kuulosta. mutta ei niitä suhteita toivomalla synny, pitää tehdä jotain myös. Älä ujoile, voithan esittää toiveen ja jättää sen hautumaan, jolloin toisen on ehkä helpompikin tutustua jos on vaikka jotenkin arka tms. Tuohan on paras mahdollinen tekosyy tutustumiselle.

ja ehkä yh-äitienkin kanssa voisi keskustella asiasta? tiedätkö heidän kantansa etukäteen? saattaahan olla niinkin, että parin tunnin lapsenvahtimisen jälkeen hekin päinvastoin kokisivat helpotusta siitä ettei heilllä ole lapsia enempää kuin nyt. ja jos vaikka sovitte jonkun epäkristillisen vaihtosuhteen, niin toinen saattaisi olla hyvinkin hyvillään. kahden tai kolmen suhde yhteen tms, tai säännöllisen epäsäännöllisesti mutta kuitenkin?

Mä muistan tuon helvetillisen väsymyksen kun tein rankkaa fyysistä työtä lukiolaisena kesällä. Tulin kotiin, söin, kaaduin sohvaan tolkku pois, jotain nysväsin sitten tunnin pari ja petiin. Ei puhettakaan että olisi jaksanut minnekään illalla lähteä, vaikka menojalka oli parhaassa iässään. Yhtä väsynyt olen tuon jälkeen ollut vain raskauden alkupuoliskolla. Ja olin terve kuin pässi ja pukki yhteensä.

Mutta aikuisena tiedän myös mitä tarkoittaa henkinen väsymys, se tosiaan tuntuu ihan aidolta vaikka se voi poistua sekunnissa kun olosuhteet vaihtuvat. Eli kannattaa tehdä kokeiluja ja miettiä, että olisiko sitä henkistä laatua myös mukana, ja miettiä mitkä ne stressitekijät ovat jotka syövät naista. Vaikka löytyisi jotain ihan pientäkin korjattavaa pelkästään, niin sekin on vain plussaa jos yhtään saa sitä kautta voimia lisää.