A
"a p"
Vieras
Meillä on tilanne se, ettei ole kahdenkeskistä aikaa miehen kanssa kuin silloin kun lapsi on hoidossa, eli noin 4-5 krt vuodessa. Lapsi on pian 4 v., yksi lapsi.
Minä lähden töihin klo 6, herään 5.15. Mies vie lapsen päiväkotiin klo 8.30, ja on itse töissä yleensä 9-17. Mies ja lapsi heräävät klo 7.30 joka aamu.
Minulla on raskas fyysinen työ, olen ihan sippi jo nyt, juuri taistelen unta vastaan. Yleensä käyn klo 21 maissa nukkumaan, lapsi yleensä samaan aikaan, ja lisäksi nukkuu päiväkodissa noin 1-1,5 h. Mies jää yleensä valvomaan.
Viikonloppuisin lapsi käy 21.30-22 maissa nukkumaan ja herää klo 7-8 välillä, itse käyn samaan aikaan nukkumaan ja herään samaan aikaan tai vähän aiemminkin joskus.
Mutta meillä ei siis ole miehen kanssa kahdenkeskistä aikaa iltaisin ollenkaan. En vaan mitenkään jaksa valvoa niin myöhään, kun väsymys on hirveä, nukahdan istualleni viimeistään 21.30 maissa.
Mies pärjää 6-7 h unilla, mutta itselläni on lisäksi väsymystä aiheuttava perussairaus, hädintuskin tuo 8 h yössä riittää, viikonloppuisin yleensä nukun enemmänkin. Lisäksi raskas työ väsyttää.
Tuo yhteisen ajan puute vaan rassaa vähän meitä molempia. Jos valvon viikolla vaikka kymmeneenkin, ei edes juttelusta tulee mitään koska vain nuokun puoliunessa. Puhumattakaan seksistä. Työssäni ei ole myöhäisempiä vuoroja olemassakaan.:-(
Minä lähden töihin klo 6, herään 5.15. Mies vie lapsen päiväkotiin klo 8.30, ja on itse töissä yleensä 9-17. Mies ja lapsi heräävät klo 7.30 joka aamu.
Minulla on raskas fyysinen työ, olen ihan sippi jo nyt, juuri taistelen unta vastaan. Yleensä käyn klo 21 maissa nukkumaan, lapsi yleensä samaan aikaan, ja lisäksi nukkuu päiväkodissa noin 1-1,5 h. Mies jää yleensä valvomaan.
Viikonloppuisin lapsi käy 21.30-22 maissa nukkumaan ja herää klo 7-8 välillä, itse käyn samaan aikaan nukkumaan ja herään samaan aikaan tai vähän aiemminkin joskus.
Mutta meillä ei siis ole miehen kanssa kahdenkeskistä aikaa iltaisin ollenkaan. En vaan mitenkään jaksa valvoa niin myöhään, kun väsymys on hirveä, nukahdan istualleni viimeistään 21.30 maissa.
Mies pärjää 6-7 h unilla, mutta itselläni on lisäksi väsymystä aiheuttava perussairaus, hädintuskin tuo 8 h yössä riittää, viikonloppuisin yleensä nukun enemmänkin. Lisäksi raskas työ väsyttää.
Tuo yhteisen ajan puute vaan rassaa vähän meitä molempia. Jos valvon viikolla vaikka kymmeneenkin, ei edes juttelusta tulee mitään koska vain nuokun puoliunessa. Puhumattakaan seksistä. Työssäni ei ole myöhäisempiä vuoroja olemassakaan.:-(