Mistä "elämäniloa" arkeen...

[RiikkaTii]

Olen nyt kotona lasten kanssa, olen ollut kotona suunnilleen vuoden, mutta menen töihin muutaman kuukauden kuluttua. Kotipäiviä ei siis ole enää kovin paljon jäljellä. Minusta on noin yleisesti mukavaa olla kotona lasten kanssa, mutta päivät tuntuvat nykyisin olevan vaan selviytymistä ja rutiineita:

Herätys, nälkäistä huutoa, kaurapuuro. Leikkiä, ei saa ottaa lelua kädestä! Vaipan vaihtoa, pyykin ripustusta. Lounasta ja nukkumaan, yrittäkää nyt nukahtaa jo. Leikkipuistoon, hoh hoi, ei saa syödä hiekkaa, älä heitä leluja, älä sitä ja tätä. Jotain iltaruokaa ja mitä nyt sitten tehtäisiin. leikitään junalla. joo. Onneksi kohta on ilta.

Eli mistä tällaiseen normaaliin arkielämään saisi vähän iloa ja pilkettä, olin onnellisin silloin kun lapset olivat pieniä -tunnelmaa, hauskanpitoa, elämä on seikkailua -asennetta, tyytyväisyyttä ainutlaatuiseen tilanteeseen???

Että tällainen pikkuasia minua vaan vaivaa...

 

[äiti]

Samaa voisin kysellä myös mä....välillä tuntuu et vaan miettii mitä kaikkee hommaa pitäis tehdä ja kaikenlaiset huolet stressaa. miten osaisi nauttia enemmän elämästä ja lapsista....jos joku ymmärtää mitä tarkoitan

 

[evph-äiti]

Mulla oli aika sama fiilis ennenku läksin kouluun. Totesin vain että minusta ei ole kotiäidiksi.... Nyt kyllä on taas reilun puolen vuoden kotiäitirupeama edessä, vauva kun syntyy syksyllä. Nyt on koulu ohi tältä lukuvuodelta, mutta vauva kun syntyy, en jää kovin pitkäksi aikaa kotiin. Suostuin toiseen lapseen sillä ehdolla että mies jää hoitamaan.

Nyt olen keksinyt meille kivoja rutiineja millä saan päivät kulumaan. Yksi suosikeistani on että käymme ostamassa päivän lehden jota minä luen kahvia juoden kun tyttö leikkii hiekkalaatikolla. Näin saan ulkoilut sujumaan ilman että itse tarvii kuolla tylsyyteen....

 

[päksy75]

Ite oon ollu kotona kohta 8 v. vuotta Jotenkin sitä vaan jaksaa ja saa voimia. Töissä käyn nyt viikonloppu aamut ja tarvittaessa viikollakin iltasella (hotelli/ravintola siivous). Päivä kerrallaan vaan eteenpäin, ilman suuria suunnitelmia =)

 

[nivea]

iik luettelit minun päivän kulun ja teen työkseni voi kääk ja pidän siitä

noh oletko tapaillut kavereita,käynyt luontoretkellä tai jos on tuttuja äitejä niin sovitte että tänään tuutte meille syömään ja nukkumaan päikyt ja toisena päivänä meette heille?

 

[Vattihattu]

Pienet retket ja "harvinaisuudet" piristää arkea....ei sen tarvi olla kuin esimerkiks retki vähän kauempana olevaan puistoon ja käynti kivassa kahvilassa. Tai mistä kukakin tykkää....voihan sitä lähtee käymään bussilla vaikka jossakin naapurikaupungissa, niin kummasti jaksaa arkea taas jonkun aikaa eteenpäin. Tai sitten tehdään jotakin, mikä on periaatteessa ihan "tyhmää", mut mistä irtoo iloa pitkäks aikaa eteenpäin.

 

[äiti täälläkin]

Voi että tuo kuulostaa tutulta ja vaikka olen jo näinkin "vanha", en osaa tuohon vastausta antaa. Aikanaan olin neljän alle kouluikäisen kanssa kotona useita vuosia ja päivät toistivat itseään. Jotenkin se meni, mutta koin oloni varsin puutuneeksi, aika-ajoin.

Nyt meillä tämän neljän katraan nuorin jo 10-vuotias ja kaksi iltatähteä meille siunaantunut lisää. Täyspäiväistä kotona oloa en jaksa millään konstilla. Miehen vapaat olen töissä ja nautin tilanteesta suunnattomasti. Niinä päivinä saan jättää kotityöt taakseni ja ajatella jotain ihan muuta.

 

[taustalla]

Voisiko olla liian kovat vaatimukset nykyään äideille?

Enhän minä muista, että oma äiti olisi koko lapsuusaikana leikkinyt kanssamme, hän sai tehdä aina aikuisten juttuja, eli ruokaa ja siivota.

Eli nykyään vaaditaan että pitää jaksaa koko ajan puurtaa/touhuta lapsen kanssa, ja se on ainakin minusta tosi tylsää. Toki ihan pienen kanssa jaksaa paremmin, mutta isompien kanssa jatkuva touhuaminen on useimmista aikuisista ja ainakin äideistä tylsää. (toki jotkut nauttivat, ja he ehkä tekevät sitä työkseen?)

Ehkä lapset voisivat enemmän leikkiä keskenään, näin kehittyy mielikuvituskin paremmin?