K
"Kaneli"
Vieras
Olen tässä viikon päivät analysoinut itseäni ja voin vaan todeta, että päässäni on vikaa. Olen helposti addiktoituva ja ei tunnu löytyvän sellaista rentoa tasapainoa elämässä.
Pari vuotta sitten olin vielä melko hyvässä ja sutjakassa kunnossa. Mutta nykyään painoa varmaan se 100 kg. En uskalla vaa'alle. Paino lähti nousuun, kun lopetin tupakoinnin 1.5v sitten. Olen toki ylpeä, että tuosta ilmeisen epäterveellisestä tavasta sentään pääsin eroon.
Syömistottumukset ovat olleet suorastaan hanurista. Olen sokeriaddikti
Ja asiaa ei auta se, että mieheni on hoikka ja lihaksikas vaikka syö päivittäin ties mitä herkkuja. Eli kun yritän kunnostautua, niin tuntuu kohtuuttomalta kun toinen voi syödä mitä lystää...
Nyt alkaa mitta olemaan tosiaan täynnä tätä oloa ja selkärangattomuutta... Päätin laittaa ruokavalion kuntoon ja aloittaa säännöllisen liikunnan. Mutta kuinka sekaisin olenkaan, kun tuntuu että mitäs elämällä nyt sitten onkaan enää tarjottavaa
Siis ihan kuin ruoka hallinnoisi täysin elämääni. Liikunta piristää joo, mutta on aavistuksen pakkopullaa. Voisikohan tapauksessani käydä niin että liikunnasta tulisi "se juttu", joka tuo iloa ja nautintoa arkeen?
Pari vuotta sitten olin vielä melko hyvässä ja sutjakassa kunnossa. Mutta nykyään painoa varmaan se 100 kg. En uskalla vaa'alle. Paino lähti nousuun, kun lopetin tupakoinnin 1.5v sitten. Olen toki ylpeä, että tuosta ilmeisen epäterveellisestä tavasta sentään pääsin eroon.
Syömistottumukset ovat olleet suorastaan hanurista. Olen sokeriaddikti
Nyt alkaa mitta olemaan tosiaan täynnä tätä oloa ja selkärangattomuutta... Päätin laittaa ruokavalion kuntoon ja aloittaa säännöllisen liikunnan. Mutta kuinka sekaisin olenkaan, kun tuntuu että mitäs elämällä nyt sitten onkaan enää tarjottavaa