Mistä elämän pienet ilot?

["Kaneli"]

Olen tässä viikon päivät analysoinut itseäni ja voin vaan todeta, että päässäni on vikaa. Olen helposti addiktoituva ja ei tunnu löytyvän sellaista rentoa tasapainoa elämässä.

Pari vuotta sitten olin vielä melko hyvässä ja sutjakassa kunnossa. Mutta nykyään painoa varmaan se 100 kg. En uskalla vaa'alle. Paino lähti nousuun, kun lopetin tupakoinnin 1.5v sitten. Olen toki ylpeä, että tuosta ilmeisen epäterveellisestä tavasta sentään pääsin eroon.

Syömistottumukset ovat olleet suorastaan hanurista. Olen sokeriaddikti Ja asiaa ei auta se, että mieheni on hoikka ja lihaksikas vaikka syö päivittäin ties mitä herkkuja. Eli kun yritän kunnostautua, niin tuntuu kohtuuttomalta kun toinen voi syödä mitä lystää...

Nyt alkaa mitta olemaan tosiaan täynnä tätä oloa ja selkärangattomuutta... Päätin laittaa ruokavalion kuntoon ja aloittaa säännöllisen liikunnan. Mutta kuinka sekaisin olenkaan, kun tuntuu että mitäs elämällä nyt sitten onkaan enää tarjottavaa Siis ihan kuin ruoka hallinnoisi täysin elämääni. Liikunta piristää joo, mutta on aavistuksen pakkopullaa. Voisikohan tapauksessani käydä niin että liikunnasta tulisi "se juttu", joka tuo iloa ja nautintoa arkeen?

 

["öppo"]

se vaatii hyvän motivaation, jotta siihen elämänmuutokeen juaksaa lähteä. Eli elämäntilanteen tulee olla motivoiva.
Jos on pieniä lapsia ja elämään ei kuulu baareilu ja ulkonäkökeskeinen työpaikka tai harrastus, ja kaveripiiri koostuu pääasiassa muista mammoista, niin on se tosi vaikeaa vastustaa illalla sitä suklaata.

Se vaatisi niin ison draivin päälle, sellaisen, että innostuisi siitä omasta kropasta ja laihdutuksesta, ym ja olisi kiva vetää täysillä itseään kohti hyvää fiilistä. Mutta sellaisen olotilan päälle saaminen, väsyttävässä elämäntilanteessa on hankalaa.

Vaikka tietää, että se lopputulos palkitsisi vaivan kyllä ja olo olisi mahtava. Se matka on niin vaivalloinen.

Tsemppiä sulle, että saisit innostuksen aloittaa ja ennenkaikkea jatkaa uudenlaista syömistä!
Sä pystyt siihen kyllä, jos vaan haluat tarpeeksi.

 

["vieras"]

Mun systeemi on se etten edes ajattele niitä herkkuja ja jos välillä tekee jotain kuitenkin mieli niin haukun itseäni että et sä VOI nyt luovuttaa vitun luuseri kato läskejäs ja laihis jatkuu sitten taas hyvin

 

[A..p]

Kiitos viestistä.
Juuri tuollaisen mainitsemasi draivin haluaisin päälle. Mulla jo ala-asteella lapset, joten en voi vedota rankkaan arkeen. Taidan nykyään päästä liiankin helpolla ja haluaisin innostua kehon hoidosta. Pitänee alka tosissaan perehtymään hyvään ruokavalioon ja liikuntaan ja addiktoitua liikkumisesta ja terveellisesti ruoasta.

 

["vieras"]

Otat järjen käteen sen ruoan kanssa, ja vaikka vaa'an pöydälle. Älä edes yritä aloittaa mitään ''syön päivässä viisi appelsiininsiementä jä nuolaisun porkkanaa ja laihdun nopeesti''-kuuria. Opettele syömään taas normaaleja määriä normaalia ruokaa. Kun syöt vähemmän kuin nyt, laihdut. Jos vielä kylkeen alat liikkumaan, laihdut vielä enemmän. Kroppa löytää tasapainon tällä reseptillä.

Tsemppiä!