Missä vika kun lapsi ei leiki, eikä ole koskaan leikkinyt.

Meillä on poika, ikää alkaa olla 3,5 vuotta. Hän ei leiki leluilla juurikaan koskaan, eikä varsinkaan yksin. Hänen aikansa menee hyppiessä, kiemurrellessa ja juostessa. Joskus harvoin leikkii muovailuvahalla hetken, tai leikkaa saksilla paperia. Lelut saa olla ihan omissa oloissaan ja jos joskus lelun käteensä ottaa, tekee sillä aivan muuta kuin mihin se on tarkoitettu. Leluihin liittyvä ainut leikki mitä hän harrastaa on puupalikoiden työntäminen putken sisään.

Jos leikin pojan kanssa yhdessä, hän leikkii tasan sen verran, ei jatka leikkiä yksinään.

Olen äärimmäisen väsynyt tähän. En jaksa koko ajan katsoa tuota riekkumista, sillä sitähän se on sanan varsinaisessa merkityksessä. Ei ole paikoillaan hetkeäkään eikä asetu. Luonteessa ei ole muuta vikaa, mitä nyt normaali uhka jota on kestänyt nyt 2 vuotta putkeen välillä laantuen vain puhjetakseen entistä rajumpana uudelleen.

Meillä on toinen lapsi joka on vasta reilun vuoden, hän osaa leikkiä leluilla ja viihdyttää itseään siten. Kaipaa ihan selkeästi omaakin rauhaa ja tykkää keskittyä.

Kautta rantain pääsen asiaan, olenko maailman huonoin äiti ja ihmisenä pohjasakkaa jos koen että haluan laittaa pojan päivähoitoon? Enemmän hänen itsensä takia. En voi koko ajan opastaa häntä leikkimään eikä se siitä kiinnostu vaikka mitä tekisin. Kai tuon ikäisen pitäisi tehdä muutakin kuin vaiin juosta ulkona ja hyppiä sohvalla sisällä. Sillä niistä hänen päivänsä koostuu 95%:sesti.

 

Voisihan sitä päiväkotia tuossa tilanteessa ainakin kokeilla? Tsemppiä!

 

Keskustele neuvolassa asiasta ja pyydä testejä. Onko lapsella muita autistiseja merkkejä?

 

[QUOTE="vieras";23977640]Keskustele neuvolassa asiasta ja pyydä testejä. Onko lapsella muita autistiseja merkkejä?[/QUOTE]

Peesi.

 

Vähän huolestuttavaa. Mulle tuli kanssa autistiset piirteet mieleen. Puhuuko? Katsooko silmiin? Onko kovin omaehtoinen? Onko juuttumistaipumuksia? Millaisia asioita sitten tekee niillä leluilla? Pk vois tosiaan olla hyvä. Ootko neuvolassa jutellu?

 

Meillä samanlainen 5v, varmaan vaan luonnekysymys! Sitäpaitsi meidän poika on jotenkin itsestään oppinut lukemaan ja laskemaan, eli kai noiden vauhtiveikkojenkin päähän jotain tarttuu =)

 

Mitä tarkoittaa juuttumistapaus?

Poika puhuu mutta ei erityisen selvästi. On ollut ihan normaali kehitykseltään ja äärimmäisen liikunnalinen ja siinä taitava. On ihan sinänsä normaalin ja fiksuin oloinen mutta ei vaan osaa viihdyttää itseään millään tavoin. Tykkää kaikesta missä liikutaan ja riekutaan mutta ei sitten mistään leikkimisestä, hiekkakasalla on korkeintaan 10 minuuttia ennenkuin tympääntyy. Se ei ole tarpeeksi vauhdikasta. Luonne on ihan mukava, on empaattinen ja reipas.
Mutta itse alan olla niin väsynyt ja turhautunut tuohon että olen huomannut että välillemme on kasvanut kuilu ja pelkään mitä se tekee hänen kehitykselleen.
En tiedä, jaksaisinko ja ymmärtäisinkö häntä paremmin jos hän olisi päivän hoidossa.

 

oma poikani oli samanlainen ja pyysin neuvolasta lähetteen tutkimuksiin. Asperger-oireisto löytyi selvästi. Lääkärin "määräyksellä" päiväkotiin puolipäiväisenä, ja on auttanut suorastaan niin paljon että olen mykistynyt ja muuttanut käsitystäni päiväkodista hoitomuotona parempaan suuntaan. Ammattilaiset osasivat tukea lasta todella hyvin eri metodeilla (kuvakortit, tukiviittomat, ammattilainen omahoitaja joka erikoistunut as-oireistoon, erikoisjärjestelyt jne). Ehdottomasti suosittelen päiväkotia kuntouttavana muotona, nimenomaan siten ettei päivähoidon kokonaismäärä ole liian suuri ja sitä kautta stressaava.

 

Aspergerithan eivät kyllä oikein ole empaattisia, kun eivät osaa tulkita ihmisia. Enemmän viittaisi Adhd:hen, jos johonkin, mutta ei nyt kannata välttämättä lähteä heti hakemaan diagnoseja, jos pärjää muuten hyvin koulussa, ym. Meitä nyt on vaan moneen menoon. Jos kyse olisikin Adhd:sta, niin sellaiset piirteet usein heikentyvät tai katoavat iän myötä.

 

[QUOTE="Vieras";23977834]Aspergerithan eivät kyllä oikein ole empaattisia, kun eivät osaa tulkita ihmisia. Enemmän viittaisi Adhd:hen, jos johonkin, mutta ei nyt kannata välttämättä lähteä heti hakemaan diagnoseja, jos pärjää muuten hyvin koulussa, ym. Meitä nyt on vaan moneen menoon. Jos kyse olisikin Adhd:sta, niin sellaiset piirteet usein heikentyvät tai katoavat iän myötä. [/QUOTE]

Kyllä kannattaa nimenomaan tutkituttaa nyt, niin on helpompaa jatkossa. Siitä on apua vanhemmalle, kun osaa suhtautua oikein.

 

Miettisin kyllä asiaa tarkoin.

Päiväkodissa joutuu todennäköisesti tarkkailun alle tuollaisella käytöksellä. Jos lapsessa oikeasti on jotain hoidettavaa vikaa niin silloin asia on hyvä. Muutoin lapsen itsetunnolle päivähoito ei välttämättä tee hyvää. Kuvauksesi perusteella lapsesi ei ole kykeneväinen sopeutumaan ryhmään ja sen toimintaan ainakaan tämän hetkisessä kasvunvaiheessa.
Päivähoidossa lapselta vaaditaan enemmän itseohjautuvuutta. Päivähoidossa lapsesi pitäisi pärjätä 1/7 aikuisella (yhtä kasvatushenkilöä kohden on seitsemän lasta) ja jos hän ei pärjää nyt kun aikuista on jakamassa vain yksi lapsi niin ongelmia on varmasti edessä.
Kuvauksesi perusteella jokin päiväkodin pienryhmä olisi varmaan ihanteellinen. Ja voi olla lapsesi saa kasvuunsa tarvittavaia tukitoimia päiväkodista, mutta pahimmassa tapauksessa vain häirikön leiman mikä kuormittaa mysö sinun jaksamistasi lisää.

 

No enpä nyt heti olisi taas jotain diagnoosia tyrkyttämässä... Meillä on 3,5v poika, joka myös vasta viime aikoina on alkanut leikkimään itsekseen ja ylipäänsä mitään järkevän oloista. Esikoisena on aina ollut meissä vanhemmissa kovin kiinni ja tykkää yhdessä aikuisen seurassa touhuta. Lelut saavat meilläkin ihan eri käyttötarkoituksen, esim. lääkärilaukun välineet ovat rakennusvälineitä jne. Pikkuveli puolestaan on ihan vauvasta lähtien tykännyt itsekseen puuhailla juttuja ja osaa jo matkia isoveljen touhuja, vaikka ikää 1,5v, mutta hänellä onkin ollut leikkimisen mallia ihan pienestä pitäen.

Miten ap lapsesi leikkii muiden lasten kanssa? Onko lapsella kavereita tai käyttekö jossain perhekahviloissa?

 

[QUOTE="alma";23977885]Miettisin kyllä asiaa tarkoin.

Päiväkodissa joutuu todennäköisesti tarkkailun alle tuollaisella käytöksellä. Jos lapsessa oikeasti on jotain hoidettavaa vikaa niin silloin asia on hyvä. Muutoin lapsen itsetunnolle päivähoito ei välttämättä tee hyvää. Kuvauksesi perusteella lapsesi ei ole kykeneväinen sopeutumaan ryhmään ja sen toimintaan ainakaan tämän hetkisessä kasvunvaiheessa.
Päivähoidossa lapselta vaaditaan enemmän itseohjautuvuutta. Päivähoidossa lapsesi pitäisi pärjätä 1/7 aikuisella (yhtä kasvatushenkilöä kohden on seitsemän lasta) ja jos hän ei pärjää nyt kun aikuista on jakamassa vain yksi lapsi niin ongelmia on varmasti edessä.
Kuvauksesi perusteella jokin päiväkodin pienryhmä olisi varmaan ihanteellinen. Ja voi olla lapsesi saa kasvuunsa tarvittavaia tukitoimia päiväkodista, mutta pahimmassa tapauksessa vain häirikön leiman mikä kuormittaa mysö sinun jaksamistasi lisää.[/QUOTE]


Jos lapsella on as/autismi/tms neurologisia oireita niin hänet pyritään sijoittamaan normaalien lasten kanssa integroidusti mutta pienryhmään. Oma as-lapsi siis 12 lapsen ryhmässä jossa aina 3-4 tätiä. Lisäksi yksi hoitajista erikoispekogiikan puolelta eli osaa antaa mahtavaa tukea lapselle. Lapsen ryhmätyötaidot ja sosiaalistuminen nimenomaan syntyvät sillä että lapsi sosiaalistetaan - kotona se ei todellakaan onnistu. Lapsi on päiväkodissa oppinut toimimaan ryhmän mukana, oppinut ruokailemaan, leikkimään, laulamaan, keskittymään asioihin ja ei on itse suorastaan tyytyväinen että päivissä on "tarkka rutiini" ja lapsi tietää miten päivärytmi päiväkodissa menee.

Itsekin olin aiemmin kotihoidon kannattaja, mutta käsitykseni on kyllä totaalisesti muuttunut ja olen aivan satavarma että kotona ei lapselle (tilanteessa jossa äidillä useampi lapsi kotihoidossa) pysty samalla tavalla antamaan ammattilaisen tukea ja opastusta kehityshäiriössä. Itse en olisi osannut kuvakortteja, tukiviittomia tai muitakaan metodeita edes käyttää. Lisäksi lasta kuntoutetaan päiväkodin kautta mm. aistihäiriöiden ja motoriikan suhteen (tätäkään ei kotona voi/osaa tehdä) ja lisäksi lapsi on saanut rakkaita kavereita ryhmästään.

Jos olisin pitänyt lapseni kotona niin kehitys ei todellakaan olisi lähtenyt tuollaiseen lentoon mitä nyt päiväkodin pienryhmässä on tapantunut. Ennuste on se että lapsi kuntoutuu kouluun ihan normaalille luokalle ilman avustajaa tai muuta erikoisjärjestelyä.

 

piti kirjoittaa erikoisPEDAKOGIIKAN eikä pekogiikan....

 

Voi että, tässähän meinaa huolestua ihan kunnolla. Jotain tuossa pojassa on mutta en tiedä olisiko kuitenkaan mitään oireyhtymää. Nykyinen käytös (uhma) on varmasti osaksi minun syytäni, olen niin väsynyt ja turhautunut tähän jatkuvaan "mikään ei riitä"- olotilaan. Minä oireilen, olen lyhytpinnainen ja kiukkuinen, en jaksa enää samalla tavalla kuin aiemmin.

Mun aika menee siihen että teen ja keksin juttuja tuolla pojalle, kotitöitä yms. oikeasti hoidettavia asioita saan hoidettua max. tunnin päivässä. Olen turhautut siihenkin, olisi mukavaa joskus siivota ihan kunnolla tai tehdä muutakin kuin pikaruokaa. Mun aika menee täysin lapsiin (niin varmaan kaikillä kotiäideillä) mutta oikeasti luulisi että lapsi edes joskus tekisi jotain.

Mulla on siinä suhteessa mukava tilanne että voi aloittaa työt heti kun saa hoitopaikan, ja myöhemmin pystyn aivan varmasti tekemään vain 3-4 työpäivää viikossa. Mun omasta mielestä hoitopaikka olisi tuolle pojalle oikeasti hyvä ratkaisu, kavereiden kanssa hän on aika erilainen. Alkaa leikkimään ja nauttii silminnähden seurasta. On aivan normaali lapsi silloin, vauhdikas toki mutta sellaisiahan ne lasten leikit on.

Taidan tehdä niin että huomenna soittelen tuota hoito-asiaa ja katson miten siellä sitten alkaa sujumaan ja mitä palautetta sieltä tulee. Jos sieltä tulee palautetta että kannattaa neuvolaan ottaa yhteyttä niin sitten teemme niin. Kiitos oikein kovasti teille vastaajille, mukava saada vähän perspektiiviä asiaan ja myöntävää kannustusta hoito-asiaan. Koen syyllisyyttä kovasti hoitoon laittamisesta koska voisin olla kotonakin, ei ole pakkoa mennä töihin. Vaikka töihin kovasti jo haluankin mutta kiva olisi nauttia (jos tämä sitä olisi) lasten kanssa kotona olostakin.

 

kavereiden kanssa hän on aika erilainen. Alkaa leikkimään ja nauttii silminnähden seurasta. On aivan normaali lapsi silloin, vauhdikas toki mutta sellaisiahan ne lasten leikit on.

Siinä tapauksessa tuskin lapsella on mitään häikkää, kaipaa vain seuraa. Vie rohkeasti hoitoon ja unohda diagnoosiepäilyt.

 

[QUOTE="vieras";23977994]Siinä tapauksessa tuskin lapsella on mitään häikkää, kaipaa vain seuraa. Vie rohkeasti hoitoon ja unohda diagnoosiepäilyt.[/QUOTE]

Kiitos tästä.

Kukaan sukulaisista tai läheisistä ei ole huomannut pojasta mitään vikaa eli se helpottaa myös.

Voikohan tosiaan se kuuluisa "virikkeiden puute" tehdä lapsesta tuollaisen?

Me asutaan maalla, hoidetaan hommia ja karjaa lasten kanssa ja poika on paljon isänkin mukana oikeissa hommissa. Käydään perhekerhoissa ja muutoinkin mennään lasten kanssa paljon muualle vaan leikkimään, vaikka koulun pihaan. Poika nauttii niistä reisuista paljon.
Ehkä en vain pysty tyydyttämään näillä resursseilla pojan tarpeita, en taitaisi jaksaa itsekkään niin paljon kuin hän. Olen itsekkin liikunnallinen ja paljon touhuan mutta poikaa en omiin harrastuksiini voi (vielä) ottaa. Kyse ei ole siitä olisin itse sohvaperuna.

 

Meillä on poika, ikää alkaa olla 3,5 vuotta. Hän ei leiki leluilla juurikaan koskaan, eikä varsinkaan yksin. Hänen aikansa menee hyppiessä, kiemurrellessa ja juostessa. Joskus harvoin leikkii muovailuvahalla hetken, tai leikkaa saksilla paperia. Lelut saa olla ihan omissa oloissaan ja jos joskus lelun käteensä ottaa, tekee sillä aivan muuta kuin mihin se on tarkoitettu. Leluihin liittyvä ainut leikki mitä hän harrastaa on puupalikoiden työntäminen putken sisään.

Jos leikin pojan kanssa yhdessä, hän leikkii tasan sen verran, ei jatka leikkiä yksinään.

Olen äärimmäisen väsynyt tähän. En jaksa koko ajan katsoa tuota riekkumista, sillä sitähän se on sanan varsinaisessa merkityksessä. Ei ole paikoillaan hetkeäkään eikä asetu. Luonteessa ei ole muuta vikaa, mitä nyt normaali uhka jota on kestänyt nyt 2 vuotta putkeen välillä laantuen vain puhjetakseen entistä rajumpana uudelleen.

Meillä on toinen lapsi joka on vasta reilun vuoden, hän osaa leikkiä leluilla ja viihdyttää itseään siten. Kaipaa ihan selkeästi omaakin rauhaa ja tykkää keskittyä.

Kautta rantain pääsen asiaan, olenko maailman huonoin äiti ja ihmisenä pohjasakkaa jos koen että haluan laittaa pojan päivähoitoon? Enemmän hänen itsensä takia. En voi koko ajan opastaa häntä leikkimään eikä se siitä kiinnostu vaikka mitä tekisin. Kai tuon ikäisen pitäisi tehdä muutakin kuin vaiin juosta ulkona ja hyppiä sohvalla sisällä. Sillä niistä hänen päivänsä koostuu 95%:sesti.

Hei, huomasin sinun kirjoituksen ja pohdiskelun, meillä on jo aikuinen 18 täyttänyt tyttö hän ei leikkinyt ja hänellä on neljä vuotta nuorempi pikku sisko joka oli täysin vastakohta. Vein tyttäreni ensin terveyskeskukseen neljän vanhana ja sieltä saimme lähetteen neurologian polille aikoinaan. Ensimmäinen diagnoosi oli tarkkaavaisuus häiriö, ja jotain muuta ADHD tyyppistä oireilua mutta nyt vanhempana hän on saanut asperger diagnoosin. Hän käy lukion toista luokkaa ja on hyvä koulussa, hän on aivan ihana totuuden torvi, hänellä on älykkyys lähellä mensan tasoa ja hän on oppinut vuosien varrella eri toimintaterapioiten kautta käytännön asioita. Nyt pari vuotta hän on asunut itsenäisesti koulunsa lähellä ja viikonloppuna on tullut kotiin ja lomilla. Äitinä olin hyvinkin huolissaan hänestä, mutta päivääkään en antaisi pois.
Minun neuvoni, hae apua älä sulje silmiä tee se lapsen tähden. Sitä on meillä Suomessa tarjolla ja se antaa teille vanhemmille eväät jatkossa toimia oikein. Aspergerin oireyhtymää on eri tasoista ja jokainen on yksilö, ja niitä heikkouksia mitä lapsella on työstetään terapiassa. Olen ylpeä tyttärestäni, hänellä ei ole ollut helppoa mutta hän on selvitynyt upeasti. Aikoinaan oli koulu kiusaamista, kaikeen minä puutuin ja sillä seurauksella että se loppui! Jokaisella on oikeus elää ja rakentaa omaa elämää, etsikää lapsellenne ne sopivat auttaja ja laita hänet päiväkotiin muutamaksi tunniksi että hän löytää ystäviä ja sopeutuu pikku hiljaa toisten kanssa vuorovaikutukseen. Kaikkea hyvää teidän perheelle, t: Äiti.

 

Mikä uskomaton sattuma. En meinannut edes käsittää että tämä on itse aloittamani ketju, mietin vain lukiessa että tämän minä olisin voinut kirjoittaa.

Eli olen siis ap. Tilanne on tällä hetkellä se että lapset aloittivat syksyllä Pph:lla joka ei ole oikea hoitomuoto pojalle, siirtoa päiväkotiin odotellaan koko ajan. Poika menee syksymmällä tutkimuksiin. Tällä hetkellä musta tuntuu että pojalla on pelkästää keskittymisessä vikaa, leikkejä on nyt alkanut olla enemmän. Ja tottakai nyt isompana osaa enmmän, kuten kiikkua itse ja jne.


Kiitos "äiti" kirjoituksestasi, ihana kuulla että kaiken jälkeen teillä on asiat kuitenkin hyvin ja olet itse onnellinen.

Nyt yritän olla huolehtimatta liikaa, tutkimusjakso on muutaman kuukaudenpäästä edessä ja sitten ollaan viisampia.