Ei se kaikilla välttämättä ole koskaan kovin raskasta.
Meillä oli ihan pienellä silent-refluksin oireita ja vauva huusi tuskissaan ja imetys oli yhtä huutoa ja taistelua. Yöheräämiset jaksoin suht hyvin kun olin kai niin hormoonihuuruissa että nukahdin saman tien aina uudestaan enkä aamulla muistanut heräilyjä. Yöllä vauva ei juurikaan itkeskellyt vain heräili vain syömään ja muista itkuista selvisi silittelyllä (vauva nukkui vieressäni), päivät oli itkuisia ja vauva viihtyi vain sylissä tietyssä asennossa, nukkui päivisin myös vain sylissä. Se oli raskasta kun imetys oli niin vaikeaa ja jatkuva huolenaihe ja itse ei oikein voinut tehdä muuta kuin koittaa pitää vauva sylissä, kantoliinaa koitettiin useaan otteseen mutta ei se koskaan kelvannut vauvalle jostain syystä
Se oli jotenkin enemmän henkistä väsymystä, kun kädet oli "sidottuna" koko ajan eikä vessassakaan saanut käydä ilman huutoa ja piti syödä vauva sylissä jne. Unta sain mielestäni riittävästi ja jaksoin ulkoilla ja tehdä kotitöitä ihan hyvin, joskin ne tapahtui hitaasti kun samalla kanteli vauvaa
N. 4kk ikäisenä helpotti nuo itkut ja vauva alkoi viihtyä lyhyitä hetkiä lattialla ja sitterissä, silloin oli pari helppoa kuukautta. Noin puolen vuoden iässä alkoi kovat hammasitkut ja mä en enää imettänyt. Yöheräilyjen jälkeen en saanut enää unta ja kärsin kesällä lopulta unettomuudesta, vuorokausi meni parin tunnin unilla ja olin ihan haamu, mietin että leviääkö ensin kroppa vai pää. Sain unettomuuteen apua ja n. 9kk eteenpäin onkin ollut helppoa.
Vauva täyttää joulukuussa vuoden ja on oikea ilopilleri mutta tulistuu helposti. Kiellot ja jos ei saa haluamaansa tavaraa aiheuttavat kunnon raivarit ja lapsi ei meinaa pysyä yhtään paikoillaan, pukeminen ja vaipanvaihto saa yleensä (tuskan)hien pintaan. Rauhallisempien lasten äidit ovat välillä ihmetelleet, miten mä jaksan kun toinen on oikea elohiiri, pääsee ja haluaa mennä joka paikkaan, tekee tihutöitä heti jos silmä välttää ja tosiaan moni asia on välillä aika taistelua ja raivoa kun toisella on niin vahva temperamentti ja oma tahto. Ehkä se auttaa jaksamaan kun olen itse tosi hiljainen ja rauhallinen, mies on lapsen kanssa samanlainen kuumakalle ja sillä tahtookin palaa hermot paljon helpommin
Kaikkiaan olen mielestäni päässyt suht helpolla, kun olin varautunut siihen, että kantelen yöt ja päivät läpeensä naama punaisena karjuvaa vauvaa (isolla ikäerolla syntynyt pikkusiskoni oli tällainen, ja muista sen vauva-ajan todella hyvin) ja että suunnilleen koskaan ei saa nukkua
Välillä on ollut noita tosi raskaita kausia, pahin oli se unettomuusjakso. Toisaalta esim. neuvolan th ja jotkut tutut ovat säälineet, kun meillä on ollut niin vaativa vauva ja raskasta, että miten jaksetaan. Kai heillä on sitten kokemusta myös niistä "helpoista" vauvoista jotka tyytyväisenä katselevat maailmaa kantoliinassa tai sitterissä, itkevät silloin kun on nälkä tai märkä vaippa ja joiden kanssa imetys on vain sitä että lykätään tissi suuhun
Jos meille tulee lisää lapsia ja seuraava on "helpompi", olisin varmaan ihan ihmeissäni, että viihtyykö se tosissaan tuossa lattialla tai nukkuuko se tosiaan muuallakin kuin sylissä, mutta toisaalta ainahan sitä saattaa tulla vaikka allerginen lapsi jonka kanssa on paljon raskaampaa, ja sitten on vielä tuo esikoinen hoidettavana.
